Lilium

Angervopensaat ja maahan asti kaartuvat verenpisarat saivat todistaa ylpeyden sikiämää syntiä. Vaikka Elorth oli sanonut Amayalle, että heidän oli tehtävä mitä tahansa pienen elantonsa eteen, oli miehen raivo räjähtänyt liekkeihin hänen todistettuaan siskonsa alentuvan teoista pahimpaan. Sama Chiman sikiö, joka oli anteeksiantamattomalla politiikallaan ajanut sisarusten vanhemmat perikatoon, oli nyt houkutellut Amayan sänkyyn vain muutaman vaivaisen kuparilantin hinnalla. Yhdenkään miehen ylpeys ei kestänyt moista nöyryytystä, joten perheensä tuhoutumisesta ja tulevaisuutensa romahtamisesta vihastunut Elorth oli menettänyt kaiken itsekontrollinsa. Hänen ei pitänyt lyödä niin kovaa, mutta koko elämän jatkunut piina, tuska ja häpeä saivat aikaan jotain peruuttamatonta.

Nimi
Lilium

Laji
Demoni

Ikä/syntymäpäivä
12.2.673 eli 2-vuotias

Sukupuoli
Feminiininen

Luonne: Lainkuuliainen - Paha

Lilium on ylpeyden demoni. Hän sai ulkomuotonsa ja ominaisuutensa syntymäpaikkansa mukaan; puutarhan kukkien terälehdille läikehtinyt veri synnytti demonin, joka imee voimansa niiden kauneudesta ja hehkusta. Luonnon järjestys, värit ja kaiken alla piilevä sota elintilasta, ovat demonin ylpeyden aiheita. Hän on ulospäin kaunis, viehkeä ja herkkä, mutta pinnan alla asuu ylpeä ja itsekeskeinen olento. Lilium arvostaa ja rakastaa luontoa koko pienestä demoninsydämestään. Yksikään hänen kasvattamiansa metsätähtiä tai ritarinkannuksia tallannut ei ole selvinnyt kertomaan tuhotyöstään eteenpäin.

Lilium sai fyysisen muodon inkarnoitumalla ylpeyden vallassa olevan haltianaisen kautta. Fyysisessä muodossa ollessaan hän on kalpeaihoinen haltianainen, jonka hiukset ovat vaaleat ja kevyet kuin voikukan töyhtö ja silmät punaiset kuin ruusunnuput. Täysin haltiamainen hän ei kasvoiltaan ole; hänen kehonsa entisen omistajan sirot piirteet ovat vaihtuneet jyrkempiin ja demonisempiin. Hänen hiuksissaan, olkapäillään ja käsiensä ympärillä kasvaa usein pieniä köynnöskasveja, jotka näyttävät elävän ja liikkuvan alati.

Liliumin ylpeys ja turhamaisuus näkyy myös hänen ulkonäössään. Hän rakastaa varastamaansa fyysistä kehoa ja esittelee kalmankuulasta ihoaan ja kauniina pitämäänsä laihaa ruumiinmuotoaan ylpeänä. Lilumin demonimuoto poikkeaan hänen ihmismuodostaan vain vähän; hänen ohimoiltaan kasvavat ohuet, kaarevat sarvet ja hänen hiuksensa kietoutuvat yhteen köynnöskasvien kanssa. Liliumilla on pienet, kiinteät rinnat, sirot raajat ja kotkannokkaa terävämmät kynnet pitkissä sormissaan. Moni voisi sanoa hänen demonista ruumistaan jopa sairaalloiseksi, sillä hänen kylkiluunsa kuultavat ihon läpi ja jokainen varjo hänen kehossaan on harmaa kuin sadeaamu. Hän ei demonina tietenkään välitä kuolevaisten siveyskäsityksestä, joten hänen päällä ei näe kovinkaan peittäviä vaatteita. Hänen yllään on usein valkoinen puolihuolimattomasti päälle puettu toogamallinen mekko, joka jättää toisen rinnan paljaaksi. Hänet saattaa nähdä myös kokonaan alasti, vain rakastamiensa kasvien ympäröimänä, ihastelemassa omasta mielestään upeaa fyysistä kehoaan.

Lilium ei halua astua kuolevaisten saastuttamaan maahan joten usein hänen kävellessään hänen jalkojensa alle putkahtaa maasta vihreä kasvipeite. Hän ei vielä osaa muuttua spektraalimuotoon kovin helposti, joten aina hänen muuttuessaan hän jättää paikalle hohtavan ruusupuskan tai muun kasvin.

Fyysisen muotonsa lisäksi Lilium pystyy näyttäytymään kirkasvärisen perhosen muodossa. Hänen voimansa näkyvät luonnossa hänen ympärillään, missä ikinä hän liikkuukin: maasta putkahtelee hohtavia ruusunnuppuja, jotka imevät poimijansa negatiiviset tunteet silmänräpäyksessä.

Kasvien voiman myötä Liliumin käyttämät elementit ovat maa ja vesi. Hänen taitonsa ovat vielä yksinkertaisia, vaikka kasvuhaluisen demonin viettelysvoimaa ei tulekaan koskaan aliarvioida. Hänen magiataitonsa lähinnä rajautuvat siihen, että hän kasvattaa kasveja sinne missä kulkeekin; taistellessaan hän viettelee vihollisensa charmillaan ja sitoo tämän pikkiköynnöksin ja muratein. Hänen voimansa ei kulje monimutkaisissa loitsuissa, vaan demonisessa vetovoimassa, valehtelussa ja suostuttelussa, joita kuolevaiset, varsinkaan miehet, eivät voi vastustaa. Tämä viettelytaito onkin hänen vahvin aseensa kuolevaisia vastaan. Ihmismies näkee demonin sijasta sievän nuoren naisen, joka aiheuttaa demonivihan sijasta suojeluhalua viattomalla katsellaan.

Luoteeltaan Lilium on loppumattoman ylpeä. Hän ei ikinä missään tilanteessa näytä heikkouttaa, ja vaikka metsästäjien ja vahvempien demoneiden läsnäolo pelottaa häntä, hän ei suostu näyttämään minläänlaista heikkoutta. Joutuessaan pelon valtaan tai epäonnistuessaan hän ei itsekään usko juuri tapahtunutta, vaan nousee ylös nenä pystyssä ivallisesti hymyilleen. Liliumin itsepetoksen määrä on uskomattoman suuri ja hän unohtaa kaikki epäonnistumisensa ja heikkoutensa saman tien.