Alun unen lapset

Alun unen lapset
Teksti by Merla

Maailman ollessa nuori ja Ayselin vielä muovatessa sitä mieleisekseen syntyivät kolmoset Gallifrey, Tuanatos ja Skaro. Heidän syntymänsä tapahtui aivan sattumalta. Syntymä tapahtui silloin, kun Aysel ja Chima olivat ja elivät vielä sovussa. Erään kerran he päättivät tavata. He tapasivat keskustellakseen Ayselin kesken olevasta luomistyöstä ja juhlivat sitä millainen maailmasta oli tulossa.

Juhliessaan he tulivat syöneeksi ja juoneeksi niin paljon, että heitä molempia alkoi ramaista. He päättivät levätä samassa paikassa. Niin he vaipuivat uneen. Kun kaksi niin mahtavaa olentoa nukkui ja uneksi samassa paikassa oli sillä väistämättä seurauksia. He näkivät samaa vahvaa, kaunista ja värikästä unta ja siitä unesta sikisi kolme olentoa. Alku-unen sisarukset. Herättyään Aysel ja Chima huomasi nämä kolme ja yllättyivät unensa tuloksista. He tutkivat unien lapsia ja totesivat nämä elinvoimaisiksi ja hyödyllisiksi olennoiksi. Ja niin Aysel päätti värvätä nämä kolme avukseen maailmaan, jota oli luomassa.

Vanhimmalle heistä, Gallifreylle, Aysel antoi vastuun unista, joita elävät olennot näkivät nukkuessaan. Gallifrey saisi vallita kuolevaisten unia ja jakaa näille innoituksia ja siemenen poikasia unien kautta. Toisten jumalten uniin hän ei saisi kajota. Keskimmäinen Tuatanos sai ennustamisen lahjan. Hänen oli tarkoitus tarkkailla ajan kulua ja kirjata se muistiin. Hänen harvoin kuitenkin sallittiin puuttua taitoineen kuolemattomien asioihin. Vain vakavan vaaran uhatessa kuten Anaran syntytarinassa, hän sai ottaa yhteyttä kuolevaisiin. Häntä kuitenkin päädyttiin palvomaan ennustajien ja selvännäkijöiden suojelijana ja opettajana. Viimeisenä vastuualueensa sai sisaruksista nuorimmainen Skaro. Skarolle annettiin luovuuden jumalan titteli. Hän vastasi visoista, unelmista ja ideoista. Niiden toteutuksesta ja toteuttamatta jättämisestä. Niiden ideoiden, jotka hänen vanhempi sisarensa Gallifrey saattoi kuolevaisten mieliin syytää. Näin syntyivät Unen jumalatar, kohtalon ja luovuuden jumalat.

He olivat Alku-unen lapsia. Myöhemmin syntyi Päätös-unen lapsena Cadunus niminen olento, mutta se onkin eri tarina. Jatkakaamme nyt Alku-unen lasten tarinaa. Nuo kolme syntyivät Ayselin ja Chiman yhteisestä unesta, mutta Aysel otti siitä kunnian itselleen ja aluksi Chima tyytyikin tähän. Lopulta maailma saatiin valmiiksi. Silloin tapahtui Päätös-uneksi kutsuttu tapahtuma ja Cadunuksen syntymä. Nuo tapahtumat riintaannuttivat Ayselin ja Chiman ja johtivat myöhemmin Chiman kapinaan ja demonien luomiseen.

Kuitenkin Aysel oli saanut Chiman kahlittua ja demonit oli luotu. Siitä jonkin aikaa eteenpäin vallitsi hyvin hankala aikakausi, josta puhutaan Malanosin demonisotina. Se oli aikakautta, jolloin jumalat kulkivat lähes avoimesti maanpäällä, suuria mullistuksia tapahtui ja sanakareita syntyi. Sinä aikana Chima lähestyi Alku-unen sisaruksista nuorinta Skaroa, sillä Skaro olisi kaikkein alttein kuuntelemaan, mitä Chimalla oli sanottavana. Chima pyysi Skaroa puolelleen ja Skaro, joka oli katkera vanhemmille sisaruksilleen suostui. Hän oli kadehtinut isosisarusten mahtavia voimia ja pyysi Chimaa vahvistamaan omiaan. Chima hymyili ja toteutti nuoren jumalan toiveen.

Luovuuden jumala vääristyi ja muuttui hulluuden jumalaksi. Nyt hyvien ja kauniiden ideoiden vaalimisen sijaan, Skaro synnytti omia ideoitaan kuolevaisten päähän. Hän oli se pieni ääni, joka kuiskasi miehen korvaan idean murhata oma veljensä, rahaa saadakseen. Hän usutti viisaita hulluiksi ja sai nämä hulluuksissaan aiheuttamaan tuhoja. Hän loi kauhistuttavia järjen vieviä näkyjä ja ajoi kansoja hulluuteen. Nyt hänkin koki itsensä voimakkaaksi ja nauroi yhdessä Chiman kanssa pimeydelle, jota kylvi.

Ja kun hänen sisarensa huomasivat tämän hulluuden oli liian myöhäistä. Gallifrey ja Tuanatos yrittivät puhua veljelleen järkeä, mutta oli jo liian myöhäistä. Niimpä sisarukset ryhtyivät sotaan keskenään. He taistelivat välittämättä ympäristöstään aiheuttaen valtavaa kaaosta. Jo heti lähes alussa taistelu kiteytyi Gallifreyn ja Skaron väliseksi, sillä Skaro loi niin kauhistuttavia näkyjä kuin pystyi ja lähetti ne sitten veljensä Tuanatosin kimppuun. Tuanatos joutui nyt käymään omaa sisäistä kamppailua järkensä säilyttämiseksi. Skaro ja Gallifrey puolestaan olivat tasaväkisiä, eikä kumpikaan ollut voitolla.

Lopulta itse Aysel puuttui taisteluun. Hän paiskasi kamppailijat erilleen toisistaan ja pakotti nämä katsomaan aiheuttamiaan tuhoja. Gallifrey kalpeni, mutta Skaro nauroi mielipuolen kieroutunutta naurua. Raivoissaan Ayselin heitti hulluuden jumalan samaan koloon johon oli lukinnut Chiman rangaistakseen tätä. Sitten hän kääntyi kahden muun puoleen. Hän asteli kärsivän Tuanatosin luo ja repi tältä silmät päästä. Tästä huolimatta Tuanatos pystyi mielessään näkemään näkyjä ja kirjaamaan ajan historiaa ylös. Aysel peitti kohtalonjumalan silmät pellavaliinalla ja käski tämän palata töihin. Sitten Aysel kääntyi Gallifreytä kohti. Vaikka Aysel ymmärsi tätä nuorta jumalaa, ei hän voinut antaa tämän selvitä rangaistuksetta. Hän langetti lopulta Gallifreyn päälle kirouksen, joka esti jumalaa lainkaan nukkumasta. Tämän tulisi vaeltaa levotta, kunnes Aysel katsoisi tämän saaneen ansionsa mukaan.

Niin elämä jatkui, mutta Alku-unen sisarukset eivät enää koskaan kohdanneet toisiaan sovussa. Nykyään heidät kuvataan piirroksissa ja kuvissa näin; Gallifrey on haltiamainen olento, jonka iho hiukset ovat lumenvalkeat ikuisesta rasituksesta. Ainoa väripilkku tuossa hiljaisessa kaapuunkietoutuneessa pitkätukkaisessa olennossa on kokonaan mustat silmät, jotka sykkivät yön pimeyttä. Tuanatos kuvataan hiekanruskeana kiharatukkaisena ja partaisena kentaurina, jonka silmät on peitetty verestä punaisella liinalla. Kädessään hän kantaa alati sulkakynää ja lehtiötä. Skaro puolestaan kuvataan parrattomana kääpiönä, jolla on Skorpionin häntä. Hänellä on isot laajenneet silmät ja alati hullunnaurua nauruva suu.