Sarah Faith

Nimi: Sarah Jewel Faith
Ikä: 24
Laji: Ihminen
Sukupuoli: Nainen


Historia:
Lapsuutensa Sarah vietti Barcelin puolella kauniin maaseudun rauhassa perheensä kanssa. Hänen isänsä Ilyas oli puolidemoni ja äitinsä Wilma, ihminen. Vanhemmat pitivät huolen, että perhellä oli ruokaa viljelemällä maata ja myymällä viljatuotteita, kasviksia ja hedelmiä sekä maitoa kaupunkeihin. Äiti hoiti myymisen koska isän rotua ei katsottu julkisesti hyvällä. Lisäksi äidin kauneus houkutteli enemmän asiakkaita. Wilma piti myynnin korkeana ja Ilya tuotannon pystyssä yhdessä lastensa Sarahin ja Ovelian. Ovelia, Sarahin pikkusisko, oli leikkisä ja iloinen ja auttamattoman utelias. Perhe eli onnellisesti kunnes eräs aatelinen tuli hakemaan Ilyasia sotajoukkoihinsa tulevaa taistelua varten. Imarreltuna ihmisen osoittamasta kunniasta hänen demonisia voimavaroja kohtaan, Ilyas päätti suostua. Ehkä ihmiset alkaisivat viimein kunnioittaa demoneita edes vähän, kun tämä alistuisi hetkeksi ihmisten outoihin sotaleikkeihin. Isä oli väärässä. Tämä surmattiin taisteluissa ja Wilma jäi lastensa kanssa hoitamaan bisneksiä isän puolesta. Joskus iltaisin Sarah kuuli isänsä huudot taistelukentiltä katsellessaan tähtiä.

Kaksi vuotta tästä samainen aatelinen palasi ja pahoitteli tapahtunutta. Wilma oli anteeksantavainen ja rakastava nainen, joka kutsui tämän oudon kohteliaan ihmisen päivälliselle. Sinä iltana, kun Sarah palasi järveltä, hän kuuli talosta huutoja. Samainen herrasmies oli heidän keittiössään ja raiskasi äitiä pienen siskon katsoessa hämmentyneenä ja pelokkaana vieressä. Äiti oli verestä ja mustelmista täynnä ja tämän silmissä paloi puhdas pakokauhu. Sarah ryntäsi paikalle ja yritti vetää miestä pois äitinsä päältä saaden kuitenkin voimallisen lyönnin nyrkistä ja kaatuen lattialle pää verta vuotaen. Rytäkässä keittiön ylähyllyltä putosi veitsi suoraan miehen niskaan. Tämä yritti tarttui veitseen vetääkseen sen pois vain huomatakseen ettei veitsi liikkunut mihinkään. Raivoissaan Sarah piteli veistä paikallaan. Juuri kun mies oli ojentamassa tyttöä veitsi liikkahti kaulassa sen fataalin momentin, joka katkaisi tältä verisuonet ja rikkoi äänihuulen naksahtaen. Mies kaatui kuolleena Wilman päälle ja siskokset juoksivat kylään hakemaan äidilleen apua. Kukaan kyläläisistä, saati papistosta ei kuitenkaan uskonut puolidemonin jälkeläisillä olevan puhtaita jauhoja pussissaan. Täten talo sytytettiin tuleen uhrina Ayselille. Perhe oli tehnyt tehtävänsä ja maatila otettiin kuningaskunnan haltuun. Siskokset pakenivat sotilaita metsään.

Sarah eli siskonsa kanssa metsässä opetellen metsästämään ja löytämään marjoja, joskus saaden pienen myrkytyksen marjoista tai sienistä. Henkisesti vahvat siskokset kuitenkin selättivät myrkytyksen kuin myrkytyksen uskomalla ihmeisiin, vaikkakaan Sarah ei koskaa tunnustanut nmenettäneensä jo uskonsa. Pikkusiskon vuoksi oli esitettävä vahvaa. Siskokset eivät tienneet magiasta mitään. Heidän vanhempansa olivat opettaneet heidät elämään luonnon armoilla, joten heidän ainoa keinonsa selviytyä oli opetella tekemään itse nuotionsa sekä keräämään itse ruokansa. Myöskin yöpymispaikka oli heistä itsestään kiinni. Sopivaa asumatonta luolaa löytämättä, he tekivät puiden oksiin pienen vaatimattoman majan. He kävivät kaupungilla lähinnä varastamassa sen mitä eivät saaneet metsästä, kuten tehokkaampia aseita, tuoretta leipää jne. Toisinaan kuitenkaan onnistumatta. Heidän jalkansa kantoivat pitkälle ja nopeasti, joten epäonnistunut keikka ei vielä ollut loppu, heidän vain oli pärjättävä se päivä marjoilla ja sienillä tai raa'alla eläimen lihalla. Epärehellinen elämä ei kuitenkaan kantanut hedelmää loppuun asti.

Kansalaisten antamien tietojen avulla sotilaat virittivät ansan ja nappasivat pienet varkaat ennenpitkää. Heidät vietiin papiston eteen tuomittavaksi vaikkakaan virallista oikeudenkäyntiä ei ollut. Ylipapitar halusi kuulla tyttöjä. Salaten menneisyytensä, tytöt kertoivat miksi joutuivat varastelemaan. Heidät heitettiin vankilaan odottamaan tuomiotaan, joka oli jo päätetty: polttouhraus julkisella paikalla. Papisto katsoi tyttöjen olevan liian ongelmallisia, jotta heistä kasvaisi enää kunnon kansalaisia. Kun heidät vapautettin tolppaan sitomista varten, Sarah pinkaisi pakoon. Hän ei koskaan katsonut taakseen nähdäkseen miten hänen pikkusiskolleen kävi, koska hän halusi vain pois.

Kaiken jälkeen hän halusi vain pois mantereelta. Päästyään omilleen hän muutti mahdollisimman lähelle merta, kauas siskonsa tuomion kaupungista, Noal-nimiseen kaupunkiin etelään. Hän teki töitä milloin mitäkin; hakkasi halkoja, metsästi petoja ihmisten ruokapöytään, surmasi, varasti jne. Ihmisten pikkuasioilla juokseminen oli hänelle arkipäivää ja hänet opittiin tuntemaan niin hyvässä kuin pahassa. Toiset pelkäsivät, toiset kunnioittivat. Hänen vihaansa ei kukaan halunnut kohdata. Isältänsä periytynyt puolidemoninen olemus huokui hänestä tehden hänestä epäinhimillisen oloisen, vaikkei se näkynyt ulkoapäin mitenkään. Se näkyi pelkoina uhrien kasvoilla ja suruna uhrien läheisten kasvoilla. Sarah ei pelännyt tappaa, eikä varastaa. Hän ei näyttänyt juurikaan tunteitaan, joka teki hänestä ideaalisen palkkatappajan. Kerättyään tarpeeksi rahaa hän varustautui mukaan laivamatkalle toiselle mantereelle, Isirioniin. Siellä hän teki sitä mitä oli ennenkin tottunut. Haltiakuningas ei katsonut tätä epäpyhää olentoa hyvällä ja karkotti tämän. Jättäen vain maineensa, Sarah lähti metsään etsimään asutettavaa paikkaa tietäen, että sieltä häntä osattaisiin etsiä. Väärin. Eräs retkikunta löysi tämän piilopaikan, kuitenkaan selviämättä koettelemuksestaan hengissä. Raa'asti surmattujen haltioiden ruumiit heitettiin joen vietäviksi, josta myöhemmät retkikunnat saivat tiedon tästä oudosta ja vaarallisesta ihmishirviöstä. Kuullessaan tästä ihmeellisestä murhanhimoisesta olennosta, Chima kiinostui tytöstä ja tuli tämän uniin puhumaan hänelle. Mieltyen Chiman ajatusmaailmaan, Sarah lupasi toteuttaa Chiman tahtoa ja tappaa hänen nimeensä. Vastapalvelukseksi Chima lupasi ohjata häntä läpi kurjan elämänsä, kunnes hän olisi soveltuva astumaan hänen vierelleen.

Nykyään Sarahin olinpaikkana toimii luola Naleialin lähistöllä. Osa olennoista, jotka tietävät hänen olinpaikastaan, tulevat välillä salaa työllistämään häntä erilaisilla keikkaluontoisilla hommilla kuten salamurhaus, varastelu tai jokin muu likainen homma, jonka ei sovi tahrata asiakkaan omaa mainetta. Hyvin useasti nämä asiakkaat ovat aateleita, jotka haluavat säilyttää arvonsa laittamalla jonkun toisen hoitamaan likaisen työn puolestaan. Luolan lähellä on vesiputous, järvi ja joki yläjuoksulla. Metsä on täynnä petoja ja marjoja joita Sarah syö elääkseen, tosin ei enää raakana, sillä ihmisten parissa työskentely opetti hänelle ruoan teon perusteita.


Ammatti:
Palkkatappaja/Salamurhaaja
Sarah valitsi freelancerin uran yrittäessään ansaita rahaa mantereen matkaansa varten. Hän kuitenkin huomasi pian olevansa jotenkin erityisen taitava surmaamaan, niin ihmisiä kuin petoja. Aluksi keikat toki olivat hieman enemmän huomiota herättäviä, eikä palkkaa tippunut. Mutta kirjastoa hyödyntämällä hän oppi pian ihmisen anatomiasta ja psygologiasta hyödyntäen tietoa pikkuhiljaa saavuttaen yhä onnistuneempia keikkoja. Varastelukeikkoja hänelle tarjottiin harvemmin mutta nekin luonnistuvat häneltä kohtuullisella onnistumisella. Hänen tunnekylmyytensä ja vihansa ihmisiä kohtaan sekä reaktionopeutensa tekevät hänestä kuitenkin ideaalisen tappajan, jonka mainetta ei sovi vähätellä. Kuitenkin maineen negatiivisuuden vuoksi harva uskaltaa puhua aiheesta ääneen, saati halua ohjata ketään tämän "demonisen" olennon käsiin.


Varusteet:
Tappajana Sarah tarvitsee tehokkaat ja nopeat aseet. Tähän tarkoitukseen hän on käyttänyt pienenä keittiöveistä kotitalostaan. Sen ruostuessa hän on joutunut hankkiaan oikeat tikarit. Aluksi tikareilla, koska ne olivat keveitä, myöhemmin isot veitsen huomattuaan niiden olevat paljon tehokkaampia ja kauaskantoisempia. Joskus keikan tuntuessa mahdottomalta suorittaa ääneti, hän palasi kirjastoon opiskelemaan asetegnologiaa. Sieltä hän sai idean heittoveitsiin, joita hän kuljettaa arsenaalisen aina mukanaan olkapäänsä ynpäri kiertävässä nauhassa. Metsä oli oivallinen paikka harjoitella, mutta yhä useammin uhrit jäivät henkiin ja hänet huomattiin. Hänen oli lisättävä myrkkyä ja opeteltava käyttämään ja valmistamaan niitä. Tätä tarkoitusta varten hänellä on alkemistivälineet kotiluolassaan, jossa on muitakin esineitä, kuten puinen pöytä alkemialle, syömiselle sekä pehmeä patja, jossa nukkua.
Laukussaan hänellä on myrkkypullojen lisäksi kaunis, musta mekko sekä meikkejä, joita hän käyttää lähinnä soluttautumistehtävissä, joita tulee silloin tällöin. Ruokaa ja leilillinen juomaa hänellä on aina mukana siltä varalta, että tehtävän suorittaminen venyisi vaarallisen paljon esimerkiksi ylimääräisen vankilapaon takia. Tiirikoita ja tuluksia sekä pussillinen ruutia hänellä on suurempien tuhojen aiheuttamiseksi sekä pakenemiseen.


Luonne:
Sarah on menneisyytensä jättämänä tunnekylmä ja pelokas. Hän vihaa ihmisiä, joiden vuoksi hän menetti isänsä ja äitinsä. Siskonsa kohtalosta hänellä ei ole varmuutta, mutta uskoo tämän kuolleen polttouhrauksessa. Hän on vannonut kuoleman nimeen, Chiman valtaa. Hänelle pimeys on turva, eikä pelon aihe. Hänelle veri ei ole kuvottavaa, se on vapauttavaa. Hänelle kuolema ei ole pelottavaa, se on tervetullutta. Ahdistuneena ja yksinäisenä hän on tottunut puhumaan lähinnä eläimille, joista korpit ovat kiehtovimpia. Hänellä onkin yksi lemmikkinä sekä arvokkaana apulaisena, nimeltään Musta Surma. Sarah piilottaa vihansa puhuessaan asiakkailleen ja vapauttaa kaiken vihansa ja raivonsa työtehtävissään. Aamuisin hän tuntee usein tyhjyyttä elämässään epäsosiaalisessa ympäristössä, joskus jopa kaivaten takaisin yhteiskuntaan, joka häntä vihaa. Sarah on kuitenkin järjellä ajatteleva eikä hyökkää ellei erikseen ole käsketty. Sarah omistaa myös hyviäkin puolia, joita hän ei tunnusta kuin heikkouksinaan eikä muistele itsekkään mitä ne ovat.

Magia:
Ajatukset vihasta ja surusta sumentuneina hän ei ole tottunut käyttämään magiaa ainakaan tiedostaen sen. Hänen vanhempansa eivät koskaan opettaneet hänelle magiaa, koska se oli kuulemma vaarallista. Joskus raivopurkauksia tuntiessaan Sarah kuitenkin tuntee outoja väristyksiä kehossaan.

Ulkonäkö:
Sarah on kaunis nainen, jonka mustat sametinpehmeät hiukset ulottuvat tämän yläselkään hulmuten tuulessa vapaana. Hänellä on pieni otsatukka joka ulottuu juuri kulmakarvojen korkeudelle. Hänen punaiset silmänsä luovat pelottoman, terävän katseen uhriinsa ja etäisen, surullisen katseen hänen ollessaan omissa oloissaan. Hämärässä valossa hänen silmänsä hohtavat heikosti. Sarahilla on muodot kohdillaan, mikä helpottaa tehtäviä joissa pitää hetkellisesti vietellä uhrinsa ennen varsinaista operaatiota. Hän ei ole langan laiha, muttei läskikään. Hänellä on lihaa kehossaan juuri sopivasti. Sarahilla on voimakkaat jalat kuin tehty liikkumista varten. Hän käyttää jalkalihaksiaan säilytääkseen tasapainonsa tarkoissa hiiviskelytehtävissä, juostessaan uhrejaan kiinni tai paetessaan vartijoita sekä tietenkin liikkuessaan paikoissa, joihin normaali ihminen ei menisi.

Päällään Sarah pitää usein tummansinistä viitta-huppu yhdistelmää. Hihattoman, tummanvioletin paidan päällä on mustat liivit. Sarahin rintaliivien väristä kukaan ei ole uskaltanut ottaa selvää. Mustia nahkashortseja pitää paikallaan tummanruskea vyö, jossa on hopeinen jättisolki. Vyöllä roikkuu hänen lähes puolimetristen veitsiensä mustien tuppien lisäksi hänen vaaleanruskea rahapussinsa, jota hän tehtävien aikaan säilyttää suurehkossa ruskeassa nahkalaukussaan. Kenkinään Sarah käyttää polviin asti ulottuvia paksupohjaisia nahkakenkiä(ei korkkareita niiden haitatessa todellista juoksemista). Koruina Sarahilla on hänen äitinsä perintörannekorut, jotka ovat väriltään pinttyneen kultaisia ja suhteellisen isot, yltäen lähes ranteesta kyynärpäähän. Sen lisäksi hänellä on nahkanauhoilla sidottu musta sydämen muotoinen metallikaulakoru. Korvissaan hänellä on kristallin muotoiset läpinäkyvät korvikset.

Jes, mahtava hahmo! Odotan innolla mitä Sarahin elämässä tulee jatkossa tapahtumaankaan.... Tervetuloa mukaan!