Janos Apilamäki

Janos Apilamäki
36v
Ihminen
Mies
Palkkionmetsästäjä / Ex-soturipappi

Ulkonäkö

Janos on pitkä, lihaksikas mies. Hänellä on lyhyehköt vaaleanruskeat hiukset, jotka hän pörhöttää joka aamu käsillään. Hänellä on silmälappu peittämässä hänen oikean silmänsä, jonka hän menetti varomattomuutensa vuoksi. Hänen vasen silmänsä on väriltään vihertävän harmaa. Kasvoiltaan hän on normaali, eli ei painu mieleen, ja hänen ilmeensä on useimmiten keskittyneen näköinen.

Päällään Janos pitää vanhaa kaapuaan soturipappeusajoiltaan. Se muistuttaa häntä niistä ajoista ja siitä, että hän on edelleen Ayselin kannattaja. Kaapu on vuosien varrella kärsinyt pahoin taisteluista lainsuojattomia napatessa. Sen reunat ovat repeytyneet erinäisiksi pitkiksi suikaleiksi. Koiperhoset ovet myös syöneet siihen reikiä, joita Janos on paikannut ompelemalla kankaanpaloja niihin.

Aseinaan hän käyttää kahta miekkaa. Vasemman käden miekkaan on kaiverrettu kuusi viivaa ja oikeaan kahdeksantoista. Vasemman viivat kuvaavat kuolleina toimitettuja ja oikean omat elävänä napattuja lainsuojattomia.

Luonne

Janos on luonteeltaan hyvin kärsivällinen, mikä on peräisin soturipappeusajoilta, jolloin hän harjoitteli itsekuria. Hän on erakoitunut palkkionmetsästystyönsä vuoksi, minkä takia uudet tuttavuudet voivat kyseenalaistaa hänen käytöstapansa. Ne, jotka tuntevat hänet, ovat jo tottuneet hänen vähäpuheisuuteensa sekä tapaansa kadota ja ilmestyä ilmoittamatta.

Janoksen maneereihin kuuluu otsan hierominen kämmenen sivulla. Se estää häntä aivastamasta, mikä olisi ongelma hänen yrittäessään olla piilossa. Janos ajattelee aivastamista myös heikkouden merkkinä. Janoksella on myös tapana rummuttaa ääneti sormillaan.

Kuten kaikilla, myös Janoksella on omat heikkoutensa. Näkyvä heikkous on hänen oikea silmänsä puuttuminen, joka vaikuttaa hänen syvyysnäköönsä. Fyysisesti hänellä ei ole muita vakavia heikkouksia. Henkisesti hän on hyvin jääräpäinen ja pyrkii toteuttamaan tavoitteensa keinolla millä hyvänsä, vaikka se aiheuttaisi harmia läheisille.

Menneisyys

Janos jäi orvoksi heti synnyttyään, jolloin temppeli otti hänet huostaansa. Temppelissä oli paljon muita lapsia, jonka vuoksi Janos ei saanut koskaan henkilökohtaista vanhemmantukea, sillä hän oli hyvin hiljainen lapsi, joka viihtyi omissa oloissaan.

Kasvaessaan temppelissä hän tutustui kirjallisuuteen pienestä pitäen. Päivät kuluivat lukiessa temppelin kirjastotiloissa. Janos luki paljon eri teoksia maailmasta ja sen historiasta. Hänen mielestään soturipapeista kertovat kirjat olivat mukaansatempaavia, jonka vuoksi hän toivoi vielä joskus tulevansa sellaiseksi.

Ollessaan 10-vuotias, hän pyysi päästä mukaan soturipappikoulutukseen. Häntä ei kuitenkaan kelpuutettu, sillä hän oli vielä nuori eikä hänellä uskottu olevan fyysistä kuntoa kestämään koulutusta. Hän alkoi harjoitella, jotta pääsisi ennen pitkää mukaan koulutukseen. Alku oli kuitenkin hankalaa, sillä Janoksella ei ollut kovin urheilullinen eikä hän tiennyt mistä aloittaisi. Hän kokeili juoksemista temppelin ympäri ja lihassarjojen tekemistä. Hän harjoitteli taistelemista rakentamalla puusta harjoitusvastustajan ja hakkaamalla sitä puukepillä.

Eräs pappi, joka oli ollut mukana seuraamassa hänen hakiessaan pääsyä koulutukseen, oli seurannut Janoksen kehittymistä sivussa. Hän raportoi päättäjille asiasta ja he ottivat tapauksen uusintakäsittelyyn. Janos hyväksyttiin koulutukseen 14-vuotiaana. Hän harjoitteli päivittäin seuraten soturipappikoulutusohjelmaa: Taisteluharjoitukset aamunkoitteessa, luentoja rukoushetken jälkeen sekä iltaisin elementin käyttöä.  Hän vannoi pappisvalansa 25-vuotiaana.

Hänen elämänsä käännekohta tapahtui eräänä päivänä muutamaa vuotta myöhemmin hänen ollessaan kiertelemässä kadulla. Silloin tapahtui hyökkäys, jossa suurin osa paikallaolijoista sai surmansa. Tekijä pakeni talon katolle. Janos seurasi perässä ja jahtasi tätä hyppien katolta toiselle, kunnes Janos onnistui saamaan hyökkääjän kiinni ja kysyttyä häneltä teon motiiveista. Miekkonen kertoi olleensa palkattu tappamaan Janos, mutta ei suostunut kertomaan teon tilanneen nimeä. Mies yritti vielä viimeistä iskua vetämällä veitsen hihastaan. Janos onnistui väistämään, mutta terä viilsi hänen oikeaa silmäänsä. Tuskissaan Janos tappoi miehen heittämällä tämän alas katolta. Yhtäkkiä Janoksen tila heikkeni ja hän menetti tajuntansa.

Herätessään hän oli temppelin sairaalatuvassa, jossa hänelle kerrottiin, että palkkatappajan veitsen olleen myrkytetty. Määrä ei kuitenkaan ollut tappava, mutta silmä oli vaurioitunut pahasti ja se täytyi poistaa.

Silmän poistamisen jälkeen Janos vietti kaksi viikkoa toipilaana. Päästessään pois, Janos kävi tapaamassa hänet pelastaneen papin luona. He keskustelivat tapahtuneesta ja pappi näytti tappajalta löydetyn pussin, jossa oli kultakolikkoja, joihin oli kaiverrettu pääkallo ja toiselle puolelle kirjaimet ”I.M.”.

Mitä Janos ei tiennyt, oli se, että hän oli katsonut kolikkoa ylösalaisin. Nimikirjaimet olivat oikeasti ”W.I.”, jotka kuuluvat Wilhelm Irvinaamalle, joka kantaa kaunaa Apilamäen suvulle, koska nämä eivät maksaneet hänelle velkaansa.
Wilhelm oli onnistunut tapattamaan Janoksen isän ennen tämän syntymää salamurhaajan avulla. Wilhelm ei kuitenkaan tiennyt, että hänen olevan saamassa lasta. Vasta vuosien päästä hän sai tietää asiasta ja halusi varmistaa, ettei Janos koskaan tulisi kostamaan isänsä kuolemaa.

Janos oli päättänyt etsiä tämän henkilön. Pappi varoitti, ettei kostoretki ratkaisisi mitään, mutta Janos oli järkkymätön päätöksessään. Hän sanoi, että se olisi vähintä, mitä hän voisi tehdä niiden puolesta, jotka olivat saaneet surmansa hyökkäyksessä.

Janoksen kuntouduttua, toinen hyökkäys tapahtui. Tällä kertaa sivullisia ei vahingoittunut ja Janos sai napattua hyökkääjät elävänä, varmistaen tämän mahdolliset salaiset aseet ennen kuulustelua. Hyökkääjä ei kuitenkaan paljastanut yhtikäs mitään, joten Janos toimitti hyökkääjän viranomaisille ja sai suuren palkkion. Hän tuumi, miksei tekisi tätä työkseen, etenkin kun lisää palkkatappajia tulisi hänen peräänsä ennen pitkää. Niinpä Janos ryhtyi palkkionmetsästäjäksi. Temppelissä oltiin pettyneitä, että hän oli päättänyt lähteä. Hän ei kuitenkaan olisi enää tervetullut temppeliin sen jälkeen kun hän astuisi ulos ovesta. Janos oli kuitenkin päätöksessään lopullinen, joten hän sanoi hyvästit ja lähti pois.

Janos on ollut palkkionmetsästäjä viimeiset seitsemän vuotta, jonka aikana hän on päässyt vähitellen lähemmäksi hänen murhaansa tilannutta henkilöä kuulustelemalla häntä vastaan hyökänneitä palkkatappajia. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole suostunut paljastamaan nimeä tai osoitetta. Palkkionmetsästysretkien välillä Janos poikkeaa kaupungilla täydentämässä varusteitaan.

Pääpiirteiltään palkkionmetsästysretket ovat samanlaisia: Ensin Janos jäljittää kohteensa olinpaikan. Sen jälkeen hän varmistaa ympäristön ansojen varalta ja lopulta valmistautuu nappaamaan kohteensa. Kohteet, joita Janos ei ole napannut elävänä, ovat ärsyttäneet häntä liikaa, jolloin hän on hermostunut ja tappanut heidät. Janos pitää mukanaan yrttejä, joiden avulla hän puhdistaa haavansa ja kangasta, josta hän tekee sidetarpeet. Niillä hän pärjää aina takaisin kaupunkiin saakka, jossa hän käy tutkituttamassa itsensä.

Magiataidot

Elementti: Ilma
Janos on harjoitellut elementinhallintaa 20 vuotta. Harjoitusten tarkoituksena oli valjastaa luonnonvoimat aseiksi. Janos pystyy kanavoimaan tuulta iskuihinsa, oli sitten kyse miekansivalluksesta tai pelkästä nyrkillä lyömisestä. Tuuli tuo lyönneille suuremman iskualueen. Voimakkuus riippuu ympäröivän ilman nopeudesta.

Tämän kykyä Janos harjoitti aluksi kynttilöiden avulla. Hän oli asetellut niitä ympärilleen temppelissä ja sytyttänyt ne palamaan. Tarkoituksena oli yksinkertaisesti sammuttaa kynttilät kaukaa. Tämä vaati useita viikkoja, ennen kuin Janos pystyi sammuttamaan ne nyrkkiensä synnyttämien ilmavirtojen avulla. Alussa ongelmana oli se, että liekit levisivät puuskan ollessa liian heikko kynttilöiden sammuttamiseen.

Toinen vaihe oli tehdä sama aseilla. Vaikeampaa siitä teki se, että tuulen kanavoiminen aseisiin teki niistä epävakaat, sillä tuuli ikään kuin loi pyörteen miekan ympärillä, mikä tärisytti sitä. Heiveröisempi olisi voinut menettää hallinnan ja katkaista vaikka oman kaulansa.

Seuraaviin harjoituksiin kuului hyökkääminen tuulen avulla. Se tapahtui keskittämällä kanavoitua tuulta ja muotoilemalla sitä haluttuun muotoon. Tässä onnistumiseen Janokselta meni 15 vuotta. Siitä lähtien hän on pyrkinyt tehostamaan kanavointinopeuttaan, mutta se vie hetken, ennen kuin alkaa tapahtua. Kanavoinnin aikana tulee myös säilyttää keskittyminen tai seuraukset voivat olla vakavat.