Kenraali Xian

Nimi
Gerfirenz Xian. Tunnetaan paremmin nimellä kenraali Xian. Itseasiassa hyvin harva edes tietää hänen etunimeään.
Ikä
Syntynyt 21. huhtikuuta 628 eli on 46-vuotias.
Laji
Hukka
Sukupuoli
Mies
Ulkonäkö
Xian on erittäin roteva hukka, pituudeltaan 212cm. Hän on todella lihaksikas ja pelkästään hänen hartaleveytensä on niin suuri, että hän joutuu kulkemaan sivuttain sisään kaiksta normaalikokoisista ovista. Hän on tottumalle todella pelottava näky, eikä Xianin sanomisille tee mieli sanoa vastaan. Jokainen haluaa pysyä mahdollisimman kaukana hänen puunrungon paksuisten käsivarsiensa ulottuvilta. Xian pystyy nostamaan kenet tahansa kurkusta seinälle niin halutessaan, eikä kavahda mitään muuta kuin kentaurien kovia, raudoitettuja kavioita.

Xian liikuskelee enimmäkseen kahdella jalalla, neljällä jalalla ainoastaan juostessaan hyvin nopeasti. Turkin väri on tummanruskea; harja on hieman vaalempi ja muodoltaan pitkä ja siististi harjattu pehko. Yllään hänellä on yleensä hyvin kevyt varustus: leveähartiainen tummansininen arvokas takki tai kevyt haarniska, joka koostuu rintapanssarista sekä olka- ja käsisuojista. Hän ei liiku lähes koskaan ilman aseita, joten hänen vyökkään roikkuu aina vähintäänkin tikari. Virantoimituksessa ollessaan hänellä on mukanaan koruton lyömämiekka sekä selässään joko suuri kahdenkäden miekka tai nuija.

Xianin perusilme on aina vakava, eikä hänen jäykkä ryhtinsä ja arpinen naamansa herätä lämpimiä tunteita. Hänellä on oikean silmänsä päällä silmälappu, ja kysyessä hän vastaa silmän sokeutuneen taistelussa. Todellisuudessa silmän peittämisen syy löytyy sen värissä; se on haalean vaalea. Silmän erilaisuus johtuuu yksinäisyyden spektraalidemonista, joka on osittain kiinnittynyt häneen. Demoni lupasi Xianille kerran mahtavia voimia, jotka pelastaisivat hänet ja hänen miehensä Rangolin solan taistelusta, jos tämä suostuisi antamaan tälle tavan ruumiillistua, joten Xian antoi tälle oikean silmänsä, johon demoni kiinnittyi. Xian kuitenkin tajusi hyvin pian, kuinka typerästi hän oli tehnyt, ja ajoi demonin pois menettäen samalla näkönsä oikeasta silmästään. Demoni on kuitenkin aina valmiina palaamaan Xianin luo, jos tämä vain antaisi luvan. Hukkakenraali on niin vahva, että tämän kehon ryöstäminen olisi mille tahansa demonille unelmien täyttymys.

Luonne
Lainkuuliainen - Neutraali

Xian ei alunperin ollut lainkaan niin kylmä luonteeltaan kuin nyt. Yksinkertaisesti läheltä koettu sodan julmuus on saanut hänet toimimaan järjestelmällisen rauhallisesti; maailman tila nyt vain sattuu olemaan se mikä on, joten helpoimmalla pääsee, kun ei murehdi turhia ja hoitaa asiansa kuin ne eivät koskisi itseä ollenkaan. Vaikka Xianin alaiset suhtautuvat häneen suorastaan pelolla ja inhoavat häntä täysin avoimesti, on Xianin luonne myös hänen vahvin puolensa sotakentillä ja mellakoivien kansalaisten keskellä. Taisteluussa ja tohinassa Xian on niitä, jotka pystyvät pitämään päänsä kylmänä ja toimimaan järkevästi. Kuolema on Xianille lähes jokapäiväinen asia, joka ei enää jaksa järkyttää miehen mielenrauhaa.

Xianin kovuus on kuitenkin loppujen lopuksi vain pelkää pintaa. Taistelujen jälkeen hän palaa tyhjään taloonsa ja käy nukkumaan yksin. Xian on omistanut elämänsä työlleen niin kokonaisvaltaisesti, että suhteet varsinkin vastakkaiseen sukupuoleen ovat jääneet täysin hoitamatta. Ei niin että kovin moni Xianin seurassa viihtyisikäään; hänen koppava ja määräilevä asenteensa on kaikki mitä hänestä nähdään. Ja aiheesta, sillä herkkää puolta Xianissa ei oikeastaan edes ole. Suhdeasiatkin voi hoitaa kylmän viileästi. Jos joku Xianin alaisista saa päähänsä törppöillä pahemman kerran, mies ei epäröi hetkeäkään rankaista sählääjää ansionsa mukaan.

Arkitilanteissa Xian ei ole kaikkein puheliampaa tyyppiä. Hän on tottunut tekemään sen mitä pitää tehdä, höpinä ja jutustelu on täysin turhaa. Alkoholi on asioista ainoa, joka saa hänen ryhtinsä pehmenemään ja hänen jäykän arvostelukykynsä pettämään.

Ne harvat asiat, joista Xian todella nauttii ovat hyvät viinit, musiikki sekä järjestelmällisyys ja säntillisyys. Mies ei ole koskaan myöhässä mistään, osaksi johtuen siitä, että hän rakentaa itselleen tiukat rutiinit joita noudattaa. Xian ei pidä korkeista paikoisa, kieroista naisista tai mausteisesta ruoasta ja välttääkin näitä viimeiseen asti.

Xian edustaa ajatusmalliltaan hyvin suvaitevainen. Taistelukentällä hän on huomannut että jokainen sotilas, oli hän sitten puolidemoni, haltia tai ihminen, taistelee, pelkää ja kuolee samalla tavalla. Hänen moraalinsa on sen verran heikko, että hän on valmis turvautumaan demoneiden voimiin kun on tosi kyseessä. Jos jokin iso demoni uhkaa nautiskella viattomien ihmisten sieluilla, ei Xian siinä tilanteessa tosin pysy hiljaa, vaan puolustaa kyliä parhaansa mukaan. Jonkinlaisen pahuus Xianista kuitenkin huokuu, mikä ei varmasti kasvata hänen suosiotaan sosiaalisella rintamalla.

Xianin vahvuuksia ovat tiukassakin tilanteessa kestävä harkinta-, ajattelu- ja johtamiskyky. Hän tietää varmasti mitä tekee, eikä pelkää ottaa ohjia käsiinsä kun on sen aika. Hänen heikkouksiinsa taas lukeutuvat taipumus vaipua masennukseen, sosiaalinen kykenemättömyys ja ylpeys.

Menneisyys
Xian syntyi viileänä huhtikuisena aamuna ison perheen keskimmäiseksi kahdeksasta pennusta. Hänen lapsuutensa oli jokseenkin tavallinen; hän juoksenteli kaikki päivä veljiensä ja muiden ikätovereittensa kanssa pitkin Riovenin katuja ja ympäröiviä metsiä. Jo lapsena hän osoitti erityistä kiinnostusta aseita ja armeijaa kohtaan. Hänen viikkonsa kohokohta oli ehdottomasti se, kun isä palasi viikonlopuksi kotiin; häntä seurasi aina sama kiiltäväuniformuisten upseereiden joukko, joka saattoi työtoveriaan.

Tuohon aikaan Xianin suurin ihailun kohde oli ehdottomasti hänen isänsä. Tämä oli hyvin paljon poissa kotoa jättäen lasten kaisemisen enimmäkseen vaimonsa harteille, mutta silloin kun hän oli kotona, oli hänen kanssaan vietetty aika korvaamatonta rasavillille poikalapselle. Aivankuin pentujen äiti ei olisi tiennyt asiasta, isä antoi monesti pikkuistensa tulla mukaan kasarmeille ja jäädä katselemaan sotilaiden harjoituksia. Gerefirenz oli koko veljeskatraasta ainoa, joka jaksoi istua muurinharjalla päivät pääksytysteen ja ja vain tuijottaa aseiden kolistelua. Hänen sisällään paloi uskomaton kiinnostus armeijauraa kohtaan, ja hänen loputon istumisensa palkittiinkin aina aika ajoin, kun joku kentällä harjoittelevista huikkasi nuorukaisen luokseen ja otti lyhyen harjoituserän tämän kanssa kullakin aseella vuorotellen.

Xian tiesi haluavansa armeijauralle, eikä pelkästään tavalliseksi rivisotilaaksi, vaan korkea-arvoiseksi upseeriksi ja asemestariksi. Vuosien kuluessa hän toteutti kuin tuoteuttikin aikomuksensa, vaikka saikin löytää itsensä kiromasta unelmiaan harjoituskentän pölyisessä hiekassa monta kertaa, ennen tavoittteeseensa pääsemistä. Eteneminen uralla vaati rankkaa työtä; satojen ja taas satojen tuntien fyysiset harjoitukset koulivat kyllä kaiken lapsenmielisen naiiviuden pois. Aseet olvat vaarallisia ja vaikeita, ja sotilasura oli sopiva vain kaikkein kovimmille ja vahvimmille olennoille. Muut karsiutuisivat julmasti pois.

Xianin äiti oli sitä vastaan, että tämä olisi ryhtynyt sotilaaksi isänsä jalanjäljissä, sillä hän ei halunnut poikansa joutuvan matkustelemaan armeijan kanssa ympäri valtakuntaa, ja kuolevan yksin taistelutantereen reunaan. Hän yritti ehdotella tilalle montaa muuta rauhanomaisempaa ammattia, mutta Xian piti päänsä. Hänen isänsä kaatui erään taistelukentän reunaan, joten hänen tukea päätökselleen Xian ei koskaan saanut. Xian toisteli kuitenkin itselleen, että tämä olisi ollut juuri se päätös, minkä hänen isänsä olisi halunnut hänen tekevän. Xian ei halunnut kostaa isänsä kuolemaa haltioille, sen sijaan hän halusi ryhtyä sotilaaksi suojellakseen siviilejä, perhettään ja äitiään, joka oli tehnyt niin paljon yksin kasvattaakseen hänestä ja hänen sisaruksistaan kunnon hukkia.

Aikuisikään päästyään Xianin järkähtämätön into on hieman lopahtanut; elämä ei ollutkaan aivan niin hohdokasta kun hän oli pienenä kuvitellut sen olevan. Useimmiten jokin paljon tavanomaisempi toimeentulo olisi tuntunut sittenkin paljon houkuttelevammalta.

Xian oli mukana jokaisessa isossa taistelussa ja keräsi mainetta jämäkkyydellään ja säntillisyydellään. Hän sai arvostusta ja onnistui saamaan muutamia ystäviäkin, mutta kovettui lopullisesti Rangoliin vievän solan väijytyksessä. Huolimattomasti lomille palaava joukko yllätettiin, ja lopputuloksena melkein koko joukkue pyyhittiin pois elävien kirjoista haltiasissien mustasulkaisilla nuolilla. Ainoat selvinneet olivat nuolilla rei'itietty Xian ja yksi nuorempi sotilas. Xian eristäytyi lääkintätiloihin omaan yksinäisyyteensä, eikä hänestä saanut irti minkäänlaista raporttia. Toinen selvinnyt sotilas taas kertoi silmät suurina, kuinka joukon upseerien kaaduttua ensimmäisenä Xian oli noussut luonnottoman vahvana jaloilleen, rauhoittanut paniikin valtaaman joukon ja saanut viholliset hajaantumaan repimällä näistä monen monta kappaleiksi paljailla kynsillään. Tästä huolimatta väijyjillä oli liian hyvät asemat ja hetken kuluttua Xian pakeni paikalta mukanaan vain yksi muu sotilas. Vaikka hukka sai rohkeudestaan ja nopeasta toimintakyvystään kiitosta, tämä ei pukahtanut sanaakaan. Mustaksi kuivunut haltiaveri hänen kynsiensä alla ja ikenissään ei ollut lähtenyt minnekään vielä silloinkaan, kun hän suostui pari päivää myöhemmin palaamaan ihmisten ilmoille oikea silmä siteellä peitettynä.

Taistelu taistelulta Xian kävi yhä hiljaisemmaksi ja hiljaisemmaksi. Rynnäkön alle jääneet ja tulipommien polttamat siviilien ruumit raastoivat rauhallisissa oloissa eläneen miehen mielenrauhaa. Hän alkoi yhä enemmän ja enemmän sulkeutua omaan kuoreensa ja vähitellen hänelle kehittyi lähes pakonomainen kiinnostus tavallisten ihmisten elämää kohtaan. Armeijan korkeimmat henkilöt näkivät Xianista vain tämän potentiaalin, eivätkä pahaa oloa, ja antoivat miehelle yhä enemmän ja enemmän vastuuta.

Varsinainen kenraaliksi yleneminen tapahtui vasta Xianin paljastettua ylipapittaren murhajuoni vuonna 667 ja näin pelastettua tämän henki. Xian oli ollut mukana Ajimean sotilasneuvoston kokouksissa jo jonkin aikaa, ja hänen toimittuaan erittäin rohkeasti, järkevästi ja kärsivällisesti juonen paljastamiseksi, hänen olemassaolonsa todella huomattiin.

Ammatti/nykyisyys
Xian on yksi Ajimean kenraaleista, eli korkearvoisimmista sotilashenkilöistä, jotka pitävät kaupungin pystyssä. Hänellä on suuri rooli arjen politiikassa, sekä Ajimean tekemistä valinnoista. Hän on myös yleisesti arvostettu Barcelin joukoissa. Muista kollegoistaan poiketen hän toimii hyvin paljon katukuvassa ja tekee suurimman 'likaisesta työstä' - hänelle Ajimea ja sen asukkaat ovat kaikki kaikessa, eikä hän paljoa muuta tee kuin töitä; hänen ainoat hupinsa ovat viini ja Punaisen ruusun bordelli Ajimean länsipuolella. Vapaa-ajallakin kapakassa istuessaan hän tarkkailee ympäristöään ja pitää miekan lähellä. Xian on muiden kenraalien kanssa vastuussa Ajimean ja loppupeleissä koko Barcelin turvallisuudesta, ja tämä vastuu näkyy hänen asenteessaan. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat työnteko, miekkailu ja kuntoilu.

Xianista huokuva synkkyys on kuitenkin huomattu muiden Ajimean komentajien keskuudessa, ja hänen esimiehensä harkitseavat vakavasti hänen siirtämistään lopullisesti kasarmille kouluttajaksi, jossa hän ei voisi satuttaa ketään tai aiheuttaa häslinkiä. Mieheen on ollut vaikeaa saada yhteyttä henkisesti, ja hän on hutiloinut päätöksissään ja menettänyt otettaan. Xian on saanut viimeisen huomautuksen ryhdistätyä. Arvonalennus tuskin parantaisi hänen yksinäisyys- ja eristäytymisongelmaansa.

Xianin paras ystävä ja kollega on mustaturkkinen kentaurikenraali Urlag.

Magiataidot
-  Ei magiataitoja. Elementtinä maa.

Pelatut pelit tapahtumajärjestyksessä

- 2. huhtikuuta 674: Syyllisen etsintä
- 20. maaliskuuta 674: Kun sopua ei synny
- 18. maaliskuuta 674: Alkava kaaos vai teko rauhan puolesta?
- 18. maaliskuuta 674: Kevään lilja
- Maaliskuun alku 674: Sataman kadut

- Tämänhetkinen tila: varattu nykyhetkessä