Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Alkava kaaos vai teko rauhan puolesta? (k-15)

 :: Barcel :: Aijimea

Siirry alas

Alkava kaaos vai teko rauhan puolesta? (k-15) Empty Alkava kaaos vai teko rauhan puolesta? (k-15)

Viesti kirjoittaja Kalmankukka Ti 25 Syys 2012 - 12:06

// Pelaan yksin Kevään liljan jälkeisiä tapahtumia. Varoitus: sisältää väkivaltaa ja kidutusta. //

"Kenraali Xian!" Ajimean ensimmäisen jalkaväkikomppanian luutnantti veti nopeasti kättä lippaan. Hänen mukanaan tullut joukkueellinen sotilaita oli jo passitettu siistimään aluetta. Xian nyökkäsi puhuttelijalle ja ryhdistäytyi. "Ruumiit otetaan mukaan. Kaksi miestä tarvitaan tutkimaan alttarin alue pudonneistä esineistä", Xian komensi nopeasti. Hänen katseensa kiersi aukiota, jota siistittinkin jo sotilaallisen tehokkaalla tarmolla.

Paikalta paenneet pari salamurhaajaa oltiin pidätetty ja rauha oli viimeinkin laskeutumassa aukion ylle. Pudonneita ja revittyjä lippuja sekä tallottuja kukkaistutuksia lojui koko kadun matkalta. Kevään juhla, vuoden innokkain karnevaali oli saanut ikävän käänteen, ja Xian kyllä tiesi mitä se tarkottaisi; odotettavissa olisi päivien ajalta spekulaatiota ja rähinöintiä, monet tavalliset kaduntallaajat ilmottautuisivat murhan suorittajiksi, ja vielä suurempi osa Ayselin valituiksi, joille nyt kuuluisi ylipapittaren virka. "Tämä on Ayselin tahto! Miksi muuten näin traaginen asia ottaisi paikkansa juuri nyt?" kaduilla kuuluisi. Niin miksiköhän... Xian tuhahti itsekseen ja nyrpisti kuonoaan. Siksi, että kevään juhla oli ainoa hetki vuodesta, jolloin papitar nousisi avoimesti koko kansan keskelle puhumaan. Ei hänen murhansa ollut uskonnollinen, eikä osoitus Ayselin epäsuosiosta. Xianin ei tarvinnut kuulustella yhtäkään murhaajaa tietääkseen, että Adelle Tulisydän murhattiin poliittisista syistä. Jotkut Isirionissa halusivat aiheuttaa kaaosta ja eripuraa, ja sitä he myös saivat.

Xianilla oli hetki aikaa kävellä Rauhan aukiota siivonneiden sotilaiden luo, ja löysikin ison nuijansa heidän hoivistaan. "Tämä on minun, kiitos", Xian mutisi, ja aseita keräillyt sotapoika jähmettyi paikoilleen. Tämä joko pelästyi valtavaa hukkaa verisen aseen kanssa, tai sitten oli ihmetyksissään siitä, että itse Ajimean kenraali, oli puhutellut juuri häntä, ja tullut hakemaan aseensa pois. "Kättä lippaan, kyllä herra kenraali!" Xian ojensi tiukkaan sävyyn ja kääntyi sitten takaisin. Kaikenlaisia arkajalkoja sitä armeijan riviin päästettiinki. Tuollainen meno ei tulisi kuuloonkaan, jos Xian saisi päättää.

Xianilla ei ollut aukiolla enempää asioita toimitettavinaan, joten hän asetti verisen nuijan selkäänsä ja otti suunnakseen parakkien yhteydessä olevan päämajan. Tällainen kaaos vaatisi hätäkokouksen, johon tulisi koko Ajimean päällystö, muut kenraalit mukaanlukien. Kaikki tarpeelliset todistajat oli jo kerätty talteen, eikä kestäisi kauaa, ennenkuin kokonaiskuva olisi selvinnyt. Haltiat halusivat riitaa, se oli tässä vaiheessa jo selvillä. Mutta kuka tarkalleen ottaen? Isirionin kuninkaalta ei ollut tullut minkäänlaista aloitetta aselevon purkamiseen, eikä se valtakunnan kannalta olisikaan ollut kovin järkevää. Xian halusi rauhaa, vaikka tiesi, että kansan keskuudessa kyti sellainen määrä epäluuloa, että se ei ehkä vielä olisi mahdollista.

Pihamaalla häntä vastaan tuli joukko tiukan asiallisia kokoukseen pyrkijöitä. "Kenraali Xian, olitte paikalla?" puhutteli kenraali Urlag, vahva musta kentauri. Hän asettui Xianin rinnalle ja tuijotti tätä kiireestä lantapäähän. Sotkuinen ja veren tahrima hukka rykäisi. "Oletteko jo saaneet täyden raportin?" Urlag nyökkäsi. Xian mietti hetken sanoakseen jotain, mihin tavallinen sotilas ei kenties kiinnittäisi huomiota. "Hyökkääjät olivat järjestäytyneitä, eivätkä he kaikki olleet yhtä joukkoa. Sitä en tiedä oliko vihollisemme palkannut monta erillistä tahoa tehtävään, vai onko jollakulla muullakin samat intressit kuin tällä tuntemattomalla riidanlietsojalla", Xian sanoi. "Murhaaja. Se mustahaltia. Missä hän on?" Xian kysyi.
"Tallessa", kuului lyhyt vastaus ja Xian nyökkäsi vakavana.
"Lienee sanomattakin selvää, että nyt tärkeintä on selvittää motiivit murhan takana. Tällainen voi johtaa pahimmassa tapauksessa aselevon purkautumiseen."

Kokoushuoneen pöytä oli pullollaan karttoja, kuulustelupöytäkirjoja ja puolityhjiä viinilaseja, kun Xian kumppaneineen astui sisään. Tunnelma oli kireä, ja vaikka keskustelu komentajien kesken oli asiallista ja hillittyä, saattoi huolestuneen ilmapiirin aistia. Sodankäynnin ja strategioinnin ammattilaiset olivat toki olleet pahemmassakin jamassa, mutta vastuu painoi nyt heidän hartioitaan kivikasan lailla. Nyt oli käytettävä kaikki keinot sodan alkamisen ehkäisemiseksi.

Xianin ja Urlagin saavuttua paikalle, olivat kaikki kenraalit koossa. "Isirionin neuvostossa ei olla oltu sen enempää sodan puolella kuin aikaisemminkaan", aloitti nuori haltia. Hänen tunnettiin nimellä Haukka, eikä kukaan paikallaolijoista tiennyt enempää. Mies oli Ajimean tietokanava Isirionin asioihin, vakooja parhaimmasta päästä. Hän pudisteli päätään. "Aikaisempaan raporttiini ei ole mitään lisättävää", hän jatkoi. Kokoukseksen täytti hetken mutina, kun mahdollisia vaihtoehtoja pohdittiin. "Mahdollisen Isirionin puolelta kohdistuvan uhan lisäksi meidän on otettava huomioon omien rajojemme sisäpuolella tapahtuva reagointi", kenraali Urlag sanoi. "Ylipapitar on Ayselin vallan symboli ja moni ottaa hyökkäyksen häntä kohtaa henkilökohtaisena kunnianloukkauksena. Odotettavissa on varmasti kostoiskuja."

Sali vaipui jälleen hiljaiseen keskusteluun, kunnes Ajimean järjestyksestä vastaava luutnantti, yksi harvoista paikailla olevista naisista avasi suunsa. "Vartijoiden määrää on välittämömästi nostettava kaksineretaiseksi. Satama ja portit suljetaan. Pystyn pitämään tilanteen toistaiseksi hallussa, mutta tärkeintä tilanteen rauhoittamisen kannalta on selvittää syyt sen takana."

Xian tiesi, että tämä asia koski nyt häntä, joten hän nyökkäsi katseiden kohdistuessa häneen. Xian oli Ajimean päällystön jäsenistä se, joka vietti eniten aikaa baaritappeluiden ja murhaajien parissa, joten hän oli luonnolisin vaihtoehto käytännön kuulusteluhommaan. "Näytä tietä", hän huikkasi salissa seisovalle sotilaalle, joka lähti johdattamaan Xiania kohti tyrmiä.

// Jatkuu~ Razz //


Viimeinen muokkaaja, Kalmankukka pvm Pe 19 Huhti 2013 - 20:59, muokattu 3 kertaa
Kalmankukka
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 31
Paikkakunta : Turku

Takaisin alkuun Siirry alas

Alkava kaaos vai teko rauhan puolesta? (k-15) Empty Vs: Alkava kaaos vai teko rauhan puolesta? (k-15)

Viesti kirjoittaja Kalmankukka Pe 19 Loka 2012 - 14:49

Xian oli tunnettu vanginvartioiden keskuudessa, joten hänen ei tarvinnut esitellä itseään. Kellarin rautaportti avautui nitisten, ja sen kupeessa seisova ihmismies teki kunniaa. "Salamurhaaja on ihan perällä, kenraali", hän raportoi lyhyesti. Xian nyökkäsi tälle ja astui syvemmälle kosteiden kiviseinien sokkeloon.

Luutnantti Mustasilmä, kooltaan pieni kentauri, kuuli sellin puuoven avautuvan Xianin astuessa sisään. Vanginvartija oli saanut nimensä tummasta syntymämerkistä hänen oikean silmänsä ympärillä, joka sai jokaisen vastaantulijan kysymään, millaisessa tappelussa hän oli naamansa ruhjonut. "Eräs Chimanrakastelija pääsi mottaamaan, kun revin hänen silmiään irti", on vastaus, joka saa useimmat kyselijät sulkemaan suunsa.

Kentauri oli ollut vastuussa Ajimean tyrmistä niin kauan kuin kukaan saattoi muistaa, ja hänen kalmankalpea ihonsa kertoi siitä, että auringonvalo ei kuulunut hänen lempiasioihinsa. Hevosihmiseksi hän oli kooltaan melkoisen pieni, mutta kukaan ei silti erehtynyt pitämään häntä vaarattomana. Miehen hevosenkengistä jokainen painoi pikkulapsen verran ja hänen vyöltään roikkuva epämiellyttävien piikkien ja rautojen valikoima sai kenet tahansa ottamaan askeleen taaemmas.

Tyrmät olivat Mustasilmän valtakuntaa, joten hänen ei tarvinnut pokkuroida sisään astuvalle kenraalille. "Ah, Gerfirenz! Pitkästä aikaa", kentauri tervehti kohottaen toista suupieltään. Hänenlaisensa miehen ei oletettukkaan osoittavan kovinkaan suurta kunnioitusta ylempiarvoisempiaan kohtaan, ja Xian oli tottunut hänen tuttavallisuuteensa. Ehkä oli täysin ymmärrettävää antaa hieman erivapauksia henkilölle, joka hakkaa työkseen murhatunnustuksia pahimmistakin kovanaamoista ja siivoaa sitten veret seiniltä. Xian ei ollut aivan varma vanginvartijapäällikön henkisestä terveydestä, mutta niin kauan kuin Mustasilmä hoiti hommansa, aihetta huoleen ei ollut.

Käytävän kolkkouden jälkeen pieni huone, jonka tulisijassa paloi kituuttava liekki, tuntui mukavan lämpimältä. Xian riisui hitaasti takkinsa, ja asetteli sen seinustalla seisovan parrun päälle. Seiniä koristavien kidutusvälineiden lisäksi sellissä oli yksi vanki, joka oli kiinnitetty katosta roikkuviin kahleisiin. Kyseessä oli puolialaston mustahaltia, jonka kehon arvet kertoivat, että Mustasilmä ei ollut ollut kiltti hänen kanssaan. Xianin tullessa sisään, haltia oli kohottanut päätään, ja hukka oli saanut huomata tämän raivon alta pienen pelon pilkahduksen.

"Täällähän on kaikki kunnossa, mihin minua tarvitaan?" Xian kysyi kiristäen käsisuojiensa hihnoja.
"Suippokorva on aika kova pala", kentauri totesi siirtyen kohentamaan hiipuvaa tulta. "Kuten haltiat yleensä, typerän ylpeä. Ei kuitenkaan mikään ongelma sinulle." Vaikka Mustasilmä oli varusteineen todella pelottava ilmestys, oli hän kuitenkin saanut aikojen saatossa huomata, että hukan kaksimetrinen olemus terävine hampaineen ja kynsineen oli vielä pelottavampi. Tavallisille baareissa rähisijöille riitti usein pelkkä Xianin läsnäolo, ja he suostuivat kiltisti maksamaan aiheuttamansa vahingon. Tämänkin mustahaltian olemus oli muuttunut hetkessä hukan astellessa portaita alas. Liekkien loimutus sai tulijan näyttämään pedolta.

Xian irroitti aseensa vyöltään, ja laski ne nojaamaan seinää vasten. Hitaasti hän kääntyi takaisin haltian puoleen ja pakotti hänet katsomaan itseään silmiin tarttuen hänen pikimustiin kutreihinsa. "Olen kenraali Xian, Ajimean komentaja. Sinä olet täällä koska murhasit ylipapitar Adelle Tulisydämen, ja meidän on tiedettävä miksi", Xian totesi rauhallisesti, mutta tiukasti. "Ensiksi, mikä sinun nimesi on?" Haltia yritti vältellä hukan katsetta.
"Anei Haci", hän sanoi lopulta. Xian hymähti ja päästi haltian pään vapaaksi. Hän oli helpottunut siitä, että haltia suostui yhteistyöhön.

Mustasilmä virnisti itsekseen ja siirsi kätensä puuskaan. Jos Xian luuli, että mustahaltia olisi näin helppo pala, hän oli väärässä. Hukankaan karisma ei riittäisi loppuun asti.

"Miten pääsit kaupunkiin? Kuka sinut lähetti?" Xian kysyi. Kuten kentauri oli ennustanut, tällä kertaa Anei ei vastannut, vaan käänsi katseensa pois hammastaan purren. Hänen silmiinsä oli jälleen syttynyt vihan liekki. Xian loi lyhyen katseen virnistävään kentauriin ja huokaisi. Hän ei voinut tajuta, miksi haltia ei vieläkään ymmärtänyt omaa parastaan.

"Kuules... Anei", Xian tarttui vankia jälleen leuasta. "Minä en tiedä ketä sinä yrität suojella. Tässäkin tilanteessa, kun kaikki omasi ovat hylänneet sinut, yhäkö suojelet heidän selustaansa? Jos et ole vielä tajunnut, niin sinun koko elämäsi on mennyttä. Sinulla ei ole enää mitään mihin palata. Ainoa mitä voit tehdä on palvelus itsellesi, kerro minulle kuka on tämän salamurhan takana, niin säästät itsesi paljolta tuskalta", Xian sanoi. Hän antoi kynsiensä upota syvälle haltian ihoon, mutta tämän tuima katse ei pehmentynyt. "Minä en pelkää sinua", Anein huulilta pääsi. Xian väläytti terävät sudenhampaansa, ja päästi matalan murinan. Haltia värähti hänen tuimentuneen katseensa alla. "Ymmärräkö, että olet täysin minun vallassani? Voin polttaa jäsenesi hitaalla tulella. Voin murtaa nuo linnunluusi yksi kerrallaan. Minulla on aikaa. Voin jättää sinut virumaan tuskissasi viikkokausiksi, parantaa sinut ja aloittaa taas alusta. Tee itsellesi palvelus! Kuka päästi sinut Ajimean porteista sisään?" Xian huudahti. Anei kiemurteli hänen otteessaan ja kokeili kahleittensa vahvuutta, jotka eivät antaneet tuumaakaan periksi. Hänen huuliltaan pääsi tukahtunut ähkäisy Xianin kovistellessa häntä uudelleen. "Ei", hän kielsi, mutta Xian kuuli, ettei hän itsekään uskonut omaan päätökseensa. "Ihan miten vain", Xian mutisi astuen askeleen taaksepäin. Hän viittasi Mustasilmälle, joka nyökkäsi takaisin ja veti tulikuumana hohtavan raudan pois liekeistä. "Vain sinä voit lopettaa tämän", Xian totesi Mustasilmän siirtyessä Anein taakse.

Haltia päästi karjahduksen raudan painautuessa hänen selkänahkaansa. "Saastaiset Chiman huorat!" hän raivosi. Anei yritti jälleen irti kahleistaan, mutta terävä metalli vain hankautui syvemmälle hänen ranteisiinsa. Kentaurin iskiessä raudallaan yhä uudelleen ja uudelleen, ilman täytti palavan lihan haju. "Sinä likainen lampaannussija! Kostan tämän sinulle!" Anei huusi raivoissaan Xianille. "Murhaan perheesi, raiskaan äitisi...!" Xianin valtava koura peitti haltian nenän ja suun. "Sanoitko jotain, suippokorva?" hukka murisi raivoissaan. Hän oli paljastanut hampaansa, eikä ollut kaukana, etteikö hän olisi repinyt haltian kurkkua auki. Anei yritti rimpuilla hänen otteessaan estääkseen tukehtumisen, mutta hukan vahvat kädet eivät antaneet periksi. "Varo sanojasi, saasta", hukka sylki. Anein silmät viestittivät pakokauhusta ja kuolemanpelosta, mutta Xian ei irrottanut otettaan ennenkuin haltia oli lähellä menettää tajuntansa. Xianin käden siirtyessä haltian suulta, hän potkaisi tätä jalkoväliin saaden tämän karjaisemaan jälleen ja jatkamaan hengittämistään yskien ja lattialle sylkien. "Joko riittää!" Xian huusi. "Minä voin jatkaa loputtomiin!" Hetken hengähdystauko sai Anein kuitenkin pudistelemaan päätään kakomisen lomasta. Ei ollut kuitenkaan kaukana, että haltian tahto murtuisi.

Hetkessä sellin täytti jälleen uusi karjaisu. Mustasilmä oli tähdännyt raudoitetulla kaviollaan suoraan haltian oikeaan sääriluuhun, joka murtuessaan pakotti vangin seisomaan vain yhdellä jalalla. Pelkkien jänteiden varassa roikkuva jalka valahti löysäksi, eikä sille voinut varata painoa. Haltiaa riepotteleva tuska sai hänet huutamaan entistä sydäsärkevämmin. "Joko riittä! Haluatko että murran toisenkin jalan ja saisit roikkua käsiesi varassa? No, haluatko!" Xian kovisteli. Viimein haltian huuto muuttui alistuneeksi. "Ei, ei! Pyydän!" hän valitti. "Ei enää!"

Mustasilmä hymähti ja virnisti itsekseen. Eihän se ollut tänään kovin vaikeaa. Xian nosti jälleen haltian leuan ja jäi hetkeksi tutkimaan tämän kivun kyynelten täplittämiä kasvoja. "Viisas päätös. Nyt, kuka päästi sinut Ajimeaan?"

Anein kasvoilta oli riisuutunut koko haltiamainen ylpeys ja hänen hento kehonsa tärisi kivusta ja pelosta. "Betrice. Portinvartija. Häntä ei ollut vaikea lahjoa. Saavuin jo viikko sitten valmistelemaan asioita. Itse asiassa kyse ei ole lainkaan siitä mitä luulette", Anei sanoi täristen. Xian loi häneen kysyvän katseen. "Varmaan luulet, että murhan tarkoitus on heikentää Ajimean valtaa ja sekasorron kautta vallata se. Minä en ole sodan, vaan rauhan kannalla." Xian irrotti otteensa Aneista hämmentyneenä. Mitä haltia oikein puhui?

"Minut on lähettänyt sekä Barcelin että Isirionin alueella vaikuttava rikas haltiasuku Adonian. Adelle Tulisydän ei ollut välikappele millekkään poliittiselle päämäärälle. Tämä oli hyökkäys henkilökohtaisesti häntä vastaan. Hän on ollut ensimmäisenä ajamassa Barcelin puhdistusohjelmaa, jonka mukaan kaikki Barcelin alueella oleskelevat haltiat olisivat lainsuojattomia. Kaupankäyntikin olisi kielletty. Hankkeen päämäärä olisi herättää haltiavastaisuutta ja aikanaan saada syy sotaan ja vallata Isirion ja koko haltiarotu."

Sekä Xian että Mustasilmä katsoivat toisiinsa hämmentyneinä. "Tiesikö sinä tästä?" kentauri kysyi. "En", Xian vastasi. "Miten tämä voi olla mahdollista? Olen mukana kaikessa, mitä Ajimeassa tapahtuu. Kuinka näin iso asia on voinut olla kaikilta pimennossa?"

"Asia on pidetty salassa", Anei vastasi. "Koko aloite on vasta alkutekijöissään. Tällaiset hankkeet vievät vuosia. On vain hyvä, että asialle pantiin loppu ajoissa."

Xianin ei ollut vaikeaa päätellä, miksi Anei oli ollut niin suojelevainen. Jos haltiavastaisuuslakeja suunnittelevat tietäisivät, että heidän suunnitelmansa on paljastunut, metsästäisivät he vuorostaan sen vastustajat. Kaiken kaikkiaan olisi parempi, jos ylipapittaren murhaa pidettäisiin vain tavallisena uskonnonvastaisena mielenilmauksena. Totuus oli siis pidettävä salassa, mutta sotaan pyrkivä haltiavastainen liike olisi kuitenkin etsittävä ja kitkettävä. Toimiin olisi ryhdyttävä nopeasti.

Xian nappasi takkinsa ja alkoi asetella asevöitään takaisin paikoilleen. "Minun on selvitettävä tämä asia välittömästi", hän sanoi Mustasilmälle. "Lähetän jonkun tekemään täyden raportin, joka tulee sitten olemaan huippusalainen. Anna tälle pikku ystävällemme jotain syötävää ja lastoita tuo jalka, tulemme tarvitsemaan häntä vielä."
"Selevä, kenraali", Mustasilmä hörähti pois sellistä nousevalle hukalle.
Kalmankukka
Kalmankukka
Gamemaster

Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 31
Paikkakunta : Turku

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun

- Similar topics

 :: Barcel :: Aijimea

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa