Malja naisille

//Sovittu peli Kalmiksen kanssa\\

Kortit läiskäistiin pöytään, nopat pyörivät ja raha vaihtoi omistajaa illan hämärtämässä kapakassa. Se oli aivan sataman vieressä, joten paikalla oli monenlaista merenkävijää mutta löytyi sieltä muutama hienompikin herra. Herrasmiesseikkailijat olivat kokoontuneet oman pöytänsä ääreen juomaan paikallista olutta ja olivat huolineet joukkoonsa erään ulkopuolisenkin. He pelasivat korttia, mutta suuremmassa huomion keskipisteessä oli jutteleminen, ei se kuinka raha vaihtoi omistajaa panoksien myötä.

Punatukkainen mies oli peittänyt räiskyvän punaiset hiuksensa komealla hatulla ja hän sopi vaatetukseltaankin näiden herrasmiesten seuraan. Par'aikaa hän iski hyväntuulisesti juttua bardista, joka oli laulanut hänet suohon, saaden aikaan hyväntuulista naurua ja kiusoittelevia vastauksia pelikavereissaan. Agnissa oli aina ollut tarinaniskijän vikaa ja hän oli mieluusti huomion keskipisteenä, jopa näin maailmaa nähneessä seurassa.
Mies joutui tarinansa lopuksi iskemään yhden sormuksistaan pöytään, sillä oli juuri onnistunut häviämään äsken voittamansa rahat.

Agni tavoitti katseellaan kapakan pitäjän katseen. Hän napsautti hansikoituja sormiaan merkitsevästi.
"Kierros kavereilleni tässä pöydässä. Ja jokaiselle viehättävälle neidille, joka on saapunut tänne sulostuttamaan meidän poikien iltaa."

// Paikalla o7 Pitikin vähän palautella mieleen, mitä Yatai onkaan viimeksi puuhaillut ^^" //


Yatai Myrskynsilmä

Yatai ei ollut uskonut, että olisi voinut olla enää yhtään enempää tyhjätasku. Tai huonossa tilanteessa näin ylipäätään. Edellisen meriseikkailun jälkipuinti oli saattanut hänet huonoon valoon viranomaisten silmissä, vienyt viimeisenkin pennin, jota hänen lastinsa oli tuottanut ja saanut aikaan tilanteen, jossa hän oli velkaa joka ikisen pennosensa Ajimean salakuljettajaringille seuraavan kymmenen vuoden ajan. Mutta onneksi Yatai oli jo tarpeeksi humalassa välittääkseen mistään.

Kapteeni oli kaivanut viimeiset kultakorunsa esille ja istui baaritiskin läheisellä pöydällä rikkaimmassa mahdollisessa seurassa. Tyhjät lasit hänen takaan kertoivat jo hetken aikaa käynnissä olleesta illasta. Vaikka naisen hattu makasi pöydällä ja hän oli repäissyt takkinsa auki, huokui naisen naurusta silti tietynlaista arvokkuutta, joka kertoi siitä, että hän ei ollut menettänyt kapteenintitteliään mihinkään.

"Ettekö todella ole viemässä juuri nyt mitään meren yli? Sepä sääli", Yatai hymyili. "Kun seuraava lasti kaipaa kuljetusta, tiedät mistä minut löytää!" Yatai kilisteli itsekseen kihisten. Hän tarvitsi nyt ruuman täyteen maksavaa lastia mitä pikimmiten. Sana hänen joutumisestaan salakuljetusringin kiristämäksi leviäisi mitä todennäköisemmin Ajimean kapakoihin pian, ja Yatai halusi olla silloin jo kaukana avomerellä Eluvarin huomassa.

Kapakoitsijan tyttö lähti tuomaan tuoppeja pöytään mutta ei pystynyt kantamaan niistä jokaista joten Agni nousi herrasmiehenä ylös. Hän iski silmää seuralaisilleen ja kehotti heitä käden heilautuksella jatkamaan peliä hetken ilman häntä.
"Älä rasita itseäsi liikaa", mies sanoi kepeästi tytölle ja harppoi pitkin askelin baaritiskille nappaamaan osan tuopeista itse kannettaviksi mikä kirvotti ujon hymyn tyttöseltä.

Tytön hymyä suloisempi oli kuitenkin ääni, jonka hän kuuli aivan tiskin läheisestä pöydästä. Sen ääressä istuva tummatukka oli upea, eikä tämä edes ollut vielä sitä aikaa illasta kun Agnista jokainen nainen olisi ollut upea, kiitos ilostuttavan alkoholin. Mies nappasi yhden tuopeistaan ja laski sen naisen eteen pisamaisilla kasvoillaan leikkisä hymy.
"Tarjoan jokaiselle kaunottarelle oluen", mies sanoi ja vilkaisi naisen pöytäseurueeseen. Hän kohotti hattuaan hienoisesti kohteliaaseen tervehdykseen. Sen jälkeen hän jatkoi naiselle: "Jos kaipaat parempaa seuraa, löydät minut kun katsot olkasi yli."

Agni lähti kantamaan tuoppeja seuralaisilleen naureskellen. Hän huomasi korttipelin olevan käynnissä kun saapui takaisin.
"Hei, pelasitteko te minun rahoistani? Sanoinhan, etten aikonut tulla tälle kierrokselle mukaan!" mies totesi ja laski puuttuvat tuopit pöydälle. "Jos on tällaisia kavereita, kuka kaipaa vihollisia!"

Ei ollut tavatonta, että ilmaisia tuoppeja sateli Yatain eteen yksi jos toinenkin, joten nainen oli iloinen, että ei ollut nirso minkään alkoholin suhteen. Muut merihaltiat pitivät häntä aivan hulluna - miten ihmeessä hän saattoi kaataa kurkustaan alas ihmisten kuvottavaa mallaslitkua. Moiset juomat kertoivat täsmälleen kuinka sivistymättömiä otuksia kaksijalkaiset olivat! Yataita ei kansansa riukutukset kiinnostnaeet - juuri sen takia hän olikin tässä nyt - ja tällä kertaa tuopin tuonut herrasmies oli keskivertokapakankäyjää kiinnostavampi. Tämän yllä oli vielä enemmän koruja kuin Yatain korvissa, joten mitä todennäköisemmin tällä oli rahaa. Niin paljon kuin Yatai olisi arkisia huvituksia päänsä selvittämiseksi kaivannutkin, bisnekset olivat nyt kaikkein tärkeintä.

"Hei hattupää, älä yritä karata korttien sekaan, ennenkuin ehdin kiittää tuopista", Yatai hypähti suoraan miehen pelikorttien päälle istumaan. "Malja pelionnelle?" hän sanoi vaihtaen päälle kaikkein viehettävimmän hymynsä. Hän tarjosi pientä lasia täytettynä vahvimmalla viinalla, mitä koko kapakka pystyi tarjoamaan. "Merillä me juomme sivistyneesti", hän lisäsi.

Agni tiesi vetävänsä naisia puoleensa muttei ollut uskonut povekkaan naisen jättävän samantien seuransa ja liittyvän sensijaan hänen seuraansa pelipöytään. Kaunotar ei sallinnut, että mikään veisi huomiota naisesta - mikä olisikin ollut hankalaa, kun nainen oli noin upea - vaan otti kissamaisesti paikkansa punatukan korttien päältä.
Merirosvo ei voinut olla huomaamatta sivusilmällä, kuinka kateellisia hänen pöytäseurueensa oli sen uusimman jäsenen saamasta viehättävästä huomiosta. Useampikin noista herrasmiehistä loi naiseen peittelemättömän himokkaan katseen.

Agni otti vastaan pienen lasin huulillaan tyytyväinen hymy. Hän nojautui lähemmäs kaunotarta. Hän pystyi selvästi haistamaan kaunottaren tuoksun, tällaisia kukkasia ei tavannut joka kapakassa.
"Me taas luotamme merillä enemmän määrään kuin laatuun", hän sanoi ja kulautti viinan kurkustaan alas. Hän laski kätensä kevyesti naisen polvelle ja katseli kauniita kasvoja, täydellisiä huulia, upeita silmiä. "Mutta toisaalta, minun laivallani ei ole ketään noin upeaa."

Yatai ei latteista imarteluista sulanut, eikä hän tuntenut minkäänlaista tarvetta kikattaa tarjoilijatytön lailla jokaiselle, joka antoi hänelle huomiota. Tämä nuori herrasmies oli kuin olikin tuttu merelle, joten henkilö vaikutti sopivalta. "Tsk tsk, eipäs hätäillä", Yatai napsaisi miestä sormille oman arvonsa tuntevasti. "Kaikkihan minut tuntevat, mutta entä sinä, merenkävijäni, mikä tuo sinut tänne?", Yatai pyöräytti viettelevästi kiharaa hiuskiehkuraa ja kumartui lähemmäs hymynkare kasvoillaan.

Mies kohotti kätensä nauraen naisen polvelta eikä vaivautunut siitä, että kaunotar oli hänelle asiasta huomauttanut. Turha kiirehtiä turhaan jotain sellaista, mitä hän tulisi kuitenkin pian saamaan. Nainen vaikutti kuitenkin lämpenevän hänelle.
"Minä olen vain käymässä", Agni sanoi hymyillen. Hän kumartui lähemmäs ja pystyi lähes tuntemaan naisen hengityksen ihollaan. "Mutta ehkä nyt voisin jäädä hieman pidemmäksi aikaa."
Punatukka hymähti. Hän päätti vetää hieman rikkaan seikkailijan roolia, mikä hänen omasta mielestään pitikin lähes paikkansa. Hän oli rikas ja seikkailija.
"Tulin etsimään seikkalua johon tuhlata omaisuuteni, jottei elämä kävisi liian tylsäksi."

"Vai että seikkailuja", Yatain naurahduksessa oli selvää ilkikurisuutta. "Itse jos saisi nauttia edes hetken kapakan meluista. Työ on aivan tarpeeksi seikkailua minulle." Yatai kallisti päätään ja sipaisi miehen poskea. "Yatai Myrskynsilmä, kauppalaiva Merisiilin kapteni", hän sanoi tarjoten kättään. Nyt oli jo aika mennä suoraan asiaan ja ottaa selvää oliko tällä humalaisella herrasmiehellä rahaksi muutettavia tarjouksia. "Laivani suuntaa seuravaksi Isirioniin ja ruumassa on vielä tilaa. Jos seikkailusi tarvitsee kuljetusta meren yli, hintani ovat kohtuulliset", Yatai vinkkasi.

Mies hymyili tyytyväisenä naisen huomiosta. Hän oli kuitenkin oman laivansa kapteeni, ei niitä miehiä jotka lähtisivät kenenkään matkustajaksi vaikka nainen kuinka ruinaisi. Hänen katseensa kävi jälleen naisen kiitettävän kokoisissa rinnoissa.
"Yatai Yatai, heti hieromassa kauppaa kanssani!" mies sanoi nauraen. "Meidän pitäisi tutustua ensin toisiimme paremmin ennen kuin uskallan lähteä sinun ja hurmaavan miehistösi matkaan!" Turhia lupauksia, joita mies ei koskaan tulisi täyttämään. Humalassa lausuttuja sanoja, joilla oli vähän tekemistä totuuden kanssa. Korkeintaan hän voisi mennä ja ryöstää Merisiilin itseään huvittaakseen ja Yatain uudestaan tavatakseen.

Yatain silmäkulmassa nytkähti, mutta hänen hurmaava hymynsä ei sulanut mihinkään. Tämä mies näytti todella olevan matkassa yksin ilman mitään suurempia lasteja, joten työasiossa tältä ei naisen surueksi harmiksi saisi nyhdettyä rahaa. Yatain mielessä käväisi ihmetys omista ajatuksistaan; mistä lähtien hän on lähestynyt komeita ihmismiehiä raha mielesään?

"No tutustu sitten", Yatai hymyili tarttuen miehen hatunlieristä. "Voisit aloittaa vaikka siitä että lopetat hatun alla piilottelemisen ja kerrot nimesi, seikkailija." Vaikka tästä mihestä ei olisi rehellisten bisnesten hoitajaksi, tämän humalatila oli niin korkea, että Yatai pystyisi varmasti keinottelemana itselleen kultakolikon tai pari tämän varmasti mukavasti pullottavasta kukkarosta.

"Olenpa ollut epäkohtelias", Agni sanoi hymyillen huvittuneena. "Jättää nyt esittelemättä itsensä. Ehkä halusin vain pysyä mystisenä muukalaisena."
Mies iski silmää.

Agni vetäisi hatun päästään naisen sanojen yllyttämänä ja paljasti komeat, selvästi punaiset hiuksensa. Pisamaisen miehen katse kävi kiinnostuneena Yatain kasvoissa, haluten nähdä reaktion hänen heittäytymiseensä. Baarissa tuskin oli yhtäkään tarpeeksi selvää miestä, että kenestäkään olisi hänelle uhkaa, jos tilanne tulisi.
"Olen Agni."

Yatai ymmärsi miehen hatun pitämisen syyn tämän riisuessa sen päästään. Naisen kasvoilla välähti yllättynyt virne. Tässä miehessä taisi todellakin olla jotain aivan erityistä, ei liennyt vain tarua että ihmiset karttoivat punatukkia demonin riivaamina. Ehkä tälläkin eikkailijalla oli jotain, jolla hän oli hankkinut kaiken kultansa ja korunsa...

"Vai Agni Seikkailija", Yatai lisäsi. Ei sukunimeä, ei titteliä. Yatain huulilta pääsi ivallinen hihitys. "Tuolla tukallako olet seikkailusi hankkinut, vai oletko ihan vain paossa maailmaa? Kyllä minä olen sinunlaisiasi isättömiä poikia nähnyt enemmän kuin kukaan. Laivalta toiselle, kaupungista toiseen ja aivan kuin sattumalta taskut ovat täynnä, kun siirryt seuraavaan paikkaan, hmm?" Yatai nojautui taaksepäin ja kurotti pöydältä itselleen tuopin jotta saisi jotain johon upottaa naurunsa. Hän ol ikenties valinnut itselleen väärän kohteen, tämä nimetön poika oli joko menestyvä kauppias tai sitten suurisuinen tyhjäntoimittaja, ja Yatain panokset lankesivat jälkimmäiselle.

Mies nauroi naisen kutsuessa häntä varkaaksi, hän ei ollut mitään niin pahaista kuin pelkkä varas joka tyhjensi ohikulkijoiden taskut. Hänen sormensa olivat harjaantuneet korttien lätkimiseen pöytään ja kaulojen katkomiseen mutta taskuvarkauksiin ne eivät olleet sitten poikavuosien ryhtyneet. Yatai nauroi suloisesti ja hautasi helskyvän naurunsa oluttuopilliseen.
"Älä puhu minusta kuin olisin tavallinen epäonninen poika", mies sanoi pahastumatta lainkaan naurusta. "Minä olen suurien kuvioiden mies! Pojat lähtevät kotoaan köyhinä mutta punatukkaisen on pakko palata rikkaana miehenä tai hän ei palaa ollenkaan."
Mies kurotti kätensä sivelemään naisen hiuksia. Hän tiesi sormustensa kielivän rikkaudesta ja menestyksestä, muttei siitä millä tavalla tuo oli ansaittu.
"Minä olen mies, joka on kukistanut epäonnensa. Kun maailma potkii minua päähän, sen täytyy johtua siitä, että muut tarvitsevat tasoitusta minuun nähden."

"Ihmisten luonteen tuntevana en voi kieltää sitä, että onnea sinulta ei ainakana puutu kun istut siinä ilmielävänä. Tutustuin kerran erääseen punatukkaan, hän pyrki piiloon Isioriin ihmisten solvauksia. Eläimet kaikkosivat hänen ympäriltään ja pahoja asioita tapahtui, ja minäkin tiesin että siinä oli todellinen epäonnen mies. Sille tiellen hän jäikin, joku, joka ei suostunut ottaa moista demonia laivalleen kompastutti hänet satamassa. Tiedäthän, siihen laituriin eivät vieläkään laivat pysty kiinnittymään", Yatai kertoi arvoituksellisesti antaen Agnin silittää tukkaansa. Mies alkoi vaikuttaa mukiinmenevän viehettävältä kaikista latteuksistaan huolimatta, joten vaikka Yataita ei kiinnostanut selälleen kierähtäminen juuri nyt, hän halusi yrittää rahan nyhtämistä vielä kerran. Nyt oli jo aivan selvää, että tämä kiertelevä seikkailija ei pitänyt puhtaita jauhoja pussissaan, mutta Yatai oli aivan liian humalassa ja huolissaan omasta laivastaan, että hän olisi välittänyt.

"Epäonnesta puheenollen", Yatai aloitti miettien sanojaan. "En voi kieltää etteikö Mergon kiroamaa vastatuulta olisi mahtunut minunkin elämääni. Sanohan, Agni Seikkailija, sattuisitko tietäään keinoa, jolla kunnollinen, taitava kapteeni voisi saada ansaittua hieman ylimääräistä?"

Agni näytti mietteliäältä. Hänellä olisi tietenkin eräs arkaluontoinen (varastettu) lasti, joka hänen pitäisi saada liikkeelle, mutta oli ajatellut viedä sen itse. Kaunokainen kuitenkin suorastaan aneli häneltä työtarjousta, kaunis kapteeni Yatai taisi olla pahemman kerran rahan tarpeessa, vaikka mies uskoi että kuka tahansa nainen olisi langennut hänen charmiinsa leiskuvan punaisista hiuksista huolimatta.
"Kun noin lirkuttelet niin.. Kenties minulla olisikin sinulle töitä, kaunokaiseni", mies sanoi äänensävynsä mietteliäänä. "Mutta en haluaisi rasittaa naista niin turhalla työllä..."

Agnin kertoessa työmahdollisuudesta Yatain huulille kapusi leveä hymy. Eluvarin kiitos hänen vaistonsa olivat olleet oikeassa siitä, että tällä oli jotain käyttöä laivan ruumalle. Tätä mahdollisuutta Yatai ei voinut jättää käyttämättä. "Miten olisi", Yatai hymyili. "Jos siirtyisimme puhumaan bisneksistä makuuhuoneen puolelle. Minä luulen että sinulla on muutakin näytettävää kuin työtarjous", hän sanoi nousten seisomaan ja liuttaen kättään Agnin olkapäättä kutsuvasti.