Syntymä kuolemasta

Nill

Täysin odotettu vastaus sai demonin huokaisemaan raskaasti, mutta samalla hänen sisälleen syttyi ivallisuus. Miksikäs ei sitten. Hän voisi aivan hyvin johdattaa liliumia kylää kohden, ja näyttää tuolle pienelle ja tietämättömälle otukselle että tämä maailma oli aivan liian suuri noin pienelle.
"Hyvä on..." Nill sanoi pienen tauon jälkeen ja hymyili itsekseen. "Tulet hämmästymään maailman koosta. Ylös siis." Nill levitti siipensä ja pienen ponnistuksen kera nousi nopeasti puiden yläpuolelle. Tuuli oli aivan eriluokkaa korkeammalla ilmassa, missä puut ja rakennukset eivät olleet sitä kahlitsemassa. Demonin valkeat hiukset tanssahtelivat tuulen tahdissa, ja Nill vilkaisi ihan vain varmuuden vuoksi olkansa ylitse ettei Glandas ollut lähettyvillä. Eipä ollut, mutta parempi aina varmistaa eikös?

"Katso nyt kuinka pitkälle maailma jatkuu, eikä se edes lopu sinne, mihin et enää näe. Se jatkuu mlempiin suuntiin, eteesi ja taaksesi." Nill ihaili maailmaa ja kaikkea hauskaa mitä se antoi hänelle. Kuolevaiset eivät osanneet arvostaa tätä paikkaa laisinkaan yhtähyvin kuin hän. Ne typerykset kaatoivat metsiä peltojen ja kaupunkien tieltä, kutsuen sitä sivistykseksi.

Nillin noustessa yläilmoihin Lilium tarrautui kaikin voimin demonin olkapäähän täristen kauhusta. Hetken järkytys vain kasvoi hänen huomatessaan hänen puutarhansa katoavan kauas taakse. Se näytti niin uskomattoman pieneltä! Nill oli ollut oikeassa: hetkessä hänen silmiensä avautui maisema, joka jatkui ja jatkui loputtomiin. Ehkä hänen puutarhansa ei ollutkaan ollut koko maailma.

Lilium huokaisi jännittyneenä. Uusi seikkailu oli jälleen alkamassa!

//Thx for teh game ^^, //