Balatin nöyryytys

//Takaumayksinpeli, toisen demonisodan yritelmän lopetus, 99OTA

Nainen käveli vääntyilevien ruumiiden yli ulottaen lonkeroitaan houkkamaisten kuolevaisten pieniin mieliin murskaten mielten säikeitä kuin hyönteisiä. Nainen aterioi sotilaiden ylpeydellä ja hän paloi violettia tulta kävellessään taistelutantereella. Nainen oli, kuten arvata saattoi, demoni. Demonin nimi oli Balat.

Kesken naisen nautintojen hänen ylitseen kulki hirveä varjo, ja samassa hän huomasi olevansa demonimaagien ja jonkun toisen maagijoukon välisen taistelun ristitulessa. Naisen kasvot vääristyivät raivosta tämän uuden vastustajan tähden ja hänen kurkustaan pääsi hirvittävä ärjähdys hänen hajotessaan violetiksi usvaksi. Hän pakeni välittömästi omiensa joukkoon muuttaen muotoaan: hänestä tuli demonien olento ja hän hyökkäsi välittömästi kohti heitä vastaan hyökkäävien mieliä. Vastavoima oli kuitenkin hirmuinen ja hän joutui jättämään leikin sikseen. Toisella puolella oli liikaa voimakkaita maageja rehelliseen taisteluun demonien rivien rakoillessa. Hän ei saanut tukea omalta puoleltaan. Muutkin demonit joutuivat perääntymään. Vasta nyt Balatille alkoi valjeta, hänen hirveimmät painajaisensa olivat käyneet toteen; ylimieliset haltiat ja itsekeskeisket lohikäärmeet olivat liittoutuneet. Hän antoi hirvittävän raivonsa purkautua violettien liekkien kirjomana maagisena suihkuna kohti vihollisratsukkoa taivaalla, mutta vihollisrintama torjui sen yhtenä maagina naurettavan helposti.

Balat kirosi Skel'torun ja lohikäärmeet ratsastajineen Chiman nimeen paeten paikalta uudemman violetin leimahduksen kera. Hän näki, että demonit eivät kyenneet pitämään linjojaan ja jatkuvasti hänen molemmilla puolillaan tuhkattiin demoneita.
Hänelle ei saisi käydä niin. Ei saisi. Ei voisi. Hän oli liian mahtava! Niine hyvineen Balat katosi sekasorron keskeltä ja pesiytyi myöhemmin ihmisten keskuuteen.

Näin Balat selviytyi toisen demonisodan lopusta.