Mergo

Kuva by Kalmankukka
Teksti by Merla

Hukkuneiden demonijumalatar Mergo

Mergo kuului vuosisatoja sitten aatelissukuun, joka oli harras Ayselin palvoja. Nuori tyttönen kasvatettiin vanhvasti Aytolaisuuden tapoihin. Mergo oli kuitenkin vanhempiensa ainoa lapsi, jonka vanhemmat olivat taipuvaisia hemmottelemaan piloille. Lopulta tytöstä varttui kuriton, oikullinen, ylpeä ja hyvin kaunis nainen. Hän huvitteli kiusaamalla kanssaihmisiään ja särkemällä nuorten miesten sydämiä.

Lopulta aatelissuvun päämies päätti pistää nuoren naisen huonolle käytökselle pisteen. Hän päätti ottaa tytön pois vanhempiensa huomasta ja kasvattaa tästä kunnon kurissa ja nuhteessa elävän aytolaisen. Oikullinen Mergo ei kuitenkaan ottanut sopeutuakseen ankaraan elämään päämiehen luona, vaan kapinoi. Lopulta päämies päätti lähettää naisen luostariin, saadakseen tähän kuria.

Mergo kuitenkin sopeutui tähän yllättävän hyvin. Hän ymmärsi mahdollisuutensa päästä valtaan ja otti tähtäimeensä ylipapittaren halutun ja arvostetun viran. Juonittelemalla ja manipuloimalla hän selvisi noviisiajastaan ja jäi sitten papittareksi. Vuosien ajan Mergo kasvatti asemiaan Ayselin palvelijoiden joukossa.

Kuitenkaan nainen ei ottanut luopuakseen pahoista tavoistaan. Oli salasuhteita, joiden mahdolliset hedelmät Mergo uhrasi salassa ja syntymättöminä Ayselille. Oli julkisia nöyryytyksiä, joissa vallanhimoisen papittaren tiellä seisovia kohtasi aseman riisto ja karkotus. Tai pahempaa: syytös demonien kanssa vehkeilystä. Mergo sai pelottavan maineen muiden papittarien joukossa.

Lopulta silloinen ylipapitar sairastui ja alkoi näyttää siltä, että olisi pian aika valita hänelle seuraaja. Ehdokkaita oli kaksi: sievä, hiljainen ja nöyrä Celipe sekä kaunis, röyhkeä ja vahva Mergo. Kilpailu kulissien takana oli kova.

Tänä aikana Mergo kuitenkin teki vakavan virheen. Hän rakastui aatelismieheen, joka oli jo naimisissa. Mergo vietteli miehen ja aloitti suhteen tämän kanssa. Mergoa kuitenkin kalvoi tieto, ettei hän vapaasti saisi olla rakkaansa kanssa. Molemmille kävisi huonosti, jos he jäisivät kiinni.

Silloin Chima lähestyi Mergoa ensimmäisen kerran. Chima lupasi naiselle sitovansa tämän lujasti kiinni rakastettuunsa, niin, ettei kuolemakaan sitä kahletta katkaisisi. Chima lupasi tämän kahdella ehdolla. Mergon täytyi luvata itsensä kuolemansa jälkeen Chiman omaksi. Toinen ehto oli se, että Mergon täytyi synnyttää Chimalle lapsi. Mergo suostui. Silloin Chima pani osan olemuksestaan erääseen demoniin, jonka kanssa papitar sitten paritteli.

Tämän jälkeen Mergon suosio mahdollisena tulevana ylipapittarena kasvoi. Alkoi olla selvää, että Mergosta tulisi seuraava ylipapitar. Lopulta vanha ylipapitar sitten uinui pois. Ylipapittaren ruumiinvalvojaisissa tapahtui kuitenkin jotain, mitä tulevat sukupolvet kutsuivat Ayselin väliintuloksi. Kesken ruumiinvalvojaisiin kuuluvien seremonioiden Mergo alkoi voida rajusti pahoin ja menetti tajunsa. Muut papittaret veivät Mergon luostarin sairastuvalle ja tutkivat tämän. Silloin selvisi, että Mergo oli raskaana, eikä lapsi todennäköisesti ollut ihminen. Mergo vangittiin ja muut aytolaiset lähtivät jahtaamaan lapsen mahdollista isää.

Ayselin vihaa pelkäävän kamarinpalvelijan kautta paljastui Mergon ja aatelismiehen suhde. Aatelismieskin vangittiin epäiltynä pimeyden voimien kanssa tehdystä liitosta. Vangittujen tuomioksi päätettiin valita hukuttamiskuolema. Pimeyden kanssa leikkineet saisivat yhdessä hukkua nousuveden aikaan merestä nouseviin kallioihin sidottuina.

Yönä ennen tuomiopäivää koitti Mergon synnytyksen hetki. Hän antoi elämän kaksosille, joilla oli eri isät. Toisen isä oli Mergon ihmisrakastaja ja toisen isä oli demoni, jonka ruumiin Chima itse oli vallannut. Päätettiin, että lapset saisivat myös päätyä meren saaliiksi merkiksi Ayselin mahdista.

Niimpä aatelismies, Mergo ja lapset vietiin ja sidottiin merestä pistäviin kalliopylväisiin odottamaan nousuvettä. Chima kuitenkin näki tilanteen ja pelasti oman lapsensa, jonka hän antoi kasvatettavaksi yhdelle demonipalvelijoistaan. Pojasta olisi myöhemmin tuleva sairauden jumala Ireas.

Sidotuiksi jäivät Mergo, aatelismies ja heidän lapsensa. Mergo itki kokemiaan tuskia ja kirosi kaikki paikalla olevat, uhaten heitä heitä hirmuisella kostollaan. Lopulta nousuvesi tuli ja vaiensi vastasyntyneen huudot, aatelismiehen vaikeroinnin ja Mergon kiroukset. Kaikki kolme hukkuivat ja meri vei ruumiit mennessään.

Silloin Chima päätti panna käytäntöön sopimuksen, joka hänellä oli Mergon kanssa ollut. Hän otti naisen sielun ja pisti sen tekemäänsä ruumiiseen. Hän teki naisesta hukkuneiden jumalan, jonka tehtävä oli kerätä hukkuneiden sieluja Chiman käyttöön. Chima myös otti Mergon rakastajan sielun ja vangitsi tämän kristallipalloon, jonka sitten sitoi Mergoon lähtemättömästi. Aatelismiehestä, joka oli naisen takia kuollut, tuli uuden hukkuneiden jumalattaren jatkuva seuralainen. Aatelismies oli kuitenkin katkera kohtalostaan ja pyrki vapautumaan Mergosta tuottaen tälle jatkuvaa tuskaa. Mergo pyrki vapautumaan miehestä, mutta Chiman kanssa tehty sopimus sitoi miehen Mergoon lähtemättömästi. Mergo huusi Chimaa avukseen ja kun tämä ei vastannut, hän huusi Ayselia.

Vihainen ylijumalatar saapui naisen luokse ja näki tämän tuskan. Aysel tiesi, että naisen muutos oli peruuttamaton, mutta vangitun aatelismiehen sielussa oli vielä hyvää. Tämä ei ollut tiennyt langenneen papittaren liitosta Chiman kanssa. Aysel sanoi Mergolle, että tämä vapautuisi aatelismiehen sielusta, jos löytäisi mereen heitetyn ihmispoikansa sielun. Yhditettyinä isän ja pojan sielut voisivat siirtyä eteenpäin.

Niimpä vielä nykyäänkin Mergo metsästää pitkin merta poikansa sielua ja upottaa epäonnistumisen nostamalla raivolla laivoja, joista kerää sieluja Chimalle. Kukaan ei tiedä vaeltaako kuolleen pojan sielu vieläkin pitkin merta paossa kauheaa äitiään, vai onko sielu jo syntynyt uudestaan hahmoon, joka on kaukana Mergon ulottumattomissa.