Rhistel Arrigoni

Rhistel Arrigoni

Mustahaltia

30

Mies

177cm/62kg

Ulkonäkö: Mustatukkainen ja tummaihoinen haltia, jonka ruskeiden silmien katse on yleensä hyvin laiska. Rhistel on mustahaltiaksi pienikokoinen, muistuttaen näin enemmän vaaleaihoisia lajitovereitaan. Hänen korvansa ovat lävistetyt, niissä roikkuu useampi korvakoru. Mustat hiukset roikkuvat puoliksi auki, ja kiinnitetyt on huolellisesti palmikoitu taakse. Rhistel on puettu kullanväriseen paitaan, ja mustin pussihousuihin. Leveä, punaisesta kankaasta tehty vyö rikkoo suuren kontrasti kirkkaan paidan ja tummien housujen välillä. Kaiken tämän päällä, on vielä mustasta kankaasta ommeltu takki, ja jalassaa tällä on pitkävartiset saappaat.

Luonne: Rhistel on luonteeltaan mukavuudenhaluinen, äkkipikainen ja ylimielinen. Hän on myös jatkuvasti väsynyt narkolepsiansa takia, ja haukottelee usein. Rhistel vaikuttaa yleensä hyvin mielenkiinnottomalta asioihin, mikä johtuu pitkälti siitä, että hän ei oikein tiedä miten asioihin kuuluisi reagoida. Hän on viettänyt viimeiset 20 vuotta neljän seinän sisällä, tiukasti vartioituna satunnaisia karkuretkiä lukuunottamatta, joten sosiaalisten taitojen puute ei liene mikään yllätys. Kaiken laiskuuden ja ylimielisyyden takana on kuitenkin suuri uteliaisuus maailmaa kohtaan. Monet kasvit ja rodut joiden kanssa hän jakaa tämän maailman hän on nähnyt vain kuvina kirjoissa, miettien voiko sellaista oikeasti edes olla. Rhistel on katkera isälleen, sekä tämän uudelle perheelle, johon hän ei kuulu kuin nimellisesti. Rhistel kammoaa verta, sen tuodessa muistoja hänen lapsuudestaan siltä yöltä kun ihmiset tunkeutuivat heidän kotiinsa. Pienet määrät verta saavat Rhistelin tuntemaan olonsa sairaaksi, ja suuret verimäärät laukaisevat usein narkolepsian ja Rhistel nukahtaa niille sijoilleen.

Menneisyys:  Rhistelin isä Filverel on jo kuudetta sukupolvea suuren mafia järjestön johtaja. Hän on vahvatahtoinen mies, joka oli tarkka kunniastaan. Hänen vaimonsa Nueleth oli alunperin kilpailevan mafian johtajan kaunis tytär. Filverel oli isänsä kanssa vierailulla tämän mafian talossa, Filverelin ensikerran nähdessä Nuelethin. Tyttö oli kaunis kuin kukkanen, mutta luonteeltaan äkkipikainen kuin käärme. Nueleth marssi kokoussaliin niskojaan nakellen, eikä suostunut edes esittelemään itseään vierailleen. Filverel ei saanut katsettaan irti uhkeapovisesta kaunottaresta, ja kokouksen jälkeen yrittikin mennä puhumaan tälle. Nueleth kuitenkin antoi Filverelille rukkaset heti kätellyssä sanoen, että mies joka ei osannut puhua naiselle itsevarmasti ja selkäsuorassa, ei ollut sopiva puhumaan hänelle. Nueleth marssi matkoihinsa nenäpystyssä jättäen nuoren miehen tuijottamaan tyrmistyneenä tämän perään. Filverel tiesi olevansa rakastunut tuohon tulikukkaseen, joka ei selvästikkään tuntunut sietävän häntä.

Filverel alkoi tasaisesti käydä vierailulla Nuelethin luona, vieden tälle lahjoja ja korjaten käytöstään jokaisen moitteen myötä. Hän puhui kohteliaasti, selkäsuorassa, muisti kehua tytön ulkonäköä ja vaatteita joiden eteen Filverel ymmärsi tämän käyttäneen paljon aikaa ja vaivaa. Nuelethin kipakat kommentit Filverelin käytöksestä vähenenivät, mutta jos filverel hetkeksikään hellitti esimerkiksi ryhdistään, Nueleth korjasi tätä yleensä paukauttamalla Filvereliä viuhkallaan kivuliaasti sormille. Muutaman vuoden päästä, Filverel asteli Nuelethin isän luokse pyytämään tämän tyttären kättä omakseen, ja Nuelethin isä tuntui olevan vain iloinen kun joku huoli hänen mehiläiskuningattarensa vaimokseen. Vielä oli kuitenkin itse tyttären mielipide kysymättä. Varoen Nuelethin isä kysyi tyttäreltään, voisiko tämä edes harkita menevänsä Filverelin kanssa naimisiin, ja kaikkien odotusten vastaisesti tyttö veti suunsa suppuun ja näytti mietiskelevän, ja lopulta olkiaan kohauttaen vastaavan että olihan se mies sentään koulutettavissa. Nuorikko meni naimisiin, ja heidän isänsä sopivat keskenään, että tämän jälkeen parasta olisi yhdistää heidän mafiansa, ihan bisnestenkin kannalta. Filverel nousi aivan uuden mafian johtajaksi kipakka ja kaunis vaimo rinnallaan.

Ajat olivat vaaralliset. Vuosi oli 644, sota riehui aysiassa. Ihmisten ja haltioiden väliset kiistat olivat kärjistyneet avoimeksi sodaksi, eivätkä mustahaltiatkaan päässeet tältä vainolta pakoon. Filverel ei kuitenkaan tuntenut oloaan levottomaksi. Hänen kaunis vaimonsa odotti heidän esikoistaan, Nuelethin jaksaessa valittaa toistuvasti siitä kuinka syntymätön lapsi onnistui pilaamaan änen kauniin figuurinsa. Filverel tiesi kysymättäkin, että Nueleth ei suostuisi kantamaan toista lasta oman ulkonäkönsä takia. Mafian bisnekset kukoistivat sodan mukanaan tuoman salakuljetuksen ja vakoilun myötä. Filverel uskoi, että sota olisi pian ohi, ja ihmiset poistuisivat isirionista. Tietenkin se laskisi hieman mafian tuottavuutta, mutta aina heidän palveluilleen oli kysyntää.

Tähän Jhaerin kaupunkiin syntyi poika, joka sai nimekseen Rhistel. Poika oli isänsä ylpeys, ja Filverel jaksoi puhua tuntikausia siitä, kuinka Rhistel tulisi nostamaan mafian avan uusiin ulottuvuuksiin. Sota jatkui viisi vuotta, ja Rhistel aloitti magian opiskelunsa. Filverel tunsi pienen pistoksen sydämessään, kun Rhistel näytti perineen Nuelethin taipumuksen ilman elementtiin hänen sähkönsä sijaan, mutta ainakin poika kykeni käyttämään magiaa kuten normaalin haltian kuuluikin. Nueleth opetti poikaansa itse, ja poika oppi lukemaan läksynsä ahkerasti välttyäkseen napakalta iskulta viuhkasta. Nueleth ei ollut kärsivällinen nainen, ja hermostui useasti poikansa hitaaseen kehittymiseen marssien miehensä luokse käskyttäen tätä itse opettamaan poikaansa. Filverel joutui useaan otteeseen selittämään vaimolleen kuinka hän opettaisi poikaa jos vain osaisi, mutta hänen elementtinsä ei millään tavalla kohdannut hänen vaimonsa ja poikansa oman kanssa. Vuodet kuluivat, ja rhistel oppi yksinkertaisia loitsuja äitinsä tiukan kurin alaisuudessa.

Kymmenen vuotta kului Rhistelin syntymästä, eikä sota osoittanut vieläkään loppumisen merkkejä. Filverel kuuli yhä useammin uutisia siitä kuinka ihmiset työntävät rajaa kohti isirionia ja ovat hyökänneet pieniinkin kaupunkeihin. Filverel alkoi huolestua asiasta, sillä uutisten mukaan ihmisten armeija läheni heidänkin kaupunkiaan. Hän ei kuitenkaan ajatellut mielellään kotinsa jättämistä, sillä sen lisäksi ettei mustahaltioita katsottu missään kovin hyvällä, ei hänen ammatinkuvansakaan ollut kovin imarteleva.

Filverelin mietteet kuitenkin päättyivät ennen kuin tämä ehti tulla minkäänlaiseen johtopäätökseen. Armeija saapui heidän kaupunkiinsa, ja kyselemättä alkoi suuri verilöyly, jonka tarkoituksena oli ilmiselvästi pyyhkäistä koko kaupunki kartalta unohduksiin. Filverel ei aikonut luovuttaa kaupunkia taistelutta ihmissaastalle, vaan kokosi parhaimmat miehensä ja lähti puolustamaan kaupunkiaan, käskien nuelethin tiukasti pysyä sisällä. Nueleth pyöräytti silmiään, nosti poikansa syliinsä ja asteli tämän kanssa kirjaston suurten ovien taakse. Hän oli täysin kykeneväinen puolustamaan itseään ja lastaan tilanteen niin vaatiessa. Sen lisäksi, kirjasto sijaitsi talon toisessa kerroksessa. Ei sinne kukaan salaa pääsisi.

Filverelin miehet pitivät pintansa ihmisiä vastaan, ja kadut täyttyivät verestä. Talot roihusivat punaisissa liekeissä, mustahaltiat juoksivat kauhuissaan ulos kaupungista mafian yrittäessä työntää sotilaita takaisin. Taistelu jatkui koko yön, eivätkä mustahaltiat suostuneet perääntymään. Ihmisten taistelutahto alkoi pikkuhiljaa hiipua, sillä tämä kaupunki ei ollut näin suuren vaivan arvoinen. Kaupungin valtaamisen piti olla helppo tehtävä pienelle ihmisten armeijalle, eikä mustahaltioiden pitänyt laittaa näin kovin vastaan. Kun aurinko nousi, taistelu oli ohitse. Filverel ja hänen miehensä olivat taistelusta uuvuksissa, ja jokainen heistä kiiruhti tarkistamaan perheidensä hyvinvointia.

Filverel koki suuren järkytyksen palatessaan kotiinsa. Ikkunat olivat pirstaloituneet ja ulko-ovi paiskattu saranoiltaan. Mies etsi pitkin taloa huutaen vaimonsa nimeä, saaden viimein hiljaisen vastauksen yläkerrasta. Kirjaston ovi oli täysin säpäleinä. Puunsäleet olivat levinneet pitkin lattiaa, ja kuolleita ihmisiä lojui kirjaston puisella lattialla. Kirjahyllyä vasten istui Nueleth, punainen verivana suupielestä valuen ja toista kylkeään pidellen. Fiverel kiiruhti vaimonsa luokse joka yski hiljaa ja sylkäisi maahan kiukkuisesti. Filverel seisahtui aloilleen tajutessaan että puunkappale joka hänen vaimonsa vieressä oli, olikin lävistänyt Nuelethin kyljen, ja se valutti verta lattialle jatkuvana vanana. Nueleth katsoi miehensä kasvoja ja pudisteli tälle päätään. Nueleth kertoi miehelleen piilottaneensa Rhistelin kirjaston perällä olevaan puiseen arkkuun, ja poika kyyhötti siellä todennäköisesti edelleen. Hän ei ollut yhtäkään ihmistä päästänyt ohitseen, joten pojalla ei ollut mitään hätää. Filverel silitti vaimonsa pölyisiä kasvoja ja sanoi lähtevänsä hakemaan lääkäriä, mutta Nueleth puuskahti vain, että typerys kuvittelisi hänen vielä selviävän tästä. Jos mukuman puunkappaleen kirkoisi irti hänen kyljestään, hänen sisäelimensä vain valuisivat ulos. Eikä se sopinut hienolle naiselle. Nueleth veti viimeiset hengenvetonsa miehensä käsivarsilla, sulkien lopulta silmänsä, niitä koskaan enää avaamatta.

Filverel löysi poikansa puisesta arkusta, jonne Nueleth oli lapsen peitellyt. Poika makasi arkussa aloillaan, eteensä tuijottaen, eikä sanonut sanaakaan edes silloin kun Filverel kantoi poikansa ulos kirjastosta vaimonsa kuolleen ruuiin ohitse. Nueleth sai kauniit hautajaiset, ja mafia auttoi kaupunkilaisia uudelleen rakentamisessa. Kaikki tuntui palaavan ennalleen, paitsi Rhistel. Rhistel nukahteli milloin minnekkin, mihin aikaan päivästä tahansa. Filverel oli huolissaan pojastaan ja palkkasi monia lääkäreitä ja pappeja tutkimaan esikoistaan. Vastauksia oli monia. Poika saattoi olla Demonin riivaama, tämän yllä saattoi olla kirous... Kuitenkaan yksikään demoninmetsästäjä ei tuntenut pojassa mitään demonista, joten pappien saarnat vaihtuivat lääkäreiden diagnooseihin. Pojalla oli narkolepsia. Kovin tuntematon sairaus vielä, mutta sen verran siitä tiedettiin että sairastuneet nukahtelivat holtittomasti. Lääkettä ei ollut vielä keksitty, mutta lääkärit tekivät parhaansa.

Filverel pelkäsi poikansa joutuvan vainon kohteeksi, joten tämä piti Rhistelin tiukasti sisällä oman valvovan katseensa alla. Vain hänen luotettavimat työntekijönsä tiesivät pojan tilasta, sekä muutama opettaja jotka kävivät opettamassa pojalleen magian käyttöä ja kirjallisuutta. Rhistel kasvoi eristettynä muusta maailmasta, ja alkoi pian kaivata sinne, minne häntä ei päästetty. Hän oli 20, kun karkasi ensikerran. Maailma oli niin kovin ihmeellinen. Siellä oli paljon hänen kaltaisiaan, aurinko paistoi suoraan iholle, eikä ikkunalasien takaa. Vapaus ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä Filverel ei aikonut päästää poikaansa pois. Filverelin suojelemisen halu, oli vuosien myötä muuttunut myös suureksi häpeäksi poikaansa kohtaan. Tämä ei ollut normaali, eikä todennäköisesti voisi koskaan nousta mafian istuimelle. Rhistel piti pitää piilossa, jottei pojan sairautta yhdistettäisiin isään, joka oli vahvatahoinen ja päättäväinen johtaja. Kymmenenvuoden jälkeen vaimonsa kuolemasta, Filverel otti uuden vaimon, joka synnytti pojan. Täysiin terveen poikalapsen, josta Filverel päätti tehdä perillisensä esikoisensa sijasta.

Rhistel katkeroitui jokaisen epäonnistuneen keskustelun ja pakoyrityksen myötä aina enemmän. Hän ei ymmärtänyt isäänsä, joka ei aikonut edes harkita hänen päästämistään ulos talosta. Pakoyritysten lisääntyessä, Rhistel lukittiin viimein huoneeseensa, josta hänellä ei ollut oikeutta poistua ilman tiukkaa valvontaa. Vankeudestaan huolimatta pojasta kasvoi kovin hemmoteltu olento, joka sai itselleen mitä halusi, vapautta lukuunottamatta. Kenties se oli omalla tavallaan Filverelin yritys pyytää anteeksi käytöstään esikoistaan kohtaan.

Nykyisyys: Rhistel yrittää saada itsensä vapaaksi omasta pienestä vankilastaan, ja saattaa päästä kauaskin kotoaan karkuretkillään.

Magia: Elementti on ilma. Rhistel ei osaa monimutkaisia loitsuja, sillä hän ei tuntenut mitään mielenkiintoa magian opiskelua kohtaan ollessaan vanki omassa huoneessaan.

Mafiasta: Mustahaltioiden keskuudessa oli aluksi neljä eri mafiajärjestöä, jotka kaikki kilpailivat keskenään, ja kilpailu asiakkaista johti usein myös yhteenottoihin. Vasta Filverelin ja Nuelethin liitto solmi pysyvän sopimuksen kahden mafian välillä, liittäen ne yhdeksi suureksi järjestöksi, jättäen jäljelle enää kolme mafia organisaatiota. Filverelin perheen mafia nousi suurimmaksi, mutta hautessaan välttää mafioiden välisiä yhteenottoja, filverel solmi sopimukset myös kahden jäljelle jääneen mafian kanssa. He toimisivat pienempinä yksikköinä eripuolilla isirionia, saaden kuitenkin pitää itse huolta omien alueidensa johtamisesta.
Mafian tulot tulevat rikollisista toimista, ja Filverel jaksaakin aina muistuttaa, että rikos on paras keino tulla rikkaaksi. Salakuljetukset, murhat ja varastetun tavaran jälleenmyynti ovat rikastuttaneet mafioita niin kauan kuin historian kirjoissa mafiasta on mainittu. Kaaos pitää rikollisuuden pystyssä, joten pienemmät rikollisjärjestöt voivat myös hakea mafialta rahoitusta omiin suunnitelmiinsa. Jos Jokin rhmityymä suunnittelee vallankumousta jossakin päin aysiaa, mafia voi rahoittaa näiden toimintaa. Mafia toimii pääosin Isirionin puolella, mutta se ottaa töitä vastaan myös barcelista. Mafia ei käännytä asiakasta oveltaan, kunhan asiakkaan taskut ovat tarpeeksi täynnä kolikoita.
Arvojärjestyksessä tämän hetkisissä liitoissa Filverel on korkeimpana. Tämä on päälliköiden päällikkö, suurimman mafian johtaja. Seuraavana tulevat kahden pienemmän mafian johtajat, Arvieth ja Girie.He hoitavat heille sovittuja alueitaan itsenäisesti, eivötkä mafiajohtajat tapaakkaan kuin suurten erimielisyyksien puhjetessa.  Heistä alimpana tulevat alipäälliköt, kaksi kutakin mafiaa kohtaan. he ovat vastuussa mafian tekemisistä johtajan ollessa kykenemätön hoitamaan tehtäviään, kuten poissaollessaan. Samoin he myös vastaavat tekemisistään suoraan johtajalle, joten virheellisestä päätöksestä voi menettää päänsä. Sitten tulevat mafian täyspäiväiset jäsenet, jotka ovat yleensä alipäälliköiden suorassa alaisuudessa, ja he hoitavatkin itse likaiset työt. Vielä heidän jälkeensä tulevat matala-arvoiset mafianjäsenet, jotka ovat yleensä varastetun tavaran jälleenmyyjiä, lähettejä ja kuljettajia. He kuuluvat mafiassa niin sanottuun "kertakäyttö" luokkaan. Heidän menettämisensä ei ole mafialle menetys laisinkaan, sillä aina löytyy uusia halukkaita tienaamaan hieman ylimääräistä kuljettamalla varastettu tavara kaupungista toiseen kyselemättä liikoja.