Maan ja meren kauneutta. //Sovittu

//Nonniin KalmanKukka! Tervetuloa seikkailuun hahmosi kanssa (:

Alciana

Meri näytti kauniin siniseltä, kun auringon ensisäteet koskettivat sen pintaa. Oli siis aamu ja Alciana oli saanut äidiltään luvan lähteä etsimään Derlonten kaupungin ulkopuolelta simpukoita ja kauniita kiviä uusia vaatteita varten. Alci oli innoissaan siitä, että hän pääsee pienelle matkalle vaikka normaalisti hän vain ompelisi äitinsä pikkukaupassa uusia koristehelmiä ja nauhoja vaatteita varten. Heillä oli viime päivinä kauppa käynyt hyvin eikä laadusta ollut ainakaan kuulunut mitään huonoa sanottavaa. Tai ainakaan se ei ollut kantautunut vielä Alcin korviin. Nyt oli hyvä aika harjoitella hieman magiantaitoja, jos vain aikaa jäi tarpeeksi, työ ensin ja sitten vasta huvit, niinhän?

Alci ui nopeasti eteenpäin kohti Jhaerin kaupunkia. Ei tämä nuori tyttö ihan sinne kaupungin laitureihin asti voinut mennä, sillä siellä oli suurempi todennäköisyys, että hän tulisi huomatuksi. Kuitenkaan Alciana ei voinut vastustaa kiusausta sille, että kävisi koskettamassa jonkun hiekkarannan hietikkoa ja katselisi puiden heiluntaa tuulessa. Alcia oli kielletty menemästä merenpinnan yläpuolelle, mutta tyttö ei itse nähnyt siihen mitään ongelmaa vaan teki kuin mieli.

Alkoi olemaan jo puoli päivä kun saari näkyi jo edessä. Alci oli uinut reippaasti, että ehtisi kerätä paljon tarvikkeita ja vielä ihmetellä muutakin maailmaa. Nyt kun alkoi olemaan jo hieman matalampaa vettä, niin Alcin oli aika katsella hieman merenpohjaa ja etsiä esineitä, joita hänen äitinsä oli pyytänyt tuomaan. Joitakin kauniita pikku simpukoita tyttö löysi heti ja laittoi ne pieneen levistä ja siimasta tehtyyn laukkuunsa.

// Täällä ollaan o/ Peli sijoittuu kesäkuuhun 674 //

Yatai Myrskynsilmä

Yatai ei ollut arvostanut sitä, että oli joutunut poikkeamaan tavallisista matkareiteistään ja matkaamaan Jhaeriin. Hänen miehistöstään oli jälleen vaihtunut puolet, sillä kaikki eivät olleet suostuneet lähtemään näin pitkälle matkalle.

Etelän vedet olivat Yataille tuntemattomat ja vaikka hänen perämiehensä Erik oli tehnyt parhaansa navigoidessaan rannikon karikoiden läpi, olivat pohjan kivet silti raapineet Merisiilen pohjan naarmuille. Laivaa ei oltu tehty tällaisia matalia vesiä varten, sillä se ui tukevasti parhaiten syvissä vesissä. Yatai ei olisi ikimaailmassa ottanut vastaan tänne päin Aysiaa suuntautuvaa kauppamatkaa, mutta salakuljetusrinki ei antanut hänelle muuta mahdollisuutta. Jos Yatai ei tekisi täsmälleen niinkuin he sanoivat, kaivaisivat he esille vedenpitävää todistusaineistoa Yatain kaidalta polulta hairahtamista niin, että hän ei tulisi enää koskaan näkemään päivänvaloa.

Yatai oli tietoisesti asettanut tukikohdakseen Ajimean, pohjoisimman osan Aysiaa. Hän ei ollut lainkaan innoissaan siitä, että oli nyt jälleen takaisin seuduilla, jolla merihaltiat asustivat. Hän oli edelleenkin varma, että ikävät juorut siitä, kuinka hän ja hänen isänsä olivat pilanneet koko hyvän suvun maineen liikkuivat yhä tuoreina. Hän oli varma, että kohdatessaan torilla pyöriviä merihaltiakauppiaita, hän saisi kuulla naureskelua selkänsä takaa.

Yatai istui nyt satamassa purettujen laatikoiden päällä ja kuunteli lokkien kirkumista. Hän pääsisi lastaamaan Merisiiliä uudelleen vasta huomemissa, kun tavarat saapuisivat satamaan. Yatai ei tiennyt laisinkaan mitä oli jälleen kerran ottamassa laivalleen, mutta jotain valonarkaa se oli. Hitaasti rukoilen Yatai toivoi, että ei tulisi joutumaan ongelmiin tullivirkailijoiden kanssa tällä kertaa.

Yatailla ei ollut taskussaan kolikon kolikkoa, joten hänen ainoa mahdollisuutensa saada suuhunsa jotain muuta kuin laivakeksejä oli odottaa iltaa ja etsiä joku antelias ja sopivasti humaltunut miekkonen. Ilmaisen ruuan ja juomien pummaaminen ei tulisi tosin olemaan täällä niin helppoa kuin kotona Ajimeassa - vaikka merihaltiat olivat aina maalla harvinainen näky, täällä jokainen oli sentään joskus aikaisemminkin tarjonnut tuopillisen sellaiselle. Yatai ei keksinyt muutakaan vaihtoehtoa, joten hän olisi pakko yrittää.

Alciana

'Oi miten kaunis!' Alci huudahti mielessään kun löysi oikein kirkkaan vaaleanpunaisen simpukan rantahietikosta. Simpukkaa putsattiin hiekasta ja laitettiin laukkuun. Kauaa ei ehditty tutkia matalikon antimia kun alkoi kuulua ihmeellisiä ääniä. Aivan kuin joku raahautuisi matalassa hietikossa. Mahtoiko joku kahlata vedessä vai tuliko ääni jostain suuremmasta, siitä oltiin ainakin varma, että ääni tuli lähemmäksi. Alci ui nopeasti yhden vedenalaisen karikon taakse ja jäi odottamaan, jospa tämän äänen aiheuttaja menisi ohi.

Alciana katsoi taivaalle vedenpinnan läpi ja näki sitten suuret ja korkeat purjeet tulevan kiven takaa esiin. 'Mikä tuo on? Laiva?' Alci ihmetteli ja katseli kuinka laiva lipui hitaasti karikkojen ohi. Laivan pohjassa oli naarmuja, sitä ei selvästikään oltu tarkoitettu näin mataliin vesiin.

Alci meni eteenpäin lipuvaa laivaa varovaisesti lähemmäksi ja siveli sen puista pintaa. 'Vau! Koskin siihen ja se tuntui.. Ihmeelliselle!' Alci intoili ja katsoi heti kosketuksen jälkeen kättään, jolla oli koskettanut laivaa. Tyttöä alkoi kiinnostamaan minne laiva meni, joten jäi uimaan laivan viereen, mutta silti yritti olla mahdollisimman näkymättömissä.

Laiva tuli Jharan satamaan ja silloin oli Alcin tilaisuus mennä piiloon laiturin alle. Alci nousi vedenpinnan yläpuolelle ja tunsi raikkaan ilman keuhkoissaan. Meri ilma tuoksui merelle, kalalle ja rahdille. Mitähän täältä kuljetellaan ja minne?

Yatain vedenpinnan tuijottelu keskeytyi, kun hänen korvansa tarkkasivat kauempaa lähestyviä hankaluuksia. Kolmen miehen joukko kulki satamassa laiturilta toiselle kurkaten jokaisen laivan kannelle, kaikkiin veneisiin ja laitureilla seisoviin tynnyreihin. Yatai tiesi päätellä heidän kalliista, mutta kuluneista vaatteistaan täsmälleen keitä he olivat miehiään - kyseessä oli roskajoukko Ghartan merirosvoja, jotka olivat mitä todennäköisemmin tuleet Jhaeriin myymään saalistaan. Nyt he kiertelivät satamassa etsien säälimättömästi mitä tahansa rahan arvoista, jota he voisivat napata mukaansa laiturilta tai laivojen kansilta.

Yatailla ei ollut mitään paikkaa, jonne piiloutua, joten hän loi pikaisen silmäyksen kauempana kelluvana Merisiiliin tarkistaen että se oli kunnossa ja potkaisi kapteenintakkinsa laatikkojen väliin pois näkyvistä. Vaikka sen rinnuksista oltiikin revitty kaikki arvomerkit pois, tunnistaisivat piraatit hänet silti sen avulla heti kapteeniksi. Yatai ei halunnut yhtään enempää vaikeuksia itselleen, joten parempi oli olla herättämättä huomiota. Vaikka hänen yllään oli nyt vain löysä, läpikuultava paita, joka paljasti kaikki hänen tatuointinsa, tunsi Yatai silti yhtäkkiä ilman käyneen liian kuumaksi hänen kosteutta kaipaavalle iholleen.

Kuten Yatai oli osannut aavistaa, pysähtyi roskasakki tietenkin hänen kohdalleen. "Se on merihaltia", sanoi yksi heistä jopa ripaus voitonriemua ääneessään. Yatai yritti näytellä mahdollisimman välinpitämätöntä, mutta toinen heistä jatkoi: "Hei, tehdään diili. Sä olet merihaltia, joten mulla on järkyttävän hyvä idea. Sä pulahdat mereen, etsit parhaat simpukat ja tuot niiden helmet meille. Vastapalkaksi me ei lyödä sun hampaita sisään."
Yatai nojautui taaksepäin suoden piraateille kyllästyneen katseen. Ei, hän ei todellakaan ollut mikään maakrapu ja piraatit olivat väärässä jos luulivat että voisivat uhkailla häntä. "Mikäs siinä jos hinnasta sovitaan. Minä haluan nähdä kultaa", Yatai vastasi paljastaen ilkikurisimman virnistyksensä. Hän ei vielä tiennyt oliko joukko tosissaan uhkauksensa kanssa, joten nyt olisi parasta saada puhuttua itsensä ulos tilanteesta.