Anara

Anara, soturien ja tulen jumalatar
Hahmo by Merla

Anara isän sanotaan olevan yksi alun aikojen suurimmista sankareista, mies nimeltä Kristanos. Kristanos johti useita armeijoita Chiman demoneita vastaan ja oli muun muuassa yksi kivun demonijumalan Frosdon vanginneista arkkimaageista. Kuka Anara Bluesin äiti oli? Siitä on esitetty useita arvauksia, joihin ei ole saatu vastausta. Jokaisella on aina oma tarinansa kerrottavana tästä naisesta, josta tuli loppujen lopuksi Soturien ja tulen jumalatar. Osa sanoo hänen äitinsä olevan yksi metsänjumalattarista, osa taas epäilee Greniaa matkalaisten ja kauppiaiden suojelijaa. Jotkut sanovat itse Ayselin olevan Anaran äiti. Varmuutta ei ole muuta kuin siitä, ettei naisen äiti ollut kuolevainen.

Anaran tarinan sanotaan alkavan siitä, kun Kristanos palasi Malanosin demonisodan kentiltä mukanaan sylilapsi, jonka kertoi olevan tyttärensä. Hän toi tyttären kotiinsa, mistä hänen katkera ja pikkumainen vaimonsa ei tietenkään ilahtunut. Kristanoksella oli jo ennestään poika, mutta tämän on epäilty olevan myös vaimon syrjähypyn tulos. Kristanos kuitenkin vietti suuren osan vuodesta sotimassa jättäen vaimonsa yksin kotikartanoonsa.

Tämä katkera vaimo yritti lopulta tukehduttaa lapsen kyllästyttyään Kristanosin palvovaan asenteeseen tytärtään kohtaan. Joku jumalista kuitenkin iski naisen kuoliaaksi, jotta lapsi säästyisi. Yö sen jälkeen, kun Kristanos oli löytänyt kuolleen vaimonsa tyttärensä kehdon äärestä hän koki valveunen. Valveunessa sokea kohtalonjumala Tuanatos ilmestyi Kristanokselle ja käski häntä varjella tytärtään, sillä Anara kuolisi ennen 23 syntymäpäiväänsä maailma murtuisi. Hän näytti Kristanokselle kuvia tulisista vuorista, kiehuvista vesistöistä ja tuhoisista myrkyistä. Tyttö täytyi pitää elossa. Kristanos otti jumalan viestin vastaan ja alkoi kasvattaa tyttärestään Ayselille omistautunutta soturia.

Hän opetti tyttärelleen miekan salat ja soturin tien, oman poikansa osoittautuessa äitinsä kaltaiseksi pettymykseksi. Anarasta kasvoi puhdas ja lahjakas soturi. Neljätoista vuotiaana hän ratsati ensi kertaa isänsä rinnalla taisteluun. Hän oli lahjakas miekkailija ja vielä lahjakkaampi tulimaagi. Sotakentillä hän oli raivokas, nopea, taitava ja ankara. Huumorintaju häneltä tosin puuttui.

Lopulta Anara täytti 21 vuotta. Silloin he alkoivat ensi kertaa kuulla huolestuttavia asioita. Demoni nimeltä Skenar keräsi itselleen armeijaa. Ensin he eivät olleet uutisesta milläänsäkkään. Ainahan oli demonineja, jotka kerääntyivät suuriksi joukoiksi aiheuttamaan tuhoa ja aina nämä joukot olivat kaatuneet Ayselin sotureiden tieltä. Kului vuosi ja asiat kävivät huolestuttavimmiksi. Näillä demoneilla oli jokin muukin päämäärä kuin normaali tuho ja alueiden valloitus. Lopulta puoli vuotta ennen Anaran 23 syntymäpäivää Kristanos päätti ratsastaa Skenarin joukkoja vastaan. Anara aikoi tulla mukaan, mutta Kristanos terästi tyttärensä juoman aineella, joka sai tämän liian sairaaksi, että hän voisi ratsastaa taisteluun. Anara jäi siis manaillen kotiin, Kristanoksen ratsastaessa pahoin aavistuksin taisteluun. Ja nämä pahat aavistukset kävivät toteen. Kristanos ei koskaan ratsastanut siitä taistelusta kotiin. Hän kuoli kohdatessaan Skenarin taistelussa.

Anarin sydän täyttyi kostonhimolla demonia kohtaan, joka oli viennyt häneltä hänen rakkaan isänsä. Hän meinasi lähteä saman tien lähteä ratsastamaan kostamaan isänsä kuoleman, mutta silloin hänkin sai valveunen. Tuatanos ilmestyi hänellekkin ja käski odottaa puoli vuotta ennen kuin lähtisi ratsastamaan sotaan. Väiteltyään jumalan kanssa tuntikausia Anara vihdoin raivosta kiehuen myöntyi tämän pyyntöön. Hän odotti puolivuotta ja ratsasti sitten kokoamansa armeijan kärjessä. Hän aikoi taistella etulinjassa, mutta sai jumalilta uuden käskyn. Hänen taistonsa olisi toisaalla, mutta hän saisi silti kostaa isänsä kuoleman Skenarille. Jumalat johdattivat Anarin taistelukentän lähettyvillä sijaitsevan vuoren uumeniin. Siellä oli toteutumassa Skenarin pääsuunnitelma.

Demonivelho aikoi herättää Chiman antaakseen tälle uuden ruumiin tässä maailmassa. Skenarin itsensä ruumiin. Anara aloitti taistelun vuoren sisällä kaukana omista joukoistaan. Hän oli yksin. Hänen onnistui lyödä Skenarin suojakseen ottamat joukot, mutta kun hän vihdoin saavutti Skenarin loitsu oli jo käynnissä. Loitsu sai voimansa kauempana olevalta sotakentältä. Siellä käynnissä olevan taistelun kärsimyksestä.

Anara tiesi ettei hänellä olisi enää voimia voittaa Skenaria, niimpä hän teki päätöksen. Hän työnsi Skenarin pois loisukentästä ja syöksyi siihen itse. Chima ei voinut ruumiillistua hänen kauttaan, koska naisen sielu oli niin puhdas ja loitsu murtui ja karkasi käsistä. Se räjäytti koko vuoren ja kaikki sen sisällä olijat. Siinä rytäkässä meni myös Skenar ainoa, jolla oli tieto loitsusta, jolla Chiman olisi voinut vapauttaa. Anara oli uhrannut itsensä pelataakseen maailman. Aysel näki tämän rohkean ssielun teon ja päätti ettei antaisi tämän kuolla. Hän otti Anaran sielun ja olemuksen ja päätti tehdä tästä esitaistelijansa. Anarasta tuli soturijumalatar, joka hallitsi tulta. Soturijumalatar, jonka ikuinen tehtävä oli taistella pahaa vastaan ja kylvää samanlainen rohkeuden siemen myös maan päällä kulkevien sydämiin.

Häntä kutsutaan Ayselin miekaksi, Siniseksi soturiksi ja Tulineidoksi. Hänet kuvataan nuorena ja kauniina, mutta erittäin ankaran näköisenä mustatukkaisena naisena sinisen kirjomassa hopeisessa haarniskassa. Hänellä on vaalea iho ja siniset liekehtivät silmät. Kädessään hän kantaa suurta hopean väristä miekkaa, jonka terää pitkin kulkevat suuret siniset liekit. Liekit palavat sinisinä, koska sininen tuli on kaikkein kuuminta ja sellaista tulta sanotaan löytyvän myös kaikkein rohkeimpien olentojen sydämistä.