Erilainen Kohtaaminen

// Donrayta odotellessa //

Nill

Skaro oli jättänyt Nillin pidemmäksi aikaa rauhaan sen jälkeen kun demoni oli loukkaantunut pahoin yhteenotossa demoninmetsästäjän kanssa. Skaro oli käyttänyt kuukauden päivät huutaen ja haukkuen suojattiaan tämän tyhmyydestä ja varomattomuudesta, luovuttaen lopulta kun nuori demoni vain sulki korvansa kaikelta nalkutukselta. Nyt Nill oli saanut olla rauhassa kaikelta, parannellut niin henkisiä kuin fyysisiä arpiaan ja viihdyttänyt itseään leikkien kuolevaisten arvottomilla elämillä. Nytkin Nill letitti pienesti hymyillen mustia hiuksiaan ja katseli siniset silmät vain puoliavoinna katua edessään. Tämä kaupunki oli Nillin mieleen. Lähes jokainen vastaantulija oli jollakin tapaa epärehellinen tai saastainen. Nämä kuolevaiset elivät epärehellisyydellä, ja heidän köyhä elämänsä teki heistä vihaisia.

Nill oli päätynyt tähän kaupunkiin täysin sattumalta. Hän oli yrittänyt saada aikaansa kulumaan, ja päätynyt yön pimeydessä valtaamaan erään retkikunnan mukana kulkevan naisen kehon. Hän penkoi naisen toiveita, muistoja ja odotuksia, löytäen sitten keinon luoda sopimus tämän kuolevaisen kanssa. Nill saisi lainata tämän kehoa nyt niin kauan kuin halusi, vastapalvelukseksi naisen kehoa muokaten. Naisraukalla oli kovin epävarma olo itsestään, joten Nill penkoi tämän kehoa sisältä päin, hoikistaen kehoa, suurentaen povea... Mitä muutoksia nainen ikinä halusikaan kehoonsa. Tuloksena kaunis, nuori keho, jota vastaantulijat jäivät tuijottamaan. Kuka pidemmäksi, kuka lyhyemmäksi aikaa. Nill alkoi kyllästyä jo tähän leikkiin, ja harkitsi kehon jättämistä, kun hän havaitsi voimakkaan tuntemuksen lähestyvän itseään. Niin vihaista, niin murhan himoista ihmistä ei ollut vielä tullut häntä vastaan. Mies oli pitkä, ja kulki kadulla puukot vyöllään. Nill hymyili itsekseen ja hypähti alas aidalta jolla oli muiden menoa katsellut. Hän voisi aina syödä vähän ennenkuin luovuttaisi kehon oikealle omistajalleen kuten sopimukseen kuului.

Nill asteli miestä kohde, hymyili pienesti ja antoi lanteidensa keinua askelten tahdissa. Hänellä oli ollut kovasti aikaa harjoitella tätä kaikkea, joten se sujui jo aivan loistavasti. Mies hidasti vauhtiaan ja katseli häntä päästä varpaisiin arvioiden, antaen pienen virneen nousta kasvoilleen. Ihmiset. Niin kovin ohjailtavissa. Mies asteli lähemmäs paikalleen jäänyttä Nilliä ja nojasi sitten kiviseen seinään.
"Ei ole neitiä aikaisemmin näkynyt... Oletko täältä päin?" Nillin teki mieli pyöräyttää silmiään ja nauraa miehelle päin naamaa. Eikö se tuon iskevämpään pystynyt, säälittävä olento. Ehkä hän oli kuitenkin valinnut ateriansa turhan laihoin perustein. Mutta mies oli ilmiselvästi murhaaja, veljensä pettäjä ja vaimonsa hakkaaja. Suuresti syötävää siis.
"Itse asiassa en ole. Tulin jonkin aikaa sitten retkeilijöiden matkassa..." Nill aloitti ja kallisti päätään pienesti, antaen hymyn nousta ruusunpunaisille huulilleen. Eikä siinä sitten kauaa tarvinut jutustella kun mies jo tarjoutui tarjoamaan hänelle oluen ja kertomaan hieman tästä kaupungista.

Nill astui sisään savuiseen, tupakan hajuiseen kapakkaan saaden katseita osakseen. Nuori nainen ei ilmeisesti ollut täällä kovin yleinen näky. Nill hymähti pienesti hymyillen ja istahti sirosti baarijakkaralle. Tämä sujui paremmin kuin loistavasti. Tämän jälkeen hän voisi luovuttaa kehon takaisin omistajalleen ja lähtä jatkamaan matkaansa. Ehkä Skarokin pian alkaisi taas puhumaan hänelle. Ei kukaan voinut olla ikuisuutta vihainen niinkin pienestä asiasta kuin tämä.

Edwin istui kapakan nurkkapöydässä ihmisten ympäröimänä. Hänen edessään kaksi isoa miestä harrastivat kädenvääntöä hiki otsillaan. Tilanne oli tasainen eikä kumpikaan miehistä halunnut hävitä, koska nyrkkien oletetuissa laskeutumiskohdissa oli palavat kynttilät. Edwin otti pitkän siemaisun olutta tuopistaan ja naurahti metelille ympillään.

Pian kapakkaan asteli kurvikas hyvännäköinen nainen, jonkun miehen seurassa. Hän oli reippaasti muodokkaampi kuin yksikään tarjoilijatytöistä eikä Edwin ollut ainut, kun tämän huomasi. Hän katsoi yhdessä muiden kanssa nauttien naisen askellusta baaritiskille. Tytön ulkonäössä oli jotain yliluonnollista, mutta silti mikään hänessä ei viitannut minkään muun lajin vereen. Jopa kädenväännön osapuolet olivat jähmettyneet hetkeksi aikaa tuijottamaan tulokasta. Transsista ensimmäisenä herännyt tajusi kuitenkin vastustajansa heikon hetken ja mäjäytti tämän kämmenselän suoraan pöytään, mitä seurasi tuskainen ärjähdys. Yleisökin heräsi matsiin ja rupesivat hurraamaan ja Edwin ryhtyi huutoon ja otti vedonlyöntiä koordinoivalta vastaan voittorahansa.

Edwin siirsi jälleen keskittymisensä tähän uuteen tulokkaaseen. Juuri tuollainen ruumis olisi hyvä tuntea itseään vasten. Hän ei kuitenkaan iskenyt vielä kiinni, kun vieressä oli Edwiniä isompi korsto, yltäpäältä veitsiin sonnustautuneena. Vartijoiden kanssa on ollut taas aivan tarpeeksi ongelmia, eihän Edwin pian pääsisi mihinkään kapakkaan. Mies lähti kävelemään baaritiskiltä ulko-ovea kohti, luultavasti ulko-ovelle vastaamaan luonnon kutsuun, ja Edwin ymmärsi tämän olevan hänen mahdollisuutensa tehdä katoamistemppu tuon naisen kanssa. Mies jäisi suustaan kiinni todennäköisesti muutamaan otteeseen ja joku känninen ehtisi ehkä tarjota hänelle vielä sauhuja piipustaankin, jos hyvin kävisi. Edwin kaatoi tuopistaan loput kurkusta alas, pyyhkäisi suutansa ja lähti kohti baaritiskiä navigoiden helposti kapakan kosteassa ilmassa.

Edwin nojautui baaritiskiä vasten ja osoitti kasvonsa naista kohti niin, kuin katsoisi häntä suoraan silmiin. "Ystävälläsi on selkeästi hyvää seuraa, miksei sinulla ole?" Edwin hymyili ja huikkasi ohimennen baarimikolle, että haluisi juotavan. "Tarjoaisin muuten sinullekin, mutta näyttää, että sinä olet jo saanut jotain. Saisinko siis kunnian tarjota seuraavan kierroksen ja loppuillan?".

Nill

Nill silmäili uutta tulokasta päästä varpaisiin. Ihminen. Sokea sellainen. Kaikenlaisten epäkelpojen luonto antaakin elää. Kuitenkin, tämä ihminen vaikutti vahvalta. Nill katseli hyvin muotoutuneita lihaksia ja voimakas piirteisiä kasvoja. Tämä mies ei ollut lihaksiaan saanut maatöissä madellessaan, joten Nill antoi hymyn nousta kasvoilleen. Miksi? Koska itsekeskeiselle Nillille huomio oli todella tervetullutta. Nill rakasti tämän kaltaista huomiota. Kunhan häntä kehuttiin, ylistettiin ja jumaloitiin, hän saattoi olla tyytyväinen ja leikkiä mukana jonkin aikaa.

"Ei hän ole ystäväni. Tapasimme vasta, en edes tiedä hänen nimeään." Nill sanoi hymyillen ja siemaisi oluestaan. Miksi tällaisia piti kertoa täysin tuntemattomalle? Koska Nill ei halunnut että kukaan tosissaan sekoittaisi häntä moiseen roskasakkiin. Oma keho tai ei, oli tärkeää antaa hyvä kuva itsestään. Tai sitten... Hiukan kyseenalainen kuva.
"Mutta... Hyvä seura kelpaa aina. Eikä minulla olisi loppuiltaa vastaan mitään, mutta tämä tuttavani palaa juuri reissultaan... Eikä hän näytä tyytyväiseltä." Nill hymyili pienesti katsellen ovelle josta korsto astelikin kasvot vihan uurtamina heitä kohti. Sokea tai ei, joskus opetus oli ihan hyvästä.
"Ehkä tuollaisten ruipeloiden pitäisi vähän miettiä kenen naisiin yrittää sekaantua?Lähdeppäs nyt kalppimaan siitä!" Kuului käskytys korston suusta ja nill pyöräytti silmiään. viha ja raivo olivat hänelle suurta herkkua mutta tuollainen pullistellu oli vain... lapsellista.

Olipas korsto epäsosiaalisempi, kuin mitä Edwin luuli. Miesten tyhjennöstuokiot kestää usein reippaasti kauemmin, mutta tämä oli varmaan avannut sepaluksensa jo ovella, kävellyt virtsa virraten kadun yli molempiin suuntiin ja palannut. Hän ei myöskään hoitanut asioitaan muutenkaan keskustelemalla, kun Edwin pian havaitsi naamaansa lähenevän jotain naisen rintavarustuksen kokoista, mutta reippaasti kovempaa. Edwin väisti nyrkiniskun vasemmalle otti vasemmalla kädellään miehen ranteesta ja vei hänet leuka edellä pöytää kohti. Miehen kasvojen mäjähtäessä tiskiin Edwin sieppasi tuoppinsa sisällön kuplaksi käteensä ja tunki sen miehen suuhun ja sieraimiin, piti siellä hetken ja vetäisi ulos. Mies yski koettaen saada happea. "Tunnut pitävän kovasti alkoholista. Entäs jos hukuttaisin sinut siihen, niin saisit raukean fiiliksen hyvin pitkäksi aikaa?." Edwin sihisi hampaidensa välistä ja päästi hetken päästä irti miehestä. Korsto yski vielä hieman ja oli jo perääntymässä, kun hän päätti vielä ottaa yhden veitsistä käteensä. Mies syöksyi kohti Edwiniä, mutta murhanhimon pysäytti tiskin takaa ilmestynyt miehen kurkulla oleva keihäs, jonka toisessa päässä seisoi baarimikko. "Ei minun baarissani. Ulos täältä.".

Tilanteen laannuttua Edwin kääntyi saaliinsa puoleen "Pahoittelen äskeistä.".

Nill

Demoni jäi tuijottamaan sokeaa miestä hieman hämmentyneenä. Se viha ja katkeruus joka äsken oli vain pieneksi hetkeksi päässyt valloilleen, oli tässä miehessä... Jotenkin syvempää. Paljon voimakkaampaa ja pimeämpää kuin kuin tuossa korstossa joka nyt hiipi ulos häntä koipien välissä roikkuen. Nill antoi hymyn nousta hitaasti huulilleen. Tämä saattoi kuitenkin olla paljon parempi saalis kuin tuo toinen.
"Ei ollenkaan. Kuka olisi uskonut." Hymyili ja nojasi kevyesti eteenpäin hymy punaisilla huulilla viipyillen. Näinhän ne tekivät. Nill oli seuraillut ihmisten käyttäytymistä ja eleitä niin kauan että osasi kaavan ulkoa vaikka unissaankin. niin yksinkertaisia olentoja.

"Nimeni on Nill. Saako teidän nimeänne udella?" Nill esitteli itsensä hymyillen ja siemaisi oluttaan. Nyt tämän ihmisen ympärillä ei enää leijunut niin vahvaa vihaa kuin aikaisemmin, mutta Nill oli tuntenut sen selvästi aikaisemmin. Niin selvästi, ja niin vahvana, etä hän olisi voinut sukeltaa siihen ja humaltua vain hengittämällä sitä keuhkoihinsa. Ehkä nill saisi sen jälleen esille, ihan vain varmistaakseen sen mitä oli aikaisemmin tuntenut. Ja jos se sama tunne tulisi uudestaan, hän olisi varautunu siihen. Nill risti jalkansa ja ja suki mustia hiuksiaan parempaan ojennukseen. Vaikka mies tuskin näki kuinka mustat suortuvat lainehtisivat hänen olkapäillään...
"Ja onko se puhe loppuillasta vielä voimassa?"

Edwin päästi olutkuplan kädestään tuoppiinsa ja töytäisi sen kokonaisuudessaan pois. "Olen Edwin, vietän aikaani keräten rahaa palkkasoturina tai pelaamalla ja loput ajasta meneekin hauskan pitoon.". Edwin kiskaisi miehekkäästi housuja vyön kohdalta ja vastasi seuraavaan kysymykseen virnistäen. "Tarjoukseni on hyvinkin voimassa kaltaisellesi kaunottarelle. Haluatko lisää juotavaa vai kiinnostaisiko tehdä jotain aivan muuta?".

Nill

Ovatko ihmiset kovin yksinkertaisia vai yksinkertaisia? Nill Hymyili suloisesti ja kumartui hieman lähemmäs. Ei mitenkään huomattavasti mutta juuri sopivasti ettei vaikuttaisi kylmältä, päin vastoin.
"Palkkasoturi?" Nill hymyili uteliaasti ja nojasi tiskiin kevyesti kyljellään.
"Sehän on hurjan vaarallista." Niin on myös sipulin pilkkominen kirveellä, mutta jätettäköön se mainitsematta. "Taidat olla hurjan vahva. Etkö pelkää mitään?" Nill kohotti kätensä ja antoi pehmeiden sormenpäidensä sipaista Edwinin poskea ja korvannipukkaa kevyesti. Samalla hänen ajatuksensa juoksivat villisti, että kuinka hän voisi vielä varmistua siitä minkä oli tuntenut jo aikaisemmin. Edwin piti siis saada takaisin keskelle rähinää, mutta kuinka se onnistuisi. Kaikesta huolimatta, tämä ei vaikuttanut siltä että haastoi riitaa huvikseen.

"Voisin ottaa toisen oluen, ja kuunnella kun kerrot hieman lisää itsestäsi. Joka päivä ei törmää kaltaiseesi mieheen, joka ei välitä maailman vaaroisa..." Nill puheli hymyillen.