Reva Marian

Nimi: Reva Marian
Kutsumanimi: Kapteeni Marian
Ikä: 22
Laji: Ihminen
Sukupuoli: Nainen
Kieli: Barsia
Ammatti: Pienen Merenneidon kapteeni

Ulkonäkö:
Reva on pienikokoinen ihmisnainen kapeine kasvoineen ja syvine silmineen. Silmistä vasen kuitenkin on punainen pigmenttihäiriön vuoksi, kun taas oikea on vihreä. Pitkiä hiuksiaan nuori nainen pitää usein nutturalla poissa tieltä, ja kasvoilleen maalaa pääkallomaalauksen hiilellä ollessaan ihmisten ilmoilla. Kovin usein ei häntä ilman tätä maalausta nähdäkään.

Revan pukeutumistyyli on hyvin paljastava, ja usein naisen näkeekin vain kapteenin edustusasussaan. Paljastavuudesta huolimatta ei Revalla ole ainakaan näkyviä arpia taisteluiden jäljiltä, ja kokonaisuuden on tarkoituskin olla luotaantyöntävä - vaikka se vetääkin puoleensa joskus mitä merkillisimpiä tyyppejä. Turvallisuutensa vuoksi Reva pitää jaloissaan painavia nahkasaapikkaita.

Luonne:
Reva on hyvin kylmä ja etäinen ihminen, eikä kovin helposti päästä ketään minkäänlaiseen yhteyteen kanssaan. Luottamus on asia, jota Reva arvostaa mutta naisen luottamuksen ansaitakseen pitää vastapuolen olla valmis epätoivoisiin tekoihin. Jostain syystä nainen on kuitenkin kasannut ympärilleen miehistön jota pitää perheenään, vaikka kukaan ei tunnukaan naista juuri tuntevan.

Rakkaudessa ja ystävyydessä Reva on toivoton. Kenties nainen toivoisi joskus kykenevänsä avautumaan murheistaan ja ajatuksistaan, mutta vielä hän ei ole löytänyt ketään jolle niin uskaltaisi tehdä. Reva laskeekin rakkauden vain heikkoudeksi ja häiriötekijäksi, vaikka jossain sisimmässään toivoo löytävänsä sen suuren rakkauden vielä joskus. Katkeroitunut ja kylmä nainen yleensä kuitenkin työntää pois kaikki potentiaaliset ehdokkaat siinä pelossa, että tulee petetyksi.

Vaikka kapteeni osaa olla ulkoisesti hyvin kylmä ja viileä, pinnan alla kiehuu. Huonona päivänä ei tarvita kuin yksi väärä sana joltakin, ja Reva räjähtää. Hän vetää hyvin herkästi miekan esiin vyöltään, mikäli on noussut sängystä väärällä jalalla ja on tällöin hyvin räjähdysaltis.

Muihin lajeihin Reva ei suhtaudu mitenkään erikoisesti. Hän on kylmä ja etäinen kaikkia kohtaan lajiin tai asemaan katsomatta, ja moni saattaakin kuvitella naisen olevan varsin itseään täynnä ja ylpeä, mutta harva tietää mitä ulkokuoren takana tapahtuu.
Myöskään uskonnot eivät herätä Revassa erityistä kiinnostusta, eikä nainen itse paljon uskonnosta puhu. Jos kapteenilta kysytään, nainen vastaa uskovansa itseensä, eikä palvo minkäänlaisia jumalia, ellei merta lasketa.

Revan heikkouksiin voisi luokitella naisen herkät hetket. Hän saattaa poistua yöaikaan kajuutastaan katselemaan merta, ja meri onkin Revan suurin rakkaus. Merellä nainen on kuin kotonaan, ja yöaikaan pimeässä merta tuijotellessaan yllättävän haavoittuvainen, jos joku sattuu paikalle. Heikkoudeksi saatettaisiin laskea myös liiallinen itsevarmuus taistelussa, ja vaikka useimmiten Revan takana seisookin hänen koko uskollinen miehistönsä, saattaa Reva joskus aivan yksin nousta jotakuta vastaan - jotakuta, joka voittaisi naisen helposti.

Kaikesta aiemmin mainitusta huolimatta Reva on oikeudenmukainen ja hyvä kapteeni, ja pitääkin kovaa kuria aluksellaan. Nainen pitää aina asettamansa lupaukset ja arvostaa niitä, jotka tekevät samoin. Valitettavasti tunteet kuitenkin piilotetaan naamion ja ilmeettömyyden taakse, ja raivo ja pettymys ovat ainoita tunteita jotka saattaa naisen ilmeistä ja käytöksestä tunnistaa. Käyttäytymismalliin kuuluu myös jatkuva väkivaltaisuus, myös miehistöään kohtaan. Voisikin sanoa, että Reva on kertakaikkisen pieni ja pippurinen, eikä todellakaan mikään hienohelma joka pelkää kynsiensä katkeavan.

Menneisyys:
Reva syntyi äidilleen Marielle noin 22 vuotta sitten. Isästään nuorella naisella ei koskaan ole ollut tietoa, eikä äiti koskaan kertonut tytölle hänestä muuta, kuin että tämä oli merimies. Jo nuoresta iästä lähtien Reva onkin halunnut löytää isänsä, mutta maailman tiimellyksessä kyseisen miehen etsiminen on menettänyt merkitystään yhä enemmän, sillä Reva pelkää kokevansa pettymyksen löytäessään isänsä. Hän kun jo pienenä kertoi tovereilleen tarinoita isästään ja siitä, miten tämä oli urhea merirosvo jonka laiva upposi, ja jossain tarinoiden keskellä Reva alkoi uskoa niihin itsekin.

Tytön nuoruus oli niin tavallinen, kuin kiertolaisella saattoi olla. Hän muutti äitinsä kanssa jatkuvasti, eikä kysyttäessä ole koskaan osannut vastata mistä on kotoisin. Muuttaminen kuitenkaan ei tuntunut Revasta stressaavalta, ja kenties sekin oli osasyy päätökseen merille lähtemisestä.

Reva ja hänen äitinsä olivat aina köyhiä. Heillä ei ollut rahaa juurikaan, mutta jostain he saivat aina ruokaa ja sillon tällöin majapaikan, jotta heidän ei tarvinnut nukkua taivasalla. Sillon tällöin tytön äiti kertoi löytäneensä jokusen kolikon maasta, mutta todellisuudessa Reva ei tiennyt mistä moiset summat olivat todella peräisin. Tyttö ei kuitenkaan udellut, ja Revan vakavuus ja hiljaisuus onkin ollut pysyvä osa tytön luonnetta ja ulosantia aina tähän päivään saakka.

Kiertolaisina Reva ja tytön äiti tekivätkin jokaisessa pysähtymässään kaupungissa hanttihommia, ja Reva kiinnostui erityisesti sepän työstä. Hän viettikin aikansa takomoilla sillä välin, kun äitinsä teki ompelijan työtä. Näillä retkillään Reva saikin itselleen pienen tikarinsa taottua, suuremman miekan vasta oman aluksen hankittuaan. Koskaan tyttö ei kuitenkaan ole ollut niin hyvä seppänä, kuin olisi halunnut olla, vaikka ehti vuosien varrella alaa opiskella yllättävänkin paljon.

Maan myllerrykset ja uskonnot eivät ole koskaan koskettaneet Revaa, sillä tytön äiti opetti tämän keskittymään itseensä ja omaan selviytymiseensä. Äiti kuitenkin sairastui Revan ollessa 12-vuotias, ja kuoli vuoden kuluttua. Tämä on kenties suurin syy siihen, miksi Reva ei halua uskoa jumalten kykenevän ihmeisiin, ja usein saattaa kieltääkin näiden koko olemassaolon, väittäen näitä huijareiksi.

Tästä lähtien Reva on ollut omillaan, ja tyttö pääsikin jo 14 vuoden iässä pestautumaan kauppalaivalle suorittamaan erinäisiä tehtäviä. Siellä hän vietti aikaansa kaksi vuotta, jonka aikana tyttö opetettiin taistelemaan ja ohjaamaan laivaa. Reva oppikin paljon kapteenin työstä seuratessaan kyseistä henkilöä päivästä toiseen, mutta minkäänlaista kiintymystä Reva ei saanut laivan ja sen miehistön kanssa rakennettua.

Eräänä iltana laiva ankkuroitiin satamaan ja miehistö lähti rantaan juhlimaan. Niin teki Revakin, mutta ei palannut enää kauppalaivalle, vaan hyppäsi salamatkustajaksi satamassa olleeseen laivaan. Hän halusi nähdä maailmaa ja seikkailua, ja sitä totta vie löysi. Laiva kun sattui olemaan merirosvolaiva, ja yllättävää kyllä Reva otettiin mukaan miehistöön. Tyttö kuitenkin tunsi olevansa enemmänkin vitsi ja hänelle naurettiin, olihan hän pienikokoinen ja vaikutti täysin kykenemättömältä mihinkään.

Lopulta Reva ei enää jaksanut kuunnella kiusantekoa, vaan haastoi kapteenin kaksintaisteluun. Silloin nuori Reva voitti lähinnä tuurilla, mutta sai kuin saikin silloisen kapteenin surmattua. Tyttö painoi kapteenin hatun päähänsä vain 18-vuotiaana.

Kun laiva seuraavan kerran ankkuroitiin satamaan, miehistöstä suurin osa otti ja lähti lopullisesti. Reva jäi laivalle kaksin nuoren perämiehen kanssa, josta tuli ainoa ihminen jota Reva koskaan saattoi kutsua ystäväkseen, vaikkakin vain ajatuksissaan eikä koskaan ääneen. He alkoivat yhdessä kerätä miehistöä kasaan lähteäkseen seikkailuihin, mutta moni mies ei halunnut liittyä naiskapteenin alaisuuteen, varsinkaan Revan kaltaisen. Siitä sai alkunsa sotamaalaus ja ulkoasun muokkaaminen. Rankalla taipaleellaan Reva ja aluksen perämies saivatkin niitettyä edes jonkin verran kunniaa kahden ihmisen miehistönä, ja lopulta parin vuoden seilaamisen jälkeen miehistöä alkoi löytyä. Reva ei kuitenkaan hyväksynyt alukselleen ketä tahansa, ja valintakriteerit ovatkin edelleen hyvin epäselvät.

Pieni Merenneito:
Revan johtama alus on ryövätty merirosvoilta, ironista kyllä. Laiva on kuitenkin kokenut Revan alaisuudessa aikamoisen muodonmuutoksen, eikä kovin helposti enää ole tunnistettavissa vanhaksi kotteroksi, joka se oli ennen. Aiemmalta nimeltään laiva olikin Demoninsurma, mutta Reva vaihtoi nimen ottaessaan itselleen uuden alun. Nykyään keulakuvana ei olekaan demonin kuvaa, vaan varsin kaunis ja haltiamainen, pitkähiuksinen puinen merenneito hirttosilmukka kaulassaan ja kädet levällään. Myös laivan kuviot ovat aaltomaisia ja hopeoituja, ja laiva onkin varsin vaikuttava näky, kuin uuden veroinen. Se seilaakin suurten punaisten purjeiden alla, ja Reva on juuri pyrkinyt näyttävyyteen. Hän haluaa kaikkien tietää kuka on tulossa.

Muuta:
- Kapteenista liikkuu paljon kauhutarinoita ja juoruja, joista oikeastaan yksikään ei ole totta. Silmän pigmenttihäiriön vuoksi naisen uskotaankin olevan demoni ja raahaavan miehiä kajuuttaansa yöaikaan, syövän heidät elävältä ja juovan veret, mutta…
- … todellisuudessa Reva on kasvissyöjä, eikä kukaan ole koskaan päässyt kapteenin kajuuttaan.
- On takonut miekkansa itse, samoin saappaanvarrestaan löytyvän hopeatikarin.
- Pieni Merenneito- nimisen merirosvoaluksen kapteeni