AyselChima alternative universe: Kun Chima vapautui

// Saa pelata! Jos kiinonstusta löytyy, voidaan tälle tehdä jopa uusi alueensa foorumille :)Tarkoitus ei ole olla mikään maailman huolellisin juonikuvio, kunhan on hauska sivujuttu. AC fanfictionia :3 //

Noin vuonna 990 toista aikaa lohikäärmeet ja haltiat liittoutuivat yhteen noustakseen mahtaavaa demonivelho Skel'torua vastaan, jonka aikomuksena oli vapauttaa Chima. Mutta mitä kävisikään, jos ihmiset eivät koskaan olisi huolestuneet demoniuhasta ja huijanneet loihkäärmeitä sotaan? Lohikäärmeratsastajat eivät olisi koskaan nousseet taivaalle, eikä kukaan olisi pysäyttänyt demonien suunnitelmia.

Chiman uusi nousu (K-15: Verta ja väkivaltaa)

Skel'toru oli suuren kentauripäälikön ruumiin ottanut demonivelho, joka oli jo vuosikymmenten ajan tutkinut historiaa ja demonisia kirjoituksia selvittäen mikä oli mennyt vikaan edellisillä kerroilla. Kuten nytkin, pikkudemonit lähtivät aina innokkaasti sotaan kuultuaan siitä mahdollisuudesta, että oli jälleen noussut uusi velho, joka olisi tarpeeksi voimakas vapauttaakseen heidän herransa Chiman. Pikkudemonien uhraus oli välttämätön Chiman vapauttamisen onnistumiseksi; niin iso rituaali ei tulisi pysymään salassa, joten jokainen kynnelle kykenevä demoninkuvatus tarvittaisiin puolustamaan velhoa ja tämän suunnitelmia.

Ensimmäinen demonisota oli kaatunut jumalten väliintuloon. He olivat käyneet sotaan demoneita vastaan ja tuhonneet kaikki yrityksen Chiman vapauttamiseksi. Tuosta ajasta oli kuitenkin aikaa lähes kaksi tuhatta vuotta, eikä jumalia oltu nähty Aysiassa aikapäiviin. He viettivät hyvin ansaittua lepoa luullen, että maailma pyörisi rauhassa itsekseen.

Skel'toru oli opiskellut, tutkinut ja suunnitellut pitkään, ja viimeinkin vakuuttunut siitä, että oikea hetki oli koittanut. Hän tulisi vapauttamaan Chiman maailman uudeksi herraksi ja nousemaan itse tämän kenraaliksi.

Skel'toru tarvitsi suunnitelmiensa toteuttamiseen aseen. Hän loi yhdessä parhaimpien demoniseppien kanssa katarin muodossa olevan terän, jonka avulla hän pystyi hallitsemaan sieluja ja sitomaan ne kuoleman jälkeenkin elävien maailmaan. Kun kaikki oli valmista, hän lähetti koko Aysiaa ravistelevan maanjäristyksen matkaan; synkän kutsun kaikille demoneille liittyä hänen joukkoihinsa. Skel'toru antoi kaikille demoneille, jopa nopeimmille tappajille, ohjeen leikitellä ihmisillä, jotta jokainen tuntisi silmitöntä kauhua ja tuskaa, mikä ruokkisi spektraalidemoneja.

Pian tämän jälkeen katosivat ensimmäiset Lohikäärmetasangon kylät. Demonit rynnistivät eteenpäin tuhoten, tappaen ja silpoen joka ikisen eteensä tulevan aiheuttaen mahdollisimman paljon pelkoa ja tuskaa, josta pääsi syntymään koko ajan enemmän uusia demoneita. Skel'toru itse kulki mustien liekkien joukossa demoniensa ympäröimänä keräten katariinsa koko ajan enemmän kirkuvia sieluja. Kukaan maagi ei pärjännyt velholle eikä hänen demoniarmeijalleen, ja lyhyen taistelun jälkeen Skel'toru surmasi vastustajansa, sitoi heidän sielunsa takaisin heidän magiaa pulppuaviin kehoihinsa ja heitti ne mustien demonihevosten vetämiin kärryihin.

Kukaan ei ottanut Barcelin varoitusta nousevasta demoniuhasta, joten Skel'toru ehti päästä Berenneiden vuoriston yli Rioveniin asti, ennenkuin Isirionin puolella havahduttiin uhkaan. Maat demonien jäljeltä olivat muuttuneet syövyttäväksi mustaksi limaksi, ja Riovenin viimeisen soturin seivästyessä pahamaineisen katarin terään, tunsivat maagit jopa Naleilaissa asti demonien löyhkäävän auran.

Demonit lähestyivät hitaasti mutta tappavasti Ajimeaa, Barcelin keskusta ja siunattua Ayselin luostaria. Pakolaisvirrat olivat täyttäneet pääkaupungin kadut ja tuhannet ihmiset huusivat apua Ajimean luostarin porteilla. Ylipapitar ja mahtavimmat soturipapit pitivät hätäkokousta, mutta päätyivät lopulta siihen, että kukaan ei ehtisi heidän avukseen, ennenkuin Skel'toru iskisi kaupungin porteista sisään.

Aijimeaan saapuessa demoniarmeija marssi vaivattomasti porteista sisään hitaasti teurastaen kaiken, mikä nousi heidän tielleen, ja raahasivat maagikärryjä pitkin katuja armeijan etulinjassa aiheuttaessaan tuhoa. Kärryn hakatut ruumiit itkivät ja huusivat tuskasta, kun heidän sielunsa oli  kiinnitetty silvottuihin ja mätäneviin ruumiisiinsa. Pian Ayselin soturipapit ja arkkimaagit ryntäsivät Skel'torun joukkoja vastaan, mutta jokainen heidän tuskanhuutonsa synnytti uuden demonin. Skel'toru nauroi tehtävänsä helppoutta rynnätessään heikkoja kuolevaisia vastaan. Hän oli viimein saanut hyppysiinsä Barcelin vahvimmat magiankäyttäjät, ja hän piti huolen siitä, että ei antanut yhdenkään heidän sieluistaan livahtaa Ayselin huomaan, vaan sitoi ne ruumiisiinsa ja heitti kärryihin muiden joukkoon.

Demonilauman ylittäessä rajajoen ja saapuessa Isironin puolelle, sen asukkaat olivat kauhuissaan. Haltiat olivat juosseet lohikäärmeiden luo ja yhdessä kääpiöiden kanssa he suunnittelivat yhdistävänsä voimansa viimeiseen iskuun. Voitostaan ilahtunut Skel'toru ei kuitenkaan antanut heidän edes pelätä henkensä puolesta kovin kauaa, vaan ilmestyi vuorten juureelle parissa tunnissa demoniensa kanssa. Kauhun valtaan joutuneet lohikäärmeiden ja haltioiden maagit oli helppo voittaa, eikä Skel'toru hukannut aikaa. Hän myhäili itsekseen tyytyväisenä siitä, että Isirionin mahtavimmat olivat kerääntyneet yhteen paikkaan, eikä hänen ollut tarvinnut lähteä jahtaamaan heitä ympäri Aysiaa. Taistelu kesti kauan eikä maagikärryt edes tehonneet väliinpitämättömiin haltioihin, jääräpäisiin kääpiöihin eikä uljaisiin lohikäärmeisiin. Skel'toru sen sijaan päätti muuttaa aseensa luonnetta ja iski sen omaan käteensä. Hän tunsi kuinka tuhannet sielut yrittivät valloittaa hänen ruumiinsa, mutta Skel'toru taisteli kouristellen sieluja vastaan ja loi mustaan käteensä kuplia, joihin sulki sielukokoelmansa. Näin hän kykeni käsittelemään sieluja vielä paremmin, kuin ruumiinsa ulkopuolisessa esineessä. Hän syöksi testiksi muutaman sielun kohti kääpiöiden murtumatonta kilpimuuria, jolloin yksi kääpiöistä pysähtyi ja hänestä kasvoi epämuodostunut hirviö, jolla oli monta silmää, suuta ja raajaa. Kääpiö alkoi silputa tovereitaan rikkoen muodostelman ja demonit ottivat tämän merkkinä hyökätä täydellä voimalla rikkoutuneisiin rivistöihin. Skel'toru käytti tekniikkaa useampaan otteeseen totaallisesti rikkoen Isirionilaisten taistelutahdon, mikä johti pian demonien voittoon.

"Kaikki on valmista", Skel'toru jylisi helpon voittonsa jälkeen demoneilleen. Koko Aysia oli vaipunut tumman demoniaineksen alle, eikä aurinkoa nähnyt höyryksi kiehuneen veren takaa. "Chiman on aika herätä."

Skel'toru käski demoniensa levittää tuhannet ja taas tuhannet keräämänsä maagien ruumit, joiden tyhjien silmien takana leijuivat pelokkaat sielut. Kuolema vapauttaisi kaiken ruumiiseen kertyneen magian, joten Skel'toru ei voinut antaa yhdenkään maagin kuolla. Hän tarvitsi kaiken magian, mitä Aysiassa olisi päästäkseen Ayselin suojausten läpi Chiman luo. Hän rakensi silvottujen ruumiiden palasista satoja kilometrejä pitkän ympyrän, ja kun kaikki magiaenergia oli näin yhdistettynä toisiinsa, hän astui sen kehälle huutaen. Skel'toru komensi erään vahvimmista kenraaleistaan luokseen. Hän asetti kätensä tämän olalle ja lausui tälle ”Sinä saat olla avain herramme heräämiseen.” ja survaisi sielukätensä kenraalin sydämeen kaataen tämän keskelle rituaaliympyrää. Hän vapautti käteensä kerättyt sielut tuskastuneen demonin ruumiiseen, jolloin sielut kävivät valtaamaan uutta ruumistaan kuitenkin silpoen tämän ja karaten ympyrän reunoille. Demoniveren kyllästämien sielujen löytäessä maagien ruumiit ne yhdistyivät ja rituaaliympyrän keskelle aukesi reikä syvälle maan helvettiin.

Kidutettu, epämuodostunut Chima sai silmänräpäyksessä huomata kahleidensa katkeavan ja häneen virtaavan puhtaan energian avulla hän kiskaisi itsensä vapaaksi ja repäisi kärsineemmän kätensä heittäen sen tuliseen pätsiin, kasvattaen uuden tilalle. Hän tukahdutti Ayselin liekit ja ponnisti itsensä vapaaksi, takaisin maan pinnalle. Chiman ilmestyessä ruumispiirin keskelle, taivas pimentyi ja maan yli pyyhkäisi käsikosketeltavan kylmä viima, joka tappoi tieltään kaiken elävän. Skel'toru ja sadattuhannet demonit ryhtyivät hurraamaan nähdessään hahmon, joka oli palanut niin mustaksi ja tunnistamattomaksi, että kukaan heistä ei olisi uskonut olentoa Chimaksi, ellei tämän läsnäolo olisi virkistänyt heitä kaikkia elinvoimallaan. Hän rimpuili vielä liekkien tuottamasta tuskasta ja alkoi repiä itseään. Uutta kättä lukuunottamatta Chima oli pian revitty verinen olento, mutta nauraen Chima loi uudet entistä ehommat kudokset edellisten tilalle, pudottaen vanhat yhä polttavat lihakimpaleet itsestään eikä kestänyt kauaakaan kun heidän edessään seisoi kuolemanjumala Chima - täysin elossa ja hyvissä voimissa. Tämä katseli hetken vapauttajiaan tyytyväisenä, nyökkäsi demonivelholle arvostavasti ja käänsi katseensa taivaisiin. "Aysel!" hän huusi äänellä, joka jylisi kaiken maan ylitse ja jähmetti jokaisen olennon paikoilleen. "Olen tullut hakemaan sinua!"

Maailma

Heräämisensä jälkeen Chima haastoi Ayselin taisteluun, joka jatkuu yhä. Aysia on palanut tuhkaksi, eikä sen entisessä hedelmällisessä maaperässä kasva juuri mitään. Lähestulkoon kaikki kuolevaiset on syöty, vain muutamia magiassa mahtavia onnekkaita (tai epäonnekkaita) on enää jäljellä.

Aysia on demonien temmellyskenttää. Ihmisten, haltioiden ja kääpiöiden sijasta maita asuttavat nyt toinen toistaan julmemmat demonit ja henkiolennot. Chiman auran ruokkiessa heitä, he ovat nyt paljon vahvempia kuin koskaan ennen. He rakentavat mahtavia kaupunkeja ja linnoituksia, hiovat asetaitojaan ja tutkivat pimeää magiaa.

Kaikki Aysian toivo ei kuitenkaan ole vielä menetetty. Demonien lisäksi monet entiset jumalat, nymfit ja hyvät demonit ovat nyt vähemmistöasemassa ja piileskelevät raunioissa kooten voimiaan. Ylijumalten taistellessa omaa taisteluaan, on Aysian kohtalo vielä täysin auki. Kuolemattomat sankarit pitävät yhtä, ja ovat varmoja, että saavat vielä jokin päivä maailman palautettua siihen tilaan, jota se ennen Chiman vapauttamista oli.

Ne harvat kuolevaiset, jotka ovat jäljellä, ovat haluttuja kohteita. Jumalat haluavat säilyttää nämä viimeiset Ayselin luomistyön rippeet, jotta he voivat vielä joskus palauttaa maailman ennalleen. Tasapainon jumalatar tietää, että Aysia on kuolevaisten valtakuntaa; kun vahvat sankarit palaavat takaisin valtaan, voidaan demonit lyödä.

Ayselin puolella olevat olennot pyrkivät elämään piilossa rakentaen samalla maailmaa takaisin. He tekevät uhkarohkeita operaatioita demonien alueelle puhdistaen vesiä, siunaten siemeniä ja etsien eloonjääneitä. Pieni pala kerrallaan he pyrkivät kasvattamaan joukkojaan ja vapauttamaan Aysian demonien vallasta. Kuka tietää - jos Aysia nouse ejälleen kukoistukseensa, kenties Ayselin puolella olevat pystyvät auttamaan juamlattaren voittoon ikiaikaisessa taistelussaan.

Demonit pyrkivät samaan kuin Ayselin kannattajat. He haluavat maan pysyvän Chimalle ja heille otollisena ja taistelevat Ayselin joukkoja vastaan. Kuolevaiset ovat heille harvinaisuus ja himon kohde: heidän on tietenkin päästävä heistä eroon Chiman puolesta, mutta toisaalta kuolevaiset ovat demoneille suurin mahdollinen voiman lähde. Koska kuolevaiset ovat harvassa, heitä ei tapeta tuosta vain. Vahva maagi valjastettuna demonin käyttöön on suurin mahdollinen voimanylennys, jonka tavallinen Chiman olento voi saada.

Hahmoista

Kuolemattomat Ayselin kannattajat: Jumalat ovat Ayselin luomia ylempiä olentoja. Heillä voi olla maailman kannalta jokin suurempi tehtävä, on olemassa esimerkiksi elämän, tasapainon, ilon jne. jumala. Alemmat jumalat ja nymfit voivat olla joko yleisesti voimakkaita henkiolentoja, tai sitten heilläkin voi olla demonien tapaan hyvä atribuutti, josta he ammentavat voimansa (rakkaus, toivo, periksiantamattomuus jne.). Fyysiseltä muodoltaan he ovat yleensä ihmismäisiä, mutta omaavat myös usein spektraalimuodon.

Kuolevaiset ovat Chiman heräämisestä henkiin jääneitä erittäin voimakkaita maageja. He voivat olla mistä lajista tahansa. Jumalat yrittävät parhaansa mukaan pitää viimeisen kuolevaiset hengissä, ja kuolevaisten kannattaakin hakeutua näiden seuraan.

Demonit ovat Chiman olentoja. Kaikki demonit eivät ole suorastaan pahoja, ja heidän luonteensa voi olla millainen vain. Yhteistä demoneille on se, että he kannattavat Chimaa, kuka minkäkin takia. Osa demoneista kääntää takkia aina sen mukaan kumpi ylijumalista on voitolla, osa kulkee porukan mukana ja osa haluaa valtaa.