Tie jatkuu, eteenpäin vie~

( Varsin vapaa peli. Mieluusti alkuun kevyttä seuraa, kiitos~ )

Kesä oli vaihtumassa syksyyn ja ilmat olivat viilentymään päin. Se oli tervetullutta vaihtelua kesän helteisiin, mutta pian olennot kiroaisivat kylmiä ilmoja ja miltei jatkuvaa sadetta. Syksy oli kuitenkin Tuulihaukan mieleen; oli sopivan viileää ja varsinkin sen alkuun mahtui myös kauniita päiviä. Niin kuin tämäkin päivä.

Jezel antoi katseensa kiertää ympärille levittyvää luontoa. Siinä kivellä istuessaan ja levätessään oli helppoa antaa itsensä rentoutua. Iso reppu oli laskettu naisen vierelle ja vaellussauva oli asetettu nojaamaan suureen kantamukseen. Nainen oli lyöttäytynyt kiertelevien kauppiaiden seuraan pari päivää aikaisemmin, erään näistä tarvitessa parantajaa tulehtuneen haavansa vuoksi, ja kuunteli nyt puolella korvalla ympärillä kuuluvaa puhetta ja naurua. Ilmassa tuoksui nuotiolla valmistuva ruoka, kauppiaiden vankkureiden muodostaessa piirin nuotion ympärille. Hevoset ja vankkureita vetävät härät pitivät pientä ääntä, luoden myös omaa tunnelmaansa. Päämääränä taisi olla Rioven kaupunki mikä sopi Jezelille. Mitä kauempana he pysyttelisivät Ellosesta, sitä parempi hänelle.

Yksin matkustaminen ei koskaan ollut hänen juttunsa, joten useammasta kauppiaasta ja näiden mukana matkaavista henkivartijoista koostuva seurue oli varsin tervetullut. Lisäksi mitä enemmän oli porukkaa, sitä enemmän myös hänellä oli asiakkaita. Aina joukossa oli niitä, jotka tarvitsivat parantajan palveluita. Nytkin hän oli hoitanut haavoja, antanut neuvoja vilustumisen oireisiin ja puhkaissut paiseita. Tuulihaukka nautti työstään vaikka kaikille märkivien haavojen hoitaminen ja paiseiden puhkominen ei sopinut.

Nainen huokasi ja kohotti puisen kupin huulilleen, hörpäten vettä. Hän antoi matkustamisesta kipeiden lihastensa rentoutua ja huokasi kevyesti. Mitähän tämäkin päivä pitäisi vielä sisällään..?

//Jee, eka peli minulla täällä nyt~ Senna Oensealainen liittyy parantajan seuraan!

Jo jokin aika sitten oli Senna nähnyt keskelle ei mitään pysähtyneen karavaanin. Nyt nuori nainen oli jo lähellä sitä, hän erotti hevosten tutun tuoksun ja miesten puheensorinan. Senna tallusti kohti joukkoa, hän tarvitsisi tälle päivälle ruokaa ja miksei seuraakin, olihan sitä tullut matkustettua yksin vaikka kuinka kauan. Luonnollisestikaan Senna ei kuitenkaan juuri luultavasti tulisi ihmisten kanssa jutelleeksi, lukuunottamatta pakollisia esittäytymisiä ja kaupantekoa.
Päästyään vaunujen ja ihmisten lähelle, Senna päätti pysytellä aluksi vähin äänin. Hän esitti kävelevänsä ohi koko joukosta, mutta silloin yksi miehistä, lyhyehkö ja tanakka, heilautti kättään Sennalle ja hiekanvaalean partansa takaa huusi:
"Sinä siellä, kuka olet? Kauppias vai kiertolainen? Näytä naamasi ja kerro nimesi!" Oensealainen irvisti huppunsa suojissa ja laski hitaasti sen alas kääntyen miesten puoleen.
"Senna Oensealainen olen minä. En kauppaa tavaraa työkseni, mutta sitäkin teen jos tarve vaatii. Olen Waenista, pohjoisen meren takaa. Minulle kuitenkin kelpaisi ruoka, en ole saanut kunnon ateriaa muutamaan päivään. Voin myös esitellä teille muutamia tavaroitani, joista saattaisitte olla kiinnostuneita."
Kauppiaat ilmaisivat myöntymyksensä Sennan ehdotukseen, ja jättivät hänet yksikseen. Samassa nainen näki jonkin sauvaa kantavan hahmon istuvan kivellä. Jospa hänestä olisi juttuseuraa, mietti Senna ja harppoi hahmon luo.

//Tervetuloa mukaan! //

Sen enempää huomiota ympäristöönsä enää laittamatta Tuulihaukka alkoi tehdä päässään pientä listaa siitä, mitä yrttejä hänen pitäisi hankkia heidän päästessään perille. Toki luonnosta löytyi yleisempiä jos vain osasi etsiä, mutta ne harvinaisemmat piti hankkia mieluummin muualta. Hänen yrttivarastonsa olivat jonkin verran huventuneet, mutta jos mitään yllättävää ei sattuisi niin ne riittäisivät kyllä seuraavaan kaupunkiin tai kylään saakka. Kuitenkin aina piti varautua kaikkeen ja siksi oli hyvä pitää edes jonkinlaista listaa yllä. Kunhan hän lepäisi hetken, voisi nainen alkaa kirjaamaan tarvitsemiaan asioita vihdoinkin ylös paperille. Yleensä hän täydensi listaa heti kun jokin yrtti tai muu lääkitsemisessä tarvittava tavara oli lopussa, mutta nyt se oli jäänyt. Syksyn saapuessa piti kiinnittää huomiota erityisesti vilustumisen ja kuumetautien oireita lieventävien yrttien riittämiseen, sillä kyseisiä tauteja esiintyi nyt yleisemmin kuin kesällä.

Nainen laski kuppinsa kivelle, vilkaisten ohimennen kauppiaiden suuntaan. Hän oli tarjoutunut auttamaan ruuan valmistuksessa, mutta hänet oli ajettu hienovaraisesti kauemmas. Olihan hän toki auttanut leirin pystyttämisessä. No, saisipahan kunnolla keskittyä listan tekemiseen ja lepäämiseen. Eilinen päivä oli ollut aika kiireinen.

Jezel oli juuri kumartumassa reppunsa puoleen kaivaakseen esiin nahkakantisen muistikirjansa kun hänen katseensa osui häntä kohti kävelevään naispuoliseen muukalaiseen. Liike keskeytyi, arpikasvoisen naisen kurtistaessa kulmiaan. Mitä ihmettä? Eihän toinen ollut vielä eilen liikkunut seurueen mukana, vai oliko? Hän ei ollut erityisen huonomuistinen, mutta erehdyksiä sattui joskus. Jezeliltä oli mennyt täysin ohitse vaalean naisen äskeinen keskustelu, hänen ollessaan niin keskittynyt yrttilistaansa. Nyt parantaja kuitenkin suoristautui istumaan ja jätti reppunsa penkomisen sikseen. Katse seurasi terävänä ja tarkkaavaisena vaalean muukalaisen kävelyä, mutta vielä hän ei avannut suutaan.