Ara Egiccar

Nimi: Ara Egiccar

Laji: Kentauri

Ikä: 25

Sukupuoli: Ori

Ulkönäkö: Aralla on mustat pitkät hiukset, mustat kulmakarvat, sekä leukaparta. hänen vaalea ihonsa korostaa tätä mustaa väriä entisestään, ja mustat hiukset korostavat ihon vaaleutta. Aran silmät ovat tummanvihreät ja niiden katse tuntuu alati agressiiviselta. Hänen kasvoilleen tuntuukin pinttyneen ainaisen tuima ilme. Aran ylävartalo on lihaksikas, ja sen halki menee suuri tumma arpi. vasemmasta hartiasta aina oikealle puolelle lantiota arpi halkoo Aran yläkroppaa. Hevososa Aralla on yhtä musta kuin tämän hiuksetkin, ilman mitään kuvioita.

Luonne: Ara on äkkipikainen ja kovapäinen kentauri. Isänsä oppien mukaan ara arvostaa voimaa ja kykyä selviytyä. Siksi lajit kuten haltiat jotka arvostavat vain kauneutta eivät saa Aralta juurikaan arvostusta. Ara on sarkastinen ja kovin kyyninen persoona, joka haluaa pärjätä mahdollisimman pitkään aivan omillaan. Hän saattaa pysähtyä auttamaan pulassa olevaa henkilöä, mutta tahtoo ensin nähdä että tämä edes yrittää ensin itse. Sellaiset jotka eivät edes yritä ja halua selviytyä, eivät ole sen arvoisia. Ara ei omista suuremmin huumorintajua, mutta todella hauskan jutun kuullessaan myös hänen kasvoillen saattaa nousta pieni hymy.

Menneisyys: Aran isä Ruain toimi sotilaana armeijassa, kunnes kuuli vaimonsa Brenen olevan raskaana. Ruain jätti armeijan ollakseen vaimonsa tukena, sekä päästäkseen osaksi lapsensa elämää tämän synnyttyä. Brene synnyttikin terveen pojan, jonka silmät olivat vihreät kuin itse metsä, ja hiukset mustat kuin yö. Ara kasvoi arvostamaan henkistä ja fyysistä vahvuutta kuten kentaurin kuuluikin, ja isä aloitti poikansa kouluttamisen heti kun lapsella vain pysyi miekka käsissä. Ara oli aluksi miekan kanssa kovin kömpelö, ja teloikin usein itsensä harjoittelunuken sijasta.

Seitsemänvuotiaana Ara alkoi osoittaa kykyjä magiaan, ja näin Brene astui mukaan poikansa koulutukseen opettamalla tälle magiataidoista kaiken minkä itse tiesi. Kaiken kaikkiaan Aran arki oli täynnä oppimista ja harjoittelua. Vaikka oppiminen aluksi olikin vaikeaa, Ara alkoi kehittyä niin magiassa kuin miekkailussa ja jousiammunnassa. Vanhemmat olivatkin kovin ylpeitä pojastaan. Aran kotikylää alkoivat kuitenkin vainota mystiset murhat ja tuhotyöt. Kuin joku olisi päättänyt tuhota koko kylän ja sen asukkaat pikkuhiljaa, yksitellen. Ruain ja muut kentaurit järjestivät vartioita ja he yrittivät selvittää mistä kaikki johtui, mutta he eivät löytäneet mitään mikä olisi johdattanut heidät syyllisen jäljille. Kylänvanhimmat alkoivat olla neuvottomia tilanteen kanssa, ja he päättivät osallistua itsekkin syyllisen etsintään.

Viikot kuluivat ja uhriluku nousi koko ajan suuremmaksi. Yllättäen kylänvanhimmat ilmoittivat saaneensa selville kuka kaiken takana oikein oli. Kaikki kylän kentaurit saapuivat kuulemaan kenen syytä tämä kaikki oikein oli. Kylänvanhimmat julistivat tuloksena: Syyllinen oli Ruain. Väkijoukosta kuului hiljaista muminaa. Miten se voisi olla Ruain. Ruain oli auttanut heitä etsimään syyllistä, Ruain oli entinen sotilas. Ruain kiisti syyllisyytensä näihin tekoihin ja vaati tietää päätökseen johtaneet syyt. Vanhimmat vastasivat että heidän todisteidensa mukaan Ruain oli selvästi demonin riivaama, ja siksi tehnyt nämä teot. Olihan Ruain sotilaanakin suorittanut epäilyttäviä tehtäviä joihin liittyi demoneja. Kenties vaikka olisi silloin tehnyt sopimuksen Chiman kanssa. Nyt väkijoukko hajaantui Ruain ympäriltä ja katsoi tätä epäillen. Vain Ara jäi isänsä vierelle ja katsoi tätä hämmentyneenä. Ara tiesi ettei isä ollut tehnyt mitään väärää, mutta kuinka vasta 17 kesäinen poika voisi sen muka todistaa. Ruain vietiin pois, talteen myöhempää teloitusta varten.

Ruain aijottiin teloittaa illantullen, ja koko kylä oli kokoontunut katsomaan tätä tapahtumaa. Ruain yritti vedota heihin muistuttaen kuinka hän oli ensimmäisenä ollut etsimässä syyllistä, mutta kukaan ei kuunnellut häntä. Miksi kukaan joka olisi demonin riivaama edes harkitsisi paljastavansa sitä muille. Eihän valehtelijakaan kertonut valehtelevansa. Pyöveli kohotti kirveensä, mutta Ara säntäsi väkijoukon seasta lavalle. Hän ei uskonut muiden puheita, hänen isänsä oli syytön näihin tekoihin. Vanhimmat käskivät pojan alas lavalta, mutta Ara jäi ja yritti vielä puhua järkeä kyläläisille. Miksi hänen isänsä olisi koskaan tehnyt mitään pahaa kyläläisille? Ruain oli aina halunnut heidän parastaan, hänen vaimonsa ja poikansa asuivat tässä kylässä. Tämä kylä oli hänen kotinsa, miksi hän muka haluisi heille mitään pahaa.

Ara kääntyi katsomaan isäänsä, kertoakseen tälle ettei uskonut muiden puheita, hänen isänsä ei tekisi koskaan tällaista. Mutta vain yksi käsky, ja pyöveli kohotti kirveensa Araita kohden. Nuorikko ei ehtinyt regoida tilanteeseen mitenkään, kun pyövelin kirves leikkasi hänen kehonsa halki. Ara putosi lavalta, jääden vain tuijottamaan isänsä järkyttyneitä kasvoja.Ja vain sekuntteja ennen kuin poika menetti tajuntansa hän ehti nähdä mustan auran niin pyövelissä kuin kylän vanhimmissa. Auran joka kuului vain demoneille. Hänen isänsä aura oli puhdas, täysin syytön.

Kun Ara palasi tajuihinsa, hän yritti selittää näkemäänsä äidilleen. Brene kuitenkin pudisteli päätään, ja sanoi että vanhimmat tekivät varmasti oikean päätöksen, ja Ara käyttäytyi tyhmästi yrittäessään uhmata heitä. Hän oli päästä hengestään uhmakkuudensa vuoksi, ja Brene ei enää haluaisi kuulla sanaakaan Ruainista. Hän oli luottanut mieheensä, ja tämä paljastuikin demonin riivaamaksi. Ara ei voinut käsittää miksi hänen äitinsäkään ei ollut valmis uhmaamaan vanhimpien päätöstä. Ara yritti puhua tälle järkeä, ja kun äiti ei kuunnellut, hän yritti puhua muille kyläläisille, mutta kukaan ei kuunnellut häntä. Vasta vuoden päivien jälkeen Aran haava oli täysin parantunut, ja hän päätti nousta vanhimpia vastaan vielä uudestaan.

Seisoessaan heidän edessään, Ara näki saman kuin isänsä teloituksessa: musta aura leijaili vanhimpien yllä. He olivat demonien riivaamia, eivät hänen isänsä. Ja esittäen syytöksensä vanhimpia kohtaan, hän sai aikaiseksi vain naurunremakan. vanhimmat olivat ennenkin pelastaneet kylän vitsauksilta päätöksillään, ja nyt nuori kentauri joka ei tiennyt maailmasta mitään tuli syyttämään heitä. Ara yritti puhua heille järkeä, mutta lopulta kukaan ei kuunnellut. Vanhimmat käskivät Aran poistua kylästä, eikä koskaan palata. Ara ei ollut sellainen kentauri, joka voisi asua heidän kylässään. Ara loi katseen äitiinsä, koittaen saada edes tältä tukea sanoilleen, mutta Brene vain pudisteli päätään kääntäen katseensa pois. Brene oli syntynyt tässä kylässä, kasvanut täällä, ja oppinut luottamaan vanhimpiin. Vaikka kyseessä oli hänen oma poikansa, Brenen usko vanhimpiin ei horjunut. Hänen miehensä, ja poikansa olivat väärässä, ja pahimmassa tapauksessa Arakin olisi demonin vallassa.

Ara oli suunniltaan raivosta, ja huusi, vannoi puhdistavansa isänsä nimen vaikka hänen täytyi pyyhkiä joka ikinen demoni maanpäältä ennen sitä. Joku demoni tuolla tiesi varmasti tämänkin kylän tilanteesta, ja jos ei, niin Ara kaivaisi tunnustuksen vaikka Chimalta itseltään, mutta hänen omatuntonsa oli puhdas. Raivoissaan Ara jätti kylän, ja ryhtyi demoninmetsästäjäksi, etsien keinoa palauttaa isänsä maine, ja puhdistaakseen sen kaikista syytöksistä.

Nykyisyys: Ara toimii täyspäiväisenä demoninmetsästäjänä, ja vaeltaa näin ollen niiden perässä ristiin rastiin Aysiaa.

Magia: Aran elementti on tuli, ja hän on magian käytössään pätevä. Ara osaa siirtää liekkinsä esimerkiksi miekkaansa ja nuoliin, helpottaen näin tehtäväänsä demonienmetsästäjänä. Ara pystyy myös luomaan kuumia tulipalloja ja liekkipatsaita, mutta koska hän on luonnunläheinen kuten kentaurit yleensä, hän koettaa välttää näitä voimakkaita loitsuja, jotka saattavat pienenkin virheen jälkeen polttaa koko ympäröivän metsän.

Kaikki kunnossa!