Kaukana Rannasta
2 posters
:: Barcel :: Muut Barcelin alueet
Sivu 1 / 1
Kaukana Rannasta
// Elikkäs... Tämä peli sijoittuu hiukkasen verran menneisyyteen. Kalmista odotellessa //
Berek
"Vika on tässä." Berek sanoi ja näytti riimulla koristettua miekkaa rotevalle ihmismiehelle. "Se on kolahtanu. Ei paljon, mutta juuri sopivasti että riimun muoto on muuttunut. Siksi se ei enää toimi." Berek piti sormeaan vääristyneen muodon kohdalla ja naputti sitä kevyesti pehmeällä sormenpäällään. Päivä oli harvinaisen kuuma ja hänkin työskenteli ilman takkiaan. Kevyestä kankaasta tehty pussihihainen paitakin tuntui suorassa auringonpaisteessa aivan liian kuumalta, joten Berek pyrki pysymään kojunsa varjossa.
"No voiko sen korjata?" Mies kysyi pyyhkien suuria hikikarpaloita otsaltaan. Berek nappasi suurennuslasin vyöltään ja tarkasteli kolhiintumaa tarkemmin. Teräs oli antanut sen verran periksi että riimuun sidottu loitsu oli päässyt karkaamaan.
"Eiköhän. Se vaan vaatii sen että teen koko tämän osan uudestaan." Berek pyöräyti sormeaan riimun alaosan ympärillä. "Eikä se tule olemaan ihan halvimmasta päästä."
"Paljonko?" Berek mutristi huultaan ja nojasi hieman taaksepäin miettien. Homma ei ollut kovin suuri, mutta magia pitäisi laittaa riimuun uudestaan, mikä väsytti hänen kehoaan. Ja sitten tavallaanhan tämä kävisi vain korjauksesta...
"Mmmh... Tehdään niin että maksat hopeakolikon tämän korjauksesta. Voisin pyytää siitä enemmänkin mutta olen tänään hyvällä tuulella." Berek kohautti hartioitaan hymyillen ja tarkasteli miehen ilmettä.
"Aika kallista..." Mies puhahti ja Berek naurahti.
" Laadukas työ maksaa. Jos sen tekee huonosti, se saattaa rikkoa itsensä ja sitten olet taas maksamassa siitä. Minä teen sen kunnolla ja se kestää." Berek laski miekan pöydälle ja odotti. Lopulta mies nyökkäsi ja Berek hymyili tälle ystävällisesti.
"Selvä. Tässä menee hetki. Käy vaikka oluella ja tule sitten kysymään uudestaan."
Berek istui puisella jakkarallaan ja antoi magian virrata sormenpäihinsä kuumentamaan niitä. Polte tuntui hänen omalla ihollaankin, mutta hänen omat liekkinsä eivät polttaisi nahkaa rikki. Hänen oli kuumennettava terästä kunnes se alkaisi pehmentyä ja sitä voisi työstää taas uudestaan. Metalli hehkui jo punaisena kun berek alkoi pienellä vasaralla naputtamaan kolhiintunutta kohtaa tasaiseksi. Samalla hän antoi kuumuuden laantua sormistaan ja levitti magian koko kämmeneensä, antaen sen virrata tasaisesti riimuun. Hänen magiansa piti metallin kuumana vaikka hän ei sitä enää kuumentanutkaan, ja näin se myös pysyi työstettävänä pidemmän aikaa. Berek rakasti työtään. Tämä oi hänelle suuren tyydytyksen ja muutkin osasivat arvostaa hänen ammattiaan. Pelkkää kauppiasta ei kovin usein arvostettu paljoakaan, heitä pidettiin vain hieman parempina kuin tavallista maajussia, mutta riimunkaivertaja... Niin, hänet oli parempi pitää tyytyväisenä, että riimu tehtäisiin varmasti oikein. Vaikka Berek ei kuulunut niihin jotka tekivät työnsä tahallaan huonosti, sillä hän välitti siitä luottamuksesta minkä hänen asiakkaansa hänelle antoivat. Heidän henkensä saattoi joissakin tilanteissa riippua hänen valmistamastaan riimusta.
Kuvio alkoi lopulta hohtaa kevyesti punaisena muotojen palatessa entiselleen. Berek hymyili itsekseen ja terävällä taltalla vielä varmisti että riimun reunat olivat täysin suorassa. Se oli nyt taas kunnossa ja toimisi taas hieman paremmin. Uudelleen kuumentamisen myötä riimun reunoista oli tullut vahvemmat, joten se tuskin kolhiintuisikaan enää niin helposti. Varovasti Berek antoi magian hiipua kämmenestään ja ja jäi katsomaan hehkuvaa riimua. Hän oli onnistunut jälleen. Hehku alkoi hitaasti hiipua, mutta se tarkoitti vain sitä että se asettui nyt miekkaan. Nyt tarvitsi enää odottaa, että miekan omistaja tulisi noutamaan miekkaa. Berek nosti pitkän valkean piipun huulilleen ja sytytti sen liekillä joka lepatti hänen sormistaan. Hänellä olisi nyt aikaa rentoutua hetkisen...
Berek
"Vika on tässä." Berek sanoi ja näytti riimulla koristettua miekkaa rotevalle ihmismiehelle. "Se on kolahtanu. Ei paljon, mutta juuri sopivasti että riimun muoto on muuttunut. Siksi se ei enää toimi." Berek piti sormeaan vääristyneen muodon kohdalla ja naputti sitä kevyesti pehmeällä sormenpäällään. Päivä oli harvinaisen kuuma ja hänkin työskenteli ilman takkiaan. Kevyestä kankaasta tehty pussihihainen paitakin tuntui suorassa auringonpaisteessa aivan liian kuumalta, joten Berek pyrki pysymään kojunsa varjossa.
"No voiko sen korjata?" Mies kysyi pyyhkien suuria hikikarpaloita otsaltaan. Berek nappasi suurennuslasin vyöltään ja tarkasteli kolhiintumaa tarkemmin. Teräs oli antanut sen verran periksi että riimuun sidottu loitsu oli päässyt karkaamaan.
"Eiköhän. Se vaan vaatii sen että teen koko tämän osan uudestaan." Berek pyöräyti sormeaan riimun alaosan ympärillä. "Eikä se tule olemaan ihan halvimmasta päästä."
"Paljonko?" Berek mutristi huultaan ja nojasi hieman taaksepäin miettien. Homma ei ollut kovin suuri, mutta magia pitäisi laittaa riimuun uudestaan, mikä väsytti hänen kehoaan. Ja sitten tavallaanhan tämä kävisi vain korjauksesta...
"Mmmh... Tehdään niin että maksat hopeakolikon tämän korjauksesta. Voisin pyytää siitä enemmänkin mutta olen tänään hyvällä tuulella." Berek kohautti hartioitaan hymyillen ja tarkasteli miehen ilmettä.
"Aika kallista..." Mies puhahti ja Berek naurahti.
" Laadukas työ maksaa. Jos sen tekee huonosti, se saattaa rikkoa itsensä ja sitten olet taas maksamassa siitä. Minä teen sen kunnolla ja se kestää." Berek laski miekan pöydälle ja odotti. Lopulta mies nyökkäsi ja Berek hymyili tälle ystävällisesti.
"Selvä. Tässä menee hetki. Käy vaikka oluella ja tule sitten kysymään uudestaan."
Berek istui puisella jakkarallaan ja antoi magian virrata sormenpäihinsä kuumentamaan niitä. Polte tuntui hänen omalla ihollaankin, mutta hänen omat liekkinsä eivät polttaisi nahkaa rikki. Hänen oli kuumennettava terästä kunnes se alkaisi pehmentyä ja sitä voisi työstää taas uudestaan. Metalli hehkui jo punaisena kun berek alkoi pienellä vasaralla naputtamaan kolhiintunutta kohtaa tasaiseksi. Samalla hän antoi kuumuuden laantua sormistaan ja levitti magian koko kämmeneensä, antaen sen virrata tasaisesti riimuun. Hänen magiansa piti metallin kuumana vaikka hän ei sitä enää kuumentanutkaan, ja näin se myös pysyi työstettävänä pidemmän aikaa. Berek rakasti työtään. Tämä oi hänelle suuren tyydytyksen ja muutkin osasivat arvostaa hänen ammattiaan. Pelkkää kauppiasta ei kovin usein arvostettu paljoakaan, heitä pidettiin vain hieman parempina kuin tavallista maajussia, mutta riimunkaivertaja... Niin, hänet oli parempi pitää tyytyväisenä, että riimu tehtäisiin varmasti oikein. Vaikka Berek ei kuulunut niihin jotka tekivät työnsä tahallaan huonosti, sillä hän välitti siitä luottamuksesta minkä hänen asiakkaansa hänelle antoivat. Heidän henkensä saattoi joissakin tilanteissa riippua hänen valmistamastaan riimusta.
Kuvio alkoi lopulta hohtaa kevyesti punaisena muotojen palatessa entiselleen. Berek hymyili itsekseen ja terävällä taltalla vielä varmisti että riimun reunat olivat täysin suorassa. Se oli nyt taas kunnossa ja toimisi taas hieman paremmin. Uudelleen kuumentamisen myötä riimun reunoista oli tullut vahvemmat, joten se tuskin kolhiintuisikaan enää niin helposti. Varovasti Berek antoi magian hiipua kämmenestään ja ja jäi katsomaan hehkuvaa riimua. Hän oli onnistunut jälleen. Hehku alkoi hitaasti hiipua, mutta se tarkoitti vain sitä että se asettui nyt miekkaan. Nyt tarvitsi enää odottaa, että miekan omistaja tulisi noutamaan miekkaa. Berek nosti pitkän valkean piipun huulilleen ja sytytti sen liekillä joka lepatti hänen sormistaan. Hänellä olisi nyt aikaa rentoutua hetkisen...
PoisonBubble- Univaras
- Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 31
Paikkakunta : Kotka
Vs: Kaukana Rannasta
Yatai Myrskynsilmä
Oli erittäin harvinaista, että Yatai poistuisi laivastaan tai satamakaupungeista minnekään. Viime merimatkan tapahtumat olivat kuitenkin tähänkin syynä; Axika oli kapinansa kanssa vienyt osan miehistöstä mennessää ja jättänyt jälkeensä suuren velan. Yatai oli saanut kuulla, että pini lasti 'melkein rehellistä' tavaraa, saisi velkataakka lyhennettyä, oli Yatai suostunut hommaan. Koska hän ei luottanut nyt laivaltaan kehenkään muuhun kuin Ericiin, oli hän lähtenyt tämän mukana matkaamaan Ajimeasta etelään paremman tuoton toivossa.
Kaksikon saavuttua torille Eric oli kohteliaasti vetäytynyt lähimpään kapakkaan. Ihan siltä varalta, että tullimiehet sattuisivat löytämään epätoivotun lastin, olisi parempi, että siitä tietäisi vain Yatai. Kapteeni saisi kantaa vastuun yksin, mutta Yatai tiesi, että hänellä ei ollut oikeutta jakaa seuraamuksia kenenkään kanssa. Niinpä hän kiersi toria yksin.
Koska Yatai muisteli kontaktihenkilönsä olevan haltia, hän loi pitkän katseen ympärilleen etsien saman rodun edustajia, jotka voisivat kenties tuntea miehen. Hän oli riisunut kapteenintakkinsa ja muut arvomerkkinsä ja oli nyt pukeutunut kevyeen, vaalean pusakkaan. Muutenkin vedessä viihtyva merihaltia tunsi olonsa hieman liian tukalaksi porottavan kevätauringon alla. Muut kyläläiset sen sijaan nauttivat säästä täysin rinnoin.
Yatain silmät tarkkasivat viimein kojujen ja kauppiaiden joukosta yhden haltian. Tämä näytti olevan seppä tai kenties kaivertaja, joka keskittyi työhönsä. Yatai kohotti ryhtiään, rykäisi ja käveli vaalean haltian luokse. "Hei. Et sattuisi tuntemaan Vesynavoria? Kuuluu kai kaupungin vakiokalustoon", hän hymyili.
Oli erittäin harvinaista, että Yatai poistuisi laivastaan tai satamakaupungeista minnekään. Viime merimatkan tapahtumat olivat kuitenkin tähänkin syynä; Axika oli kapinansa kanssa vienyt osan miehistöstä mennessää ja jättänyt jälkeensä suuren velan. Yatai oli saanut kuulla, että pini lasti 'melkein rehellistä' tavaraa, saisi velkataakka lyhennettyä, oli Yatai suostunut hommaan. Koska hän ei luottanut nyt laivaltaan kehenkään muuhun kuin Ericiin, oli hän lähtenyt tämän mukana matkaamaan Ajimeasta etelään paremman tuoton toivossa.
Kaksikon saavuttua torille Eric oli kohteliaasti vetäytynyt lähimpään kapakkaan. Ihan siltä varalta, että tullimiehet sattuisivat löytämään epätoivotun lastin, olisi parempi, että siitä tietäisi vain Yatai. Kapteeni saisi kantaa vastuun yksin, mutta Yatai tiesi, että hänellä ei ollut oikeutta jakaa seuraamuksia kenenkään kanssa. Niinpä hän kiersi toria yksin.
Koska Yatai muisteli kontaktihenkilönsä olevan haltia, hän loi pitkän katseen ympärilleen etsien saman rodun edustajia, jotka voisivat kenties tuntea miehen. Hän oli riisunut kapteenintakkinsa ja muut arvomerkkinsä ja oli nyt pukeutunut kevyeen, vaalean pusakkaan. Muutenkin vedessä viihtyva merihaltia tunsi olonsa hieman liian tukalaksi porottavan kevätauringon alla. Muut kyläläiset sen sijaan nauttivat säästä täysin rinnoin.
Yatain silmät tarkkasivat viimein kojujen ja kauppiaiden joukosta yhden haltian. Tämä näytti olevan seppä tai kenties kaivertaja, joka keskittyi työhönsä. Yatai kohotti ryhtiään, rykäisi ja käveli vaalean haltian luokse. "Hei. Et sattuisi tuntemaan Vesynavoria? Kuuluu kai kaupungin vakiokalustoon", hän hymyili.
Kalmankukka- Gamemaster
- Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 32
Paikkakunta : Turku
Vs: Kaukana Rannasta
Berek
Berek kohotti katseensa työstään ja veti piipun suustaan ettei se kolahtaisi pöytään haltian katseen kohdatessa ensimmäisenä uskomattoman kokoinen rintavarustus. Voiko tuon kokoisia edes olla... Berek joutui läimäisemään itseään henkisesti useamman kuin yhden kerran havahtuakseen siitä koomasta johon näky hänet oli hetkeksi vaivuttanut.
"Ketä? Vesynavoria?" Berek hieroi leukaansa koittaen muistella olisiko sattunut kuulemaan jotain tuon nimisestä henkilöstä, mutta koska ajatukset eivät alkaneet heti raksuttamaan, hän tuskin oli koskaan kuullut mokomasta. Siispä Berek pudisteli päätään hieman ja suki vaaleita hiuksiaan.
"Eipä kuullosta tutulta. En kyllä ole täkäläisiä itse, joten..." Berek kohautti harteitaan ja antoi hymyn nousta huulille. Nainenhan oli sievä kuin mikä. Pörröisenkiharat hiukset ja täyteläiset huulet, kehon muodoista puhumattakaan.
Haltia nousi tuoliltaan ja laski piippunsa pöydälle. Isä tapasi sanoa, että neitoa autetaan pulassa ja tämä neito vaikutti nyt hieman eksyneeltä. Vaikkei sitten muuta niin voisihan sitä edes pitää hetken aikaa seuraa jos tämän etsimä henkilö vaikka ilmestyisi paikalle.
"Miltä hän näyttää? Olen ollut täällä nyt muutaman päivän. Olen ehkä saattanut nähdä hänet." Berek hymyili ja asteli aurinkoon naisen vierelle. Tämä oli häntä paljon lyhyempi, mutta tavallaan se lisäsi naisen suloisuutta. Jokin naisessa myös kieli voimakkaasta luonteesta, auktoriteetista. Tämä nainen oli tottunut saamaan haluamansa.
"Pitikö teidän nähdä täällä?"
Berek kohotti katseensa työstään ja veti piipun suustaan ettei se kolahtaisi pöytään haltian katseen kohdatessa ensimmäisenä uskomattoman kokoinen rintavarustus. Voiko tuon kokoisia edes olla... Berek joutui läimäisemään itseään henkisesti useamman kuin yhden kerran havahtuakseen siitä koomasta johon näky hänet oli hetkeksi vaivuttanut.
"Ketä? Vesynavoria?" Berek hieroi leukaansa koittaen muistella olisiko sattunut kuulemaan jotain tuon nimisestä henkilöstä, mutta koska ajatukset eivät alkaneet heti raksuttamaan, hän tuskin oli koskaan kuullut mokomasta. Siispä Berek pudisteli päätään hieman ja suki vaaleita hiuksiaan.
"Eipä kuullosta tutulta. En kyllä ole täkäläisiä itse, joten..." Berek kohautti harteitaan ja antoi hymyn nousta huulille. Nainenhan oli sievä kuin mikä. Pörröisenkiharat hiukset ja täyteläiset huulet, kehon muodoista puhumattakaan.
Haltia nousi tuoliltaan ja laski piippunsa pöydälle. Isä tapasi sanoa, että neitoa autetaan pulassa ja tämä neito vaikutti nyt hieman eksyneeltä. Vaikkei sitten muuta niin voisihan sitä edes pitää hetken aikaa seuraa jos tämän etsimä henkilö vaikka ilmestyisi paikalle.
"Miltä hän näyttää? Olen ollut täällä nyt muutaman päivän. Olen ehkä saattanut nähdä hänet." Berek hymyili ja asteli aurinkoon naisen vierelle. Tämä oli häntä paljon lyhyempi, mutta tavallaan se lisäsi naisen suloisuutta. Jokin naisessa myös kieli voimakkaasta luonteesta, auktoriteetista. Tämä nainen oli tottunut saamaan haluamansa.
"Pitikö teidän nähdä täällä?"
PoisonBubble- Univaras
- Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 31
Paikkakunta : Kotka
Vs: Kaukana Rannasta
Yatai ei ihmetellyt sitä, että ensimmäinen keneltä hän kysyi neuvoa, ei osannut auttaa. "Harmi", hän pahoitteli. "En valitettavasti tiedä miltä hän näyttää. Minua vain pyydettiin etsimään Vesynavor-nimistä miestä. Mutta eiköhän tämä selviä, kiitos."
Arkaluontoisemman tavaran kanssa tuli aina olla hieman varovainen. Yatain ei tulisi tehdä liikaa tuttavuutta, sillä toista ei ikinä tietäisi kuka ilmoittaisi virkavallalle ja kuka ei. "Näillä main piti tavata. Enköhän minä hänet löydä. Kiitos avustasi", Yatai hymyili.
Arkaluontoisemman tavaran kanssa tuli aina olla hieman varovainen. Yatain ei tulisi tehdä liikaa tuttavuutta, sillä toista ei ikinä tietäisi kuka ilmoittaisi virkavallalle ja kuka ei. "Näillä main piti tavata. Enköhän minä hänet löydä. Kiitos avustasi", Yatai hymyili.
Kalmankukka- Gamemaster
- Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 32
Paikkakunta : Turku
Vs: Kaukana Rannasta
Berek
Berek hymyili takaisin ja kallisti päätään kevyesti. Ei tainnut tämäkään olla tämän kylän naisia. Suipot korvat kertoivat aivan muusta syntyperästä kuin ihmiset, mutta Berek ei myöskään tunnistanut naista haltiaksi. Nainen oli jotain sellaista rotua jota hän ei ollut vielä nähnyt, ja se lisäsi Berekin kiinnostusta häneen.
"Oletko varma ettet tarvitse apua? Kaksi silmäparia on usein parempi kuin yksi." Berek ehdotti hymyillen ja heilautti hiuksia pois kasvoiltaan. Helmet napsahtivat kevyesti haltian korvasta roikkuvaan korvakoruun muistuttaen olemassaolostaan.
Berek havaitsi rotevan miehen lähestyvän kojuaan ja suoristi itsensä. Asiakas siis palasi hakemaan miekkaansa.
"Odota hetki ruusuni." Berek sanoi väläyttäen hymyn ja livahti takaisin kojuunsa nostamaan miekan sivupöydältä.
"Noh, onko se valmis?" Mies kysyi toista kulmaansa kohauttaen ja Berek hymyili nyökäten.
"Kuin uusi." Berek nyökkäsi ja laski miekan puiselle tasolle. Mies nyökkäsi hyväksyvästi ja kaivoi hopeakolikon kukkarostaan haltialle, joka tipautti sen tiskin alle hymy millin verran leveämpänä.
"Oli ilo asioida kanssanne. Olkaa hyvä." Berek ojensi miekan miehelle joka tarkasteli sitä hetken aikaa nyökkäillen. Berek tunsi sydämensä lepattelevan iloisesti, sillä mies oli tyytyväinen hänen työhönsä. Tämä parantaisi hänen mainettaan mukavasti. Berek katseli miehen perään hetken hymyillen, kääntyen sitten takaisin naisen puoleen poimien valkean piippunsa pöydältä.
"Niin... " Berek aloitti piippunsa sytyttäen ja katseli torille. Ihmisiä, oikeastaan pelkästään ihmisiä. Hän ja nainen ainoat toisen rotuiset. "Ehkä voisimme kysyä joltain muulta..." Berek mietti ääneen ja antoi katseensa kiertää uudemman kerran toria. Ei näkynyt ketään sellaista jolta olisi viitsinyt mennä kysymään, mutta hänen asiakkaansa oli jäänyt keskustelemaan kaartilaisten kanssa jotka katselivat torille tutkaillen. Etsivät kai jotain.
"Entäpä he, he ovat todennäköisesti paikallisia." Berek kysyi nyökäten kaartilaisia kohden ja nojasi kyynerpäänsä puiseen pintaan.
Berek hymyili takaisin ja kallisti päätään kevyesti. Ei tainnut tämäkään olla tämän kylän naisia. Suipot korvat kertoivat aivan muusta syntyperästä kuin ihmiset, mutta Berek ei myöskään tunnistanut naista haltiaksi. Nainen oli jotain sellaista rotua jota hän ei ollut vielä nähnyt, ja se lisäsi Berekin kiinnostusta häneen.
"Oletko varma ettet tarvitse apua? Kaksi silmäparia on usein parempi kuin yksi." Berek ehdotti hymyillen ja heilautti hiuksia pois kasvoiltaan. Helmet napsahtivat kevyesti haltian korvasta roikkuvaan korvakoruun muistuttaen olemassaolostaan.
Berek havaitsi rotevan miehen lähestyvän kojuaan ja suoristi itsensä. Asiakas siis palasi hakemaan miekkaansa.
"Odota hetki ruusuni." Berek sanoi väläyttäen hymyn ja livahti takaisin kojuunsa nostamaan miekan sivupöydältä.
"Noh, onko se valmis?" Mies kysyi toista kulmaansa kohauttaen ja Berek hymyili nyökäten.
"Kuin uusi." Berek nyökkäsi ja laski miekan puiselle tasolle. Mies nyökkäsi hyväksyvästi ja kaivoi hopeakolikon kukkarostaan haltialle, joka tipautti sen tiskin alle hymy millin verran leveämpänä.
"Oli ilo asioida kanssanne. Olkaa hyvä." Berek ojensi miekan miehelle joka tarkasteli sitä hetken aikaa nyökkäillen. Berek tunsi sydämensä lepattelevan iloisesti, sillä mies oli tyytyväinen hänen työhönsä. Tämä parantaisi hänen mainettaan mukavasti. Berek katseli miehen perään hetken hymyillen, kääntyen sitten takaisin naisen puoleen poimien valkean piippunsa pöydältä.
"Niin... " Berek aloitti piippunsa sytyttäen ja katseli torille. Ihmisiä, oikeastaan pelkästään ihmisiä. Hän ja nainen ainoat toisen rotuiset. "Ehkä voisimme kysyä joltain muulta..." Berek mietti ääneen ja antoi katseensa kiertää uudemman kerran toria. Ei näkynyt ketään sellaista jolta olisi viitsinyt mennä kysymään, mutta hänen asiakkaansa oli jäänyt keskustelemaan kaartilaisten kanssa jotka katselivat torille tutkaillen. Etsivät kai jotain.
"Entäpä he, he ovat todennäköisesti paikallisia." Berek kysyi nyökäten kaartilaisia kohden ja nojasi kyynerpäänsä puiseen pintaan.
PoisonBubble- Univaras
- Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 31
Paikkakunta : Kotka
Vs: Kaukana Rannasta
Yatai hymähti ja risti kätensä puuskaan. Joka toinen hänen tielleen sattuva kaksijalkainen yritti flirttailla hänen kanssaan, ja hän oli tottunut että häntä kutsuttiin milloin miksikin. Yatai tiesi olevansa erittäin viehettävä, ja hän kiusasikin miehiä mielellään.
Hänen uuden tuttavuutensa hoidellessa bisneksiä, Yatai naputteli sormiaan odottavaisesti. Tämä haltia halusi auttaa Yatai vain tämän ulkonäön vuoksi. Yatai tiesi tämän hyvin, ja muutenkin hieman stressaantuneena laittomuuksien harjoittamisesta hän ei ehkä sittenkään ollut erityisen kiinnostunut ylimääräisestä huomiosta. Hän oli jättänyt kaikki arvonsa merkit pois, mutta ei näemmä siltikään voinut olla herättämättä huomiota.
Haltian kääntyessä takaisin hänen puoleensa ja viitatessa sotilaisin päin, Yatain ilme kääntyi pieneen hymyyn. "Ehkä ei", hän hymähti. "Kaikkiin asioihin en haluaisi sotkea kaupungin väkeä. Bisnesmiehenä tiedäthän, että joskus on tavattava ihmisiä, jotka eivät ole kovin hyvää pataa heidän kanssaan." Yatai ei tietenkään suoraan mennyt sanomaan, että hän oli tekemässä laittomuuksia, mitä hän ei tietenkään ollut. Laittomuuksien ja muuten vain hiukkasen valonaran tavaran välillä oli iso ero.
Yatai ei kuitenkaan ehtinyt perustella sanojaan sen enempää, kun juuri haltian osoittamat kaartilaiset ottivat selvästi suunakseen heidät. Yatai käänsi kasvoilleen kohteliaan hymyn. Mitähän nyt.
Hänen uuden tuttavuutensa hoidellessa bisneksiä, Yatai naputteli sormiaan odottavaisesti. Tämä haltia halusi auttaa Yatai vain tämän ulkonäön vuoksi. Yatai tiesi tämän hyvin, ja muutenkin hieman stressaantuneena laittomuuksien harjoittamisesta hän ei ehkä sittenkään ollut erityisen kiinnostunut ylimääräisestä huomiosta. Hän oli jättänyt kaikki arvonsa merkit pois, mutta ei näemmä siltikään voinut olla herättämättä huomiota.
Haltian kääntyessä takaisin hänen puoleensa ja viitatessa sotilaisin päin, Yatain ilme kääntyi pieneen hymyyn. "Ehkä ei", hän hymähti. "Kaikkiin asioihin en haluaisi sotkea kaupungin väkeä. Bisnesmiehenä tiedäthän, että joskus on tavattava ihmisiä, jotka eivät ole kovin hyvää pataa heidän kanssaan." Yatai ei tietenkään suoraan mennyt sanomaan, että hän oli tekemässä laittomuuksia, mitä hän ei tietenkään ollut. Laittomuuksien ja muuten vain hiukkasen valonaran tavaran välillä oli iso ero.
Yatai ei kuitenkaan ehtinyt perustella sanojaan sen enempää, kun juuri haltian osoittamat kaartilaiset ottivat selvästi suunakseen heidät. Yatai käänsi kasvoilleen kohteliaan hymyn. Mitähän nyt.
Kalmankukka- Gamemaster
- Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 32
Paikkakunta : Turku
Vs: Kaukana Rannasta
Berek
Haltia virnisti naisen sanoille ja nyökkäsi pienesti. Kyllä hän tiesi mitä tämä tarkoitti. Joskus vain oli tehtävä tiettyjä päätöksiä bisnesten suhteen, ja näihin päätöksiin saattoi sisältyä joko arkaluontoista tietoa tai väkeä.
"Hyvä on. Valitettavaa vain, että minä en näemmä ole ainoa joka on huomannut sinut." Berek sanoi nähdessään kaartilaisten lähestyvän heitä. Sotilaat eivät Berekin silmiin koskaan näyttäneet erityisen iloisilta, mutta nämä olivat harvinaisen pahantuulisen näköisiä. He tutkailivat heitä molempia ja Berek vain kallisti päätään virnistäen.
"No, herrat. Kaipaatteko kunnon riimuja itsellenne. Olen työssäni taitava, ja voimme ehkä päästä hionnassakin hyvään tarjoukseen, miltäs kuullostaa?" Berek heitti virnistellen, mutta sotilaat vain vilkaisivat häntä pikaisesti. Haltia kurtisti hieman kulmiaan ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. Mikäs näitä nyt vaivasi. Ei bisnesten teko mieltä tai huumorintajua laisinkaan. Masentavia ihmisiä.
"Etsimme Vesynavoria. Te kuulutte molemmat haltioiden sukuun, olette ehkä kuuleet?" Berek kohotti toista kulmaansa hitusen, mutta ei vahingossakaan vilkaissut naisseuralaiseensa. Kaksi henkilöä kysyy tästä Vesynavorista alle neljännes tuntiin. Sattumaako? Edes Berek ei ollut niin idiootti, joten haltia pudisteli hetken päästä päätään ja kohautti olkiaan.
"En ole paikallisia, en ole kuullutkaan."
"Oletko varma. Hän on myös... Bisnesmiehiä." Mies kääntyi katsomaan häntä kulmiensa alta tutkaillen. Berek pudisteli uudelleen päätään.
"En tunne. Ja meillä oli tässä neuvottelut kesken, joten sallitteko...?" Berek kysyi kaunottareen viitaten, mutta mies vain pudisteli päätään.
"Ei vielä, ystävättärenne ei ole vastannut kysymykseeni."
Haltia virnisti naisen sanoille ja nyökkäsi pienesti. Kyllä hän tiesi mitä tämä tarkoitti. Joskus vain oli tehtävä tiettyjä päätöksiä bisnesten suhteen, ja näihin päätöksiin saattoi sisältyä joko arkaluontoista tietoa tai väkeä.
"Hyvä on. Valitettavaa vain, että minä en näemmä ole ainoa joka on huomannut sinut." Berek sanoi nähdessään kaartilaisten lähestyvän heitä. Sotilaat eivät Berekin silmiin koskaan näyttäneet erityisen iloisilta, mutta nämä olivat harvinaisen pahantuulisen näköisiä. He tutkailivat heitä molempia ja Berek vain kallisti päätään virnistäen.
"No, herrat. Kaipaatteko kunnon riimuja itsellenne. Olen työssäni taitava, ja voimme ehkä päästä hionnassakin hyvään tarjoukseen, miltäs kuullostaa?" Berek heitti virnistellen, mutta sotilaat vain vilkaisivat häntä pikaisesti. Haltia kurtisti hieman kulmiaan ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. Mikäs näitä nyt vaivasi. Ei bisnesten teko mieltä tai huumorintajua laisinkaan. Masentavia ihmisiä.
"Etsimme Vesynavoria. Te kuulutte molemmat haltioiden sukuun, olette ehkä kuuleet?" Berek kohotti toista kulmaansa hitusen, mutta ei vahingossakaan vilkaissut naisseuralaiseensa. Kaksi henkilöä kysyy tästä Vesynavorista alle neljännes tuntiin. Sattumaako? Edes Berek ei ollut niin idiootti, joten haltia pudisteli hetken päästä päätään ja kohautti olkiaan.
"En ole paikallisia, en ole kuullutkaan."
"Oletko varma. Hän on myös... Bisnesmiehiä." Mies kääntyi katsomaan häntä kulmiensa alta tutkaillen. Berek pudisteli uudelleen päätään.
"En tunne. Ja meillä oli tässä neuvottelut kesken, joten sallitteko...?" Berek kysyi kaunottareen viitaten, mutta mies vain pudisteli päätään.
"Ei vielä, ystävättärenne ei ole vastannut kysymykseeni."
PoisonBubble- Univaras
- Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 31
Paikkakunta : Kotka
Vs: Kaukana Rannasta
Yatai vaihtoi painoa toiselle sotilaiden kysellessä juuri samaa henkilö, joka hänellä oli etsinnöissä. Mitä tämä oli? Mistä ihmeestä sotilaat olivat osanneet ottaa heidät kohteekseen. Yatai vilkaisi sotilaiden taakse ja näki riimukaivertajan asiakkaan taaempana. Hän oli löytänyt itselleen lisää sotilasseuraa, ja jutuutti nyt heitä. Kaikkien katseet porautuivat vähitellen merihaltiaan ja hänen seuralaiseensa aivankuin he olisivat juuri riistäneet tikkulapselta tikkukaramellin.
"Minä en tunne häntä", Yatai vastasi suoraan silmiin katsoen, mutta ei saanut hyväksyvää reaktiota aikaan sotilaissa. Heidän kätensä eivät pysyneet kovin kaukana miekan kahvalta. "Valetta", sotilas sanoi ilme jälleen tuimentuneena. "Te etsitte häntä. Sinulla on sovittu tapaaminen hänen kanssaan täällä tänään, eikö niin? Turha yrittää kiistää. Kerro tarkemmat yksityiskohdat, niin emme tee tästä sen suurempaa numeroa."
Yatailta loksahti melkein suu auki, mutta hän sai kerättyä kapteenin arvokkuutensa ja huokaisi raskaasti. "En tiedä hänestä enempää", Yatai sanoi, mutta sotilaat astuivat lähemmäs. "Te lähdette nyt mukaan. Selvitetään tämä asia kunnolla!"
"Minä en tunne häntä", Yatai vastasi suoraan silmiin katsoen, mutta ei saanut hyväksyvää reaktiota aikaan sotilaissa. Heidän kätensä eivät pysyneet kovin kaukana miekan kahvalta. "Valetta", sotilas sanoi ilme jälleen tuimentuneena. "Te etsitte häntä. Sinulla on sovittu tapaaminen hänen kanssaan täällä tänään, eikö niin? Turha yrittää kiistää. Kerro tarkemmat yksityiskohdat, niin emme tee tästä sen suurempaa numeroa."
Yatailta loksahti melkein suu auki, mutta hän sai kerättyä kapteenin arvokkuutensa ja huokaisi raskaasti. "En tiedä hänestä enempää", Yatai sanoi, mutta sotilaat astuivat lähemmäs. "Te lähdette nyt mukaan. Selvitetään tämä asia kunnolla!"
Kalmankukka- Gamemaster
- Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 32
Paikkakunta : Turku
Vs: Kaukana Rannasta
Berek
"Hetkinen hetkinen!" Berek nosti käsiään hieman pysäyttäen tilanteen millisekunniksi. Sotilaat kääntyivät katsomaan häntä tuimasti haltian astuessa takaisin aurinkoon.
"En ole koskaan kuullut, että kaartialiset saavat viedä tavallisia kansalaisia kadulta kuullusteltavaksi selittämättä ensin mistä heitä syytetään." Berek vei kätensä puuskaan ja kallisti päätään kevyesti. Hänellä ei ollut juuri koskaan kahnauksia kaartialisten kanssa, eikä hän halunnut niitä nytkään.
"Me emme tietääkseni ole tehneet mitään väärää, eikä jonkin henkilön nimentietäminen tai tämän etsiminen tee vielä kenestäkään rikollista." Berek tunsi pulssinsa kohoavan katseen eksyessä sotilaan kädelle joka välillä nytkähti kohti miekan kahvaa. Jos joku heistä paljaistaisi kylmän terän, jälki tulisi olemaan sen mukaista. Berek ainakin tiesi jäävänsä alakynteen näin montaa ihmistä vastaan.
"Tässä on nyt kyse yhdestä likaisimmista salakuljettajista, siksi jo kyseisen henkilön etsiminen oikeuttaa meidät viemään teidät kuullusteltaviksi. Nyt suippokorva on hyvä ja pitää suunsa kiinni ja tulee mukaamme ihan sovinnolla." Kuului sotilaan suusta ja Berek tunsi ohimosuonen pullistuvan otsallaan.
"Niin, mehän olemme kakkosluokan kansalaisia täällä vain siksi että olemme suippokorvia, hm? Jollain on tainnut valta kihahtaa metallikypärän sisään." Berek tuhahti tuntien ärtymyksen kasvavan sisällään. Vaikka haltia tiedosti rotunsa, piti hän silti itseään täysin saman arvoisena kuin ihmisiäkin. Ei ylempänä, eikä alempana. Hänen kasvattivanhempansa olivat olleet ihmisiä, ja kasvattaneet haltiapojan kuten oman lapsensa, joten rotusyrjintä mitä silloin tällöin joutui kohtaamaan sai haltian veren kiehumaan.
"Hetkinen hetkinen!" Berek nosti käsiään hieman pysäyttäen tilanteen millisekunniksi. Sotilaat kääntyivät katsomaan häntä tuimasti haltian astuessa takaisin aurinkoon.
"En ole koskaan kuullut, että kaartialiset saavat viedä tavallisia kansalaisia kadulta kuullusteltavaksi selittämättä ensin mistä heitä syytetään." Berek vei kätensä puuskaan ja kallisti päätään kevyesti. Hänellä ei ollut juuri koskaan kahnauksia kaartialisten kanssa, eikä hän halunnut niitä nytkään.
"Me emme tietääkseni ole tehneet mitään väärää, eikä jonkin henkilön nimentietäminen tai tämän etsiminen tee vielä kenestäkään rikollista." Berek tunsi pulssinsa kohoavan katseen eksyessä sotilaan kädelle joka välillä nytkähti kohti miekan kahvaa. Jos joku heistä paljaistaisi kylmän terän, jälki tulisi olemaan sen mukaista. Berek ainakin tiesi jäävänsä alakynteen näin montaa ihmistä vastaan.
"Tässä on nyt kyse yhdestä likaisimmista salakuljettajista, siksi jo kyseisen henkilön etsiminen oikeuttaa meidät viemään teidät kuullusteltaviksi. Nyt suippokorva on hyvä ja pitää suunsa kiinni ja tulee mukaamme ihan sovinnolla." Kuului sotilaan suusta ja Berek tunsi ohimosuonen pullistuvan otsallaan.
"Niin, mehän olemme kakkosluokan kansalaisia täällä vain siksi että olemme suippokorvia, hm? Jollain on tainnut valta kihahtaa metallikypärän sisään." Berek tuhahti tuntien ärtymyksen kasvavan sisällään. Vaikka haltia tiedosti rotunsa, piti hän silti itseään täysin saman arvoisena kuin ihmisiäkin. Ei ylempänä, eikä alempana. Hänen kasvattivanhempansa olivat olleet ihmisiä, ja kasvattaneet haltiapojan kuten oman lapsensa, joten rotusyrjintä mitä silloin tällöin joutui kohtaamaan sai haltian veren kiehumaan.
PoisonBubble- Univaras
- Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 31
Paikkakunta : Kotka
Vs: Kaukana Rannasta
Yatai pudisteli päätään Berekin alkaessa väittää vastaan. Kyllä tämän pitäisi olla sen verran fiksu että tajuaisi pitää suunsa kiinni. Vastaanväittäminen ja sotilaiden solvaaminen ei auttaisi pätkän vertaa. Nyt haltia saisi vain itsensäkin sotkettua asiaan, joka ei kuulunut hänelle... Ei kai tämä ollut niin tyhmä, että luulisi pelastavansa neidon pulasta kärkkäillä sanoillaan? Mikä typerys.
"Noniin, nyt loippui suunsoitto", sotilas sanoi ja tarttui haltiaa olkapäästä. "Selvitetään tämä asia kamarilla." Toinen viittasi Yataille, joka lähti kiltisti kävelemään sotilaiden perässä. Hänen uusi tuttavuutensa oli sanoinkuvailemattoman tyhmä, eikä neämmä tiennyt vallanpitämisestä pätkän vertaa. Yatai tiesi, että auktoriteeteille ei sovinnun inistä vastaan, kyseessä ei ollut mikänä rotuun liittyvä teko, vaan järjestystä ylläpitävä toimenpide. Suunsoitollaan haltia sai itsensä vain pahempaan jamaan. Jos hän olisi vain pitänyt leipäläpensä ummessa ja antanut Yatain hoitaa koko homman. Mikään ei tehnyt miehenstä syyllisempää kuin hänen jankuttamisensa.... Yatai loi kiukkuisen mulkaisuun suunsoittajaan. Ilman tätä Yatai olisi hyvinkin voinut puhua itsensä ulos koko jutusta, eihän mitään rikosta vielä ollut tapahtunut. Nyt hän oli kuitenkin matkalla kamarille, ja tapaaminen Vesynavorin kanssa olisi mahdotonta. Tapaamisen mukana valuisivat pois Yatain mahdollisuuden velan poismaksamisesta...
"Noniin, nyt loippui suunsoitto", sotilas sanoi ja tarttui haltiaa olkapäästä. "Selvitetään tämä asia kamarilla." Toinen viittasi Yataille, joka lähti kiltisti kävelemään sotilaiden perässä. Hänen uusi tuttavuutensa oli sanoinkuvailemattoman tyhmä, eikä neämmä tiennyt vallanpitämisestä pätkän vertaa. Yatai tiesi, että auktoriteeteille ei sovinnun inistä vastaan, kyseessä ei ollut mikänä rotuun liittyvä teko, vaan järjestystä ylläpitävä toimenpide. Suunsoitollaan haltia sai itsensä vain pahempaan jamaan. Jos hän olisi vain pitänyt leipäläpensä ummessa ja antanut Yatain hoitaa koko homman. Mikään ei tehnyt miehenstä syyllisempää kuin hänen jankuttamisensa.... Yatai loi kiukkuisen mulkaisuun suunsoittajaan. Ilman tätä Yatai olisi hyvinkin voinut puhua itsensä ulos koko jutusta, eihän mitään rikosta vielä ollut tapahtunut. Nyt hän oli kuitenkin matkalla kamarille, ja tapaaminen Vesynavorin kanssa olisi mahdotonta. Tapaamisen mukana valuisivat pois Yatain mahdollisuuden velan poismaksamisesta...
Kalmankukka- Gamemaster
- Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 32
Paikkakunta : Turku
Vs: Kaukana Rannasta
Berek
Haltia ravisteli miehen käden olaltaan ja tuhahtaen marssi näiden mukana kamarille. Tämä vain vahvisti hänen mielikuvaansa siitä että liian syvälle kummallekkaan puolelle ei voinut mennä ilman jonkun asteista syrjintää. Liian pitkällä barcelissa haltiat olivat orjia, ja liian keskellä isirionia ihmisiä kivitettiin. On se kumma kun aina piti olla jotain vihaamassa.
Berek istahti puiselle tuolille jalkansa ristien. Kaartilaiset vain tuijottivat heitä sanaakaan sanomatta, eikä Berekilläkään kyllä ollut asiaan mitään sanomista.
"Mitä teillä on tekemistä Vesynavorin kanssa?" Yksi heistä lopulta tiukkasi ja Berek pudisteli päätään.
"Ei minulla ainakaan mitään, en ole koskaan kuullutkaan mokomasta." Haltia kohautti harteitaan laiskasti saaden sotilaan naaman aivan liian lähelle omia kasvojaan.
"Valehtelet!" Berek olisi halunnut mainita ystävällisesti sotilaan hengityksestä joka löyhkäsi kuin sinne olisi puolivuotta sitten kuollut lihava rotta, mutta koki parhaaksi pitää suunsa kiinni tästä.
"En valehtele, kaikki haltiat vain eivät tunne toisiaan." Berek vei kätensä puuskaan ja kumartui taaksepäin kauemmas tuosta löyhkäävää ilmaa puhkuvasta miehestä.
Haltia ravisteli miehen käden olaltaan ja tuhahtaen marssi näiden mukana kamarille. Tämä vain vahvisti hänen mielikuvaansa siitä että liian syvälle kummallekkaan puolelle ei voinut mennä ilman jonkun asteista syrjintää. Liian pitkällä barcelissa haltiat olivat orjia, ja liian keskellä isirionia ihmisiä kivitettiin. On se kumma kun aina piti olla jotain vihaamassa.
Berek istahti puiselle tuolille jalkansa ristien. Kaartilaiset vain tuijottivat heitä sanaakaan sanomatta, eikä Berekilläkään kyllä ollut asiaan mitään sanomista.
"Mitä teillä on tekemistä Vesynavorin kanssa?" Yksi heistä lopulta tiukkasi ja Berek pudisteli päätään.
"Ei minulla ainakaan mitään, en ole koskaan kuullutkaan mokomasta." Haltia kohautti harteitaan laiskasti saaden sotilaan naaman aivan liian lähelle omia kasvojaan.
"Valehtelet!" Berek olisi halunnut mainita ystävällisesti sotilaan hengityksestä joka löyhkäsi kuin sinne olisi puolivuotta sitten kuollut lihava rotta, mutta koki parhaaksi pitää suunsa kiinni tästä.
"En valehtele, kaikki haltiat vain eivät tunne toisiaan." Berek vei kätensä puuskaan ja kumartui taaksepäin kauemmas tuosta löyhkäävää ilmaa puhkuvasta miehestä.
PoisonBubble- Univaras
- Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 31
Paikkakunta : Kotka
Vs: Kaukana Rannasta
Kamarille saapuessaan, Yatailla viimeinkin naksahti. Tämä riimukaivertaja, aluksi ihan mukavalta vaikuttanut tyyppi istui jälleen patsastelemassa kaiken huomion keskipisteessä, ja oikein nautti siitä kun sai toisten kierroksia nostettua. Itseasiassa kysessä näytti olevan täysin haltian ja lihaksikkaan vaaleaihoisen sotilaan välinen asia. He huusivat toisilleen päin naamaa, samalla kun muut pyörivät ympärillä omissa hommissaan. Yatai pudisteli päätään. Kuinka joku saattoi olla noin huomion kipeä ja todistelunhaluinen, että halusi ehdon tahdoin haastaa riitaa asiassa, joka ei kuulunut hänelle pätkän vertaa. Jos tuo kalanrutoinen öykkäri eksyisi jalallaankaan merihaltian laivalle, Yatai viskaisi hänet samantien aaltojen sekaan.
Paperipinon takana istuva tummaan takkiin pukeutunut sotilamies kiinnitti sen sijaan huomionsa naiseen. Yatai istui tämän eteen puiselle tuolille ja kuunteli tarkasti tämän kysymyksiä. Saisi tuo haltianketalekkin ottaa vähän mallia siitä, miten sivistyneet olennot asioivat! "Yatai Myskynsilmä, kauppalaiva Merisiilin kapteeni", Yatai vastasi miehelle, joka kastoi kaarevan kynänsä musteeseen ja kirjoitti luomatta katsettaan kertaakaan paperiin. "Kyllä, olin torilla etsiäkseni Vesynavoria." Viuhuva kynä ei pysähtynyt hetkeksikään. "Meillä on hyvä syy olettaa että aiotte hakea häneltä laitonta tavaraa, kuulemma..." Pöydäntakana kuulustelevan miehen lauseen keskeytti haltiaa tenttaava törkyturpa.
Paperipinon takana istuva tummaan takkiin pukeutunut sotilamies kiinnitti sen sijaan huomionsa naiseen. Yatai istui tämän eteen puiselle tuolille ja kuunteli tarkasti tämän kysymyksiä. Saisi tuo haltianketalekkin ottaa vähän mallia siitä, miten sivistyneet olennot asioivat! "Yatai Myskynsilmä, kauppalaiva Merisiilin kapteeni", Yatai vastasi miehelle, joka kastoi kaarevan kynänsä musteeseen ja kirjoitti luomatta katsettaan kertaakaan paperiin. "Kyllä, olin torilla etsiäkseni Vesynavoria." Viuhuva kynä ei pysähtynyt hetkeksikään. "Meillä on hyvä syy olettaa että aiotte hakea häneltä laitonta tavaraa, kuulemma..." Pöydäntakana kuulustelevan miehen lauseen keskeytti haltiaa tenttaava törkyturpa.
Kalmankukka- Gamemaster
- Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 32
Paikkakunta : Turku
Vs: Kaukana Rannasta
Berek
"Haluat ilmeisesti putkaan kun soitat suutasi jatkuvasti!" Mies huusi Berekille joka taisteli itsehillintänsä kanssa. Hän ei halunnut alentua sille tasolle että nousisi tuolistaan kun tuo kiukkuinen sotilas ja huutaisi mitä sylki suuhun tuo.
"En halua, kiitos tarjouksesta, mutta minulle riittäisi se, että selvittäisitte nyt mikä on ongelmana ja päästäisitte minut menemään!" Berek vastasi jo kaikin puolin turhautuneena. Tämä sotilas vain tivasi häneltä sellaisesta henkilöstä josta Berek ei ollut koskaan kuullutkaan, eikä uskonut kun hän sanoi olevansa tietämätön asiasta. Näinkö ne etsivät vastauksia rikollisiltakin? Kuhan poimitaan joku, jankataan, huudetaan, ehkä vähän kidutetaan ja meillä on tunnustus. Toimiva systeemi.
"Et voi todistaa sanojasi millään, ja me näimme teidät torilla!" Kuului vastaus mikä sai Berekin huokaisemaan raskaasti. Hänen oikeastaan teki mieli hakata päätään pöytään koska tämä yli-innokas sotilas ei suostunut kuuntelemaan.
"Siellä oli kymmeniä muitakin, kas kun et raahannut niitä kaikkia tänne!"
"Vain sinä olit tämän naisen kanssa, joka jo kiltisti myönsi syyllisyytensä-..."
"Minä tapasin hänet tänään, alle neljännestunti ennen kuin te rymistelitte paikalle!" Berek tiuskaisi turhautuneena ja suki hiuksiaan kiukkuisesti. Mies oli harvinaisen uppiniskainen.
"Sinä!" Sotilas kääntyi naisen ja tätä kuullustelevan miehen puoleen. Kaipa tämä oli aivan varma siitä, että Berek oli syyllistynyt johonkin.
"Tunnetko sinä tämän miehen?!"
"Haluat ilmeisesti putkaan kun soitat suutasi jatkuvasti!" Mies huusi Berekille joka taisteli itsehillintänsä kanssa. Hän ei halunnut alentua sille tasolle että nousisi tuolistaan kun tuo kiukkuinen sotilas ja huutaisi mitä sylki suuhun tuo.
"En halua, kiitos tarjouksesta, mutta minulle riittäisi se, että selvittäisitte nyt mikä on ongelmana ja päästäisitte minut menemään!" Berek vastasi jo kaikin puolin turhautuneena. Tämä sotilas vain tivasi häneltä sellaisesta henkilöstä josta Berek ei ollut koskaan kuullutkaan, eikä uskonut kun hän sanoi olevansa tietämätön asiasta. Näinkö ne etsivät vastauksia rikollisiltakin? Kuhan poimitaan joku, jankataan, huudetaan, ehkä vähän kidutetaan ja meillä on tunnustus. Toimiva systeemi.
"Et voi todistaa sanojasi millään, ja me näimme teidät torilla!" Kuului vastaus mikä sai Berekin huokaisemaan raskaasti. Hänen oikeastaan teki mieli hakata päätään pöytään koska tämä yli-innokas sotilas ei suostunut kuuntelemaan.
"Siellä oli kymmeniä muitakin, kas kun et raahannut niitä kaikkia tänne!"
"Vain sinä olit tämän naisen kanssa, joka jo kiltisti myönsi syyllisyytensä-..."
"Minä tapasin hänet tänään, alle neljännestunti ennen kuin te rymistelitte paikalle!" Berek tiuskaisi turhautuneena ja suki hiuksiaan kiukkuisesti. Mies oli harvinaisen uppiniskainen.
"Sinä!" Sotilas kääntyi naisen ja tätä kuullustelevan miehen puoleen. Kaipa tämä oli aivan varma siitä, että Berek oli syyllistynyt johonkin.
"Tunnetko sinä tämän miehen?!"
PoisonBubble- Univaras
- Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 31
Paikkakunta : Kotka
Vs: Kaukana Rannasta
Yatain tietoja ylös kirjaava sihteeri ja nainen itse katsoivat molemmat epäuskoisina kaksikon aiheuttamaa mekkalaa. "Tällaista se aina on..." kirjoittelija mumisi ja pudisteli päätään. Tuollainen luonnehäiriöinen moukka ei selvästi kuulunut tänne, tai sitten hänellä oli jotain henkilökohtaista haltiaa kohtaan; mitä Yatai ei ollenkaan ihmetellyt. Tämäkun selvästi tykkäsi provosoida tahallaan.
Kysymys sai Yatain hymähtävään. "En tunne. Kysyin vain häneltä neuvoa. En ole tavannut häntä ennen, enkä edes tiedä hänen nimeään." Vastaus sai aikaan uutta muminaa ja huutoa.
"Koska tilanne täällä on melkoisen kaoottinen, eikä varsinaista rikosta vielä ole tapahtunut, päästän teidät menemään", pöydän takana istuva mies sanoi. "Annan teille kuitenkin varoituksen, ja ilmoitan teistä Ajimean vartiostolle. Pidämme teitä silmällä niin täällä kuin sielläkin. Älkää luulko että voitte yrittää laittomuuksia uudelleen, neiti kapteeni." Yatai nyökkäisi vastaukseksi ja kirjoitti puumerkkinsä hyväksyäkseen asian. "Sotilaat ohjaavat sinut ulos." Tämä ei ollut ollenkaan toivottu asioiden kulkusuunta, mutta juuri nyt hän ei mahtaisi sille mitään. Oi kumpa hän ei olisi koskaan sanonut sanakaan tuolle kuumapäiselle riimukaivertajalle... Näemmä kaikki suippokorvat eivät olekaan fiksuja ja rauhallisia. Kerrankos sitä erehtyy, Yatai tuumi huokaisten ja nousi ylös tuolistaan.
Kysymys sai Yatain hymähtävään. "En tunne. Kysyin vain häneltä neuvoa. En ole tavannut häntä ennen, enkä edes tiedä hänen nimeään." Vastaus sai aikaan uutta muminaa ja huutoa.
"Koska tilanne täällä on melkoisen kaoottinen, eikä varsinaista rikosta vielä ole tapahtunut, päästän teidät menemään", pöydän takana istuva mies sanoi. "Annan teille kuitenkin varoituksen, ja ilmoitan teistä Ajimean vartiostolle. Pidämme teitä silmällä niin täällä kuin sielläkin. Älkää luulko että voitte yrittää laittomuuksia uudelleen, neiti kapteeni." Yatai nyökkäisi vastaukseksi ja kirjoitti puumerkkinsä hyväksyäkseen asian. "Sotilaat ohjaavat sinut ulos." Tämä ei ollut ollenkaan toivottu asioiden kulkusuunta, mutta juuri nyt hän ei mahtaisi sille mitään. Oi kumpa hän ei olisi koskaan sanonut sanakaan tuolle kuumapäiselle riimukaivertajalle... Näemmä kaikki suippokorvat eivät olekaan fiksuja ja rauhallisia. Kerrankos sitä erehtyy, Yatai tuumi huokaisten ja nousi ylös tuolistaan.
Kalmankukka- Gamemaster
- Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 32
Paikkakunta : Turku
Vs: Kaukana Rannasta
Berek
Haltia nousi tuoliltaan hymyillen öykkärille ja sukaisi vielä hiuksiaan ennenkuin häntä lähdettiin saattamaan ulos. Ulkona hänen oli nostettava käsi hetkeksi silmiensä eteen, kuumuus oli uskomaton. Kevät aurinko helotti korkealla taivaalla saaden maankamaran tuntumaan turhankin lämpöiseltä.
"Hei, suippokorva!" Kuului Berekin takaa, ja huokaisten haltia kääntyi ympäri, saaden ämpärillisen kylmää kaivovettä niskaansa.
"Näytit siltä että veresi kiehui edelleen, helpottaako?" Sotilaat nauroivat öykkärin takana Berekin pyyhkiessä vesipisaroita kasvoistaan ja ravistellessa suurimpia vesiä hiuksistaan.
"Kyllä, kiitos vaan." Berek mumisi takaisin, kääntyi ympäri ja lähti marssimaan takaisin torille paitaansa riisuen. Kangas tuntui kylmältä ja karhealta ihoa vasten, ja vaikka päivä kuinka oli kuuma, suoraan kaivosta nostettu vesi olisi aivan hyvin voitu nostaa avannosta.
"Kaikenmaailman pässinpäitä.." Berek manaili itsekseen riuhtoessaan paidan yltään ja heittäessään sen olalleen. Kylmät pisarat tipahtelivat hänen selkäänsä saaden haltian värähtämään. Berek suki hiuksiaan ja mielessään lupasi itselleen, että seuraavan kerrran kun näki yli-innokkaita kaartilaisia hän piiloutuisi telttaansa tai juoksisi kuin tuulispää. Samanlaista luitahytisyttävää kokemusta hän ei halunnut han äkkiä kokea uudestaan.
Haltia nousi tuoliltaan hymyillen öykkärille ja sukaisi vielä hiuksiaan ennenkuin häntä lähdettiin saattamaan ulos. Ulkona hänen oli nostettava käsi hetkeksi silmiensä eteen, kuumuus oli uskomaton. Kevät aurinko helotti korkealla taivaalla saaden maankamaran tuntumaan turhankin lämpöiseltä.
"Hei, suippokorva!" Kuului Berekin takaa, ja huokaisten haltia kääntyi ympäri, saaden ämpärillisen kylmää kaivovettä niskaansa.
"Näytit siltä että veresi kiehui edelleen, helpottaako?" Sotilaat nauroivat öykkärin takana Berekin pyyhkiessä vesipisaroita kasvoistaan ja ravistellessa suurimpia vesiä hiuksistaan.
"Kyllä, kiitos vaan." Berek mumisi takaisin, kääntyi ympäri ja lähti marssimaan takaisin torille paitaansa riisuen. Kangas tuntui kylmältä ja karhealta ihoa vasten, ja vaikka päivä kuinka oli kuuma, suoraan kaivosta nostettu vesi olisi aivan hyvin voitu nostaa avannosta.
"Kaikenmaailman pässinpäitä.." Berek manaili itsekseen riuhtoessaan paidan yltään ja heittäessään sen olalleen. Kylmät pisarat tipahtelivat hänen selkäänsä saaden haltian värähtämään. Berek suki hiuksiaan ja mielessään lupasi itselleen, että seuraavan kerrran kun näki yli-innokkaita kaartilaisia hän piiloutuisi telttaansa tai juoksisi kuin tuulispää. Samanlaista luitahytisyttävää kokemusta hän ei halunnut han äkkiä kokea uudestaan.
PoisonBubble- Univaras
- Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 31
Paikkakunta : Kotka
Vs: Kaukana Rannasta
Päivä todella oli lämmin. Yatai käveli takaisin kohti kylän kestustaa hiljaa tuumien itsekseen. Hän tiesi kyllä että sotilaat tarkkailisivat häntä, ja viimeistään tulli pysyttäysi hänen kuljetusyrityksensä, joten tämä keikka saattoi olla menetetty. Millä ihmeellä kapteeni nyt saisi edellisen kadotetun lastin korvattua ja uusien miehistön jäsenten palkat maksettua? Korot kartuttaisivat velkataakka joka hetki, jonka nainen hukkasi turhiin lastinhakureissuihin.
Sotilaiden ilakointi sai Yatai vilkaisemaan vielä taakseen. Hänen suurisuinen toverinsa oli juuri saanut sangollisen vettä päähänsä. Mitä hauskaa mokomat muka tuollaisessa rällästämisessä näkivät? Vesisangollinen sai yhtäkkiä Yatain suun tuntumaan kuivalta ja hänen ihonsa karhealta. Päivä oli ollut lämmin, joten veteen kuuluvan merihaltian tulisi vähitellen päästä takaisin elementtiinsä, ennenkuin hänen ihonsa alkaisi rapista pois kalansuomujen tavoin.
Yatai muisteli jättäneensä perämiehensä Ericin kapakkaan kaupungin toiselle laidalle, joten se paikka olisi varmasti paras vaihtoehto merihaltian tarpeiden täyttämiseen. Koska tieto kaduilla häntä kyttäävistä sotilaista ei houkuttanut ylpeyteen taipuvaista naista, hän poikkesi ihmisvilinästä sivukujalle. Pois auringosta pääseminen rauhoitti heti sinertävän ihon kuivuudesta johtuvaa kutinaa, ja nainen tunsi olonsa heti paremmaksi.
Hälinän vaihtuessa paikaltaan pois repsottaviin oviin ja puolitäysiin roskatynnyreihin, Yatain selkäpiitä alkoi karmia. Hän kääntyi nopeasti ympäri, mutta ei nähnyt ketään. Hän olisi vaikka voinut vannoa, että joku oli liikkunut kujalla hänen takanaan.
"Etsitkö minua?" naisen eteen rikkinäisen aidan takaa ilmestyi teräväkatseinen haltia. Yatai hätkähti ja tajusi hetkessä olevansa saarrettu. Lyhyet ruskeat hiukset, kiiltävänmusta tatuointi kaulassa ja haltioiden yleisestä tyylistä poikkeava resuisuus paljastivat Yataille, kuka oli kyseessä. "Merisiilin kapteeni? Taidat etsiä Vesynavoria? Pikku visiittisi kaartilaisten luona ei tainnut kuulua sopimukseemme", haltia hymähti.
Sotilaiden ilakointi sai Yatai vilkaisemaan vielä taakseen. Hänen suurisuinen toverinsa oli juuri saanut sangollisen vettä päähänsä. Mitä hauskaa mokomat muka tuollaisessa rällästämisessä näkivät? Vesisangollinen sai yhtäkkiä Yatain suun tuntumaan kuivalta ja hänen ihonsa karhealta. Päivä oli ollut lämmin, joten veteen kuuluvan merihaltian tulisi vähitellen päästä takaisin elementtiinsä, ennenkuin hänen ihonsa alkaisi rapista pois kalansuomujen tavoin.
Yatai muisteli jättäneensä perämiehensä Ericin kapakkaan kaupungin toiselle laidalle, joten se paikka olisi varmasti paras vaihtoehto merihaltian tarpeiden täyttämiseen. Koska tieto kaduilla häntä kyttäävistä sotilaista ei houkuttanut ylpeyteen taipuvaista naista, hän poikkesi ihmisvilinästä sivukujalle. Pois auringosta pääseminen rauhoitti heti sinertävän ihon kuivuudesta johtuvaa kutinaa, ja nainen tunsi olonsa heti paremmaksi.
Hälinän vaihtuessa paikaltaan pois repsottaviin oviin ja puolitäysiin roskatynnyreihin, Yatain selkäpiitä alkoi karmia. Hän kääntyi nopeasti ympäri, mutta ei nähnyt ketään. Hän olisi vaikka voinut vannoa, että joku oli liikkunut kujalla hänen takanaan.
"Etsitkö minua?" naisen eteen rikkinäisen aidan takaa ilmestyi teräväkatseinen haltia. Yatai hätkähti ja tajusi hetkessä olevansa saarrettu. Lyhyet ruskeat hiukset, kiiltävänmusta tatuointi kaulassa ja haltioiden yleisestä tyylistä poikkeava resuisuus paljastivat Yataille, kuka oli kyseessä. "Merisiilin kapteeni? Taidat etsiä Vesynavoria? Pikku visiittisi kaartilaisten luona ei tainnut kuulua sopimukseemme", haltia hymähti.
Kalmankukka- Gamemaster
- Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 32
Paikkakunta : Turku
Vs: Kaukana Rannasta
Berek
Haltia ei ollut ollenkaan tyytyväinen tähän päivään joka vielä aamulla oli vaikuttanut mukavalta ja aurinkoiselta. Berek rutisti paidastaan suurimpia vesiä pois kohottaen katseensa aurinkoon. Hänen hiuksensa alkoivat jo kuivumaan auringon porottaessa ja haltia seisahtui hetkeksi varjoon. vaalea iho ei kestänyt aurinkoa jatkuvalla syötölä, ja berek hieraisikin käsivarttaan kokeilevasti. Iho tuntui kuumalta, mutta se ei ollut kipeä, vaikka berekillä ei ollut epäilystäkään siitä että jos hän viettäisi vielä paljon aikaa aurngissa, hänen valkea ihonsa palaisi.
"Ollappa nyt ihminen ja ruskettua..." Berek huokaisi hiljaa vilkaisten ohitseen kulkevia naisia joiden iho oli päivettynyt jo kevyesti.
Berek heilautti märkää paitaansa muutaman kerran ja katseli sitä tutkivasti. Se ei vieläkään osoittanut merkkejä kuivumisesta samalla tavalla kuin hänen hiuksensa jotka olivat pian jo täysin kuivat. Ne eivät olleet edes takussa kun berek kuljetti kapeita sormiaan niiden lävitse. Pikainen vilkaisu sivummalle sai Berek huomaamaan, että sotilaat liikehtivät kummallisesti. Kuin olisivat hetkeksi hukanneet jotkakin. Häneen he eivät enää kiinnittäneet mitään huomiota, mutta juoksentelevat sotilaat saivat kenen tahansa kaduntallaajan vilkaisemaan vastaantuljioita kahdesti, ihan vain varmistaakseen, että kasvot jäisivät mieleen jos jotain sattuisi. Berek kurtisti hieman kulmiaan kun hänen mieleensä nousi kuva aikaisemmasta naisesta. Voisiko tämä liittyä siihen kiharapäiseen kaunottareen? Vaikea sanoa... Berek hätisti ajatuksen mielestään todeten itselleen ettei asia kuulunut hänelle, ja hän lähti astelemaan varjoisaa kujaa pitkin. viileys saisi varmasti ihon ja ajatukset taas selviämään.
Haltia ei ollut ollenkaan tyytyväinen tähän päivään joka vielä aamulla oli vaikuttanut mukavalta ja aurinkoiselta. Berek rutisti paidastaan suurimpia vesiä pois kohottaen katseensa aurinkoon. Hänen hiuksensa alkoivat jo kuivumaan auringon porottaessa ja haltia seisahtui hetkeksi varjoon. vaalea iho ei kestänyt aurinkoa jatkuvalla syötölä, ja berek hieraisikin käsivarttaan kokeilevasti. Iho tuntui kuumalta, mutta se ei ollut kipeä, vaikka berekillä ei ollut epäilystäkään siitä että jos hän viettäisi vielä paljon aikaa aurngissa, hänen valkea ihonsa palaisi.
"Ollappa nyt ihminen ja ruskettua..." Berek huokaisi hiljaa vilkaisten ohitseen kulkevia naisia joiden iho oli päivettynyt jo kevyesti.
Berek heilautti märkää paitaansa muutaman kerran ja katseli sitä tutkivasti. Se ei vieläkään osoittanut merkkejä kuivumisesta samalla tavalla kuin hänen hiuksensa jotka olivat pian jo täysin kuivat. Ne eivät olleet edes takussa kun berek kuljetti kapeita sormiaan niiden lävitse. Pikainen vilkaisu sivummalle sai Berek huomaamaan, että sotilaat liikehtivät kummallisesti. Kuin olisivat hetkeksi hukanneet jotkakin. Häneen he eivät enää kiinnittäneet mitään huomiota, mutta juoksentelevat sotilaat saivat kenen tahansa kaduntallaajan vilkaisemaan vastaantuljioita kahdesti, ihan vain varmistaakseen, että kasvot jäisivät mieleen jos jotain sattuisi. Berek kurtisti hieman kulmiaan kun hänen mieleensä nousi kuva aikaisemmasta naisesta. Voisiko tämä liittyä siihen kiharapäiseen kaunottareen? Vaikea sanoa... Berek hätisti ajatuksen mielestään todeten itselleen ettei asia kuulunut hänelle, ja hän lähti astelemaan varjoisaa kujaa pitkin. viileys saisi varmasti ihon ja ajatukset taas selviämään.
PoisonBubble- Univaras
- Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 31
Paikkakunta : Kotka
Vs: Kaukana Rannasta
Yatai kohotti ryhtiään näyttääkseen pidemmältä ja tuijotti tientukkijaa suoraan silmiin. Tämä oli haltioiden tapaan häntä puolitoista päätä pidempi, vaikka nojailikin kujan seinään rennosti. "Se ei kyllä kuulunut suunnitelmiini, anteeksi vain. Typerän, liian suurisuisen paikallisen vuoksi sotilaat kiinnittivät huomionsa minuun, joten se siitä yrityksestä sitten. Kiitos sille taulapäälle, menetin hyvän lastin", Yatai tuhahti. Vesynavor tuijotti naista kevyesti hymyillen pää kallellaan. Hänelle kyseessä vaikutti olevan arkisempaakin arkisempi tilanne, aivan kuin hän olisi vain pysähtynyt juttelemaan mukavia matkalla ostamaan aamun tuoreimmat leivät torilta. "Vai että sinä menetit tässä jotain", Vesynavor hymähti. "Entäs minä sitten. En voi antaa lastini mädäntyä ja odotella milloin löytyisi seuraava laiva, joka suostuisi ottamaan sen kyytiin. Tämä on rankkaa bisnestä, kapteeni hyvä. Asian piti jo olla sovittu. Neiti vain meni ja sössi koko asian."
Yatain kulmat painuivat ryppyyn. "Älä puhu minulle bisneksistä, poika", Yatai tuhahti ja yritti päästä miehien ohi, mutta heidän rinkinsä vain tiivistyi naisen ympärillä. "Edelleenkin se en ollut minä, joka tämän selkkauksen sotilaiden kanssa aiheutti."
Vesynavor ojensi kätensä, ja nosti hyppysiinsä yhden Yatain villeistä hiuskiehkuroista käännellen sitä sormissaan välinpitämättömästi, silmäluomet löysästi roikkuen kuin suuret purjekankaat laivan yllä. "Oli se sinun syytäsi tai ei, sinun tarvitsisi nyt kuitenkin jotenkin selvittää tämä sotku. Minun lastini on päästävä liikkumaan. Tukkukauppiaat eivät odota", haltia tuumaili. "Ja Glandaksen kautta sinä olet kaunis nainen", hän jatkoi ja antoi katseensa lipua merihaltian kehoa pitkin. "Kun tämä on ohi, niin saanen tarjota neidille kierroksen kaupungin parhainta viiniä?" haltia virnisti. Yatai työnsi hänen kätensä pois. Miesjoukosta kuului paheksuvaa mutinaa; miten niin Vesynavorilla olisi yksityisoikeis tähän naiseen, epäreilua....
"Selvä on. Eiköhän hoideta tämä kuntoon. Tänne päin, ihanaiseni", haltia sanoi, ja lähti johdattamaan Yataita kujien kätköön.
Yatain kulmat painuivat ryppyyn. "Älä puhu minulle bisneksistä, poika", Yatai tuhahti ja yritti päästä miehien ohi, mutta heidän rinkinsä vain tiivistyi naisen ympärillä. "Edelleenkin se en ollut minä, joka tämän selkkauksen sotilaiden kanssa aiheutti."
Vesynavor ojensi kätensä, ja nosti hyppysiinsä yhden Yatain villeistä hiuskiehkuroista käännellen sitä sormissaan välinpitämättömästi, silmäluomet löysästi roikkuen kuin suuret purjekankaat laivan yllä. "Oli se sinun syytäsi tai ei, sinun tarvitsisi nyt kuitenkin jotenkin selvittää tämä sotku. Minun lastini on päästävä liikkumaan. Tukkukauppiaat eivät odota", haltia tuumaili. "Ja Glandaksen kautta sinä olet kaunis nainen", hän jatkoi ja antoi katseensa lipua merihaltian kehoa pitkin. "Kun tämä on ohi, niin saanen tarjota neidille kierroksen kaupungin parhainta viiniä?" haltia virnisti. Yatai työnsi hänen kätensä pois. Miesjoukosta kuului paheksuvaa mutinaa; miten niin Vesynavorilla olisi yksityisoikeis tähän naiseen, epäreilua....
"Selvä on. Eiköhän hoideta tämä kuntoon. Tänne päin, ihanaiseni", haltia sanoi, ja lähti johdattamaan Yataita kujien kätköön.
Kalmankukka- Gamemaster
- Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 32
Paikkakunta : Turku
Vs: Kaukana Rannasta
Berek
Berek katseli ympärilleen kulmat kurtussa. Tämä ei vaikuttanut ollenkaan sellaiselta kaupunginosalta jossa asukkaat yleensä liikkuivat. Korkeintaan viskasivat roskat takaikkunasta ja pistivät ikkunan visusti säppiin heti jälkeenpäin. Miksi hän oli edes eksynyt tällaiseen kupungin osaan... Ajatuksissaan haltia oli vain samoillut ympäriinsä ja havahduttuaan takaisin todellisuuteen, huomannut olevansa keskellä likaisten katujen labyrinttiä.
"Oikealle, vasemmalle... Johan tässä on kierrelty niin kauan, että muistan varmasti kulkeneeni tästä jo kerran..." Berek mumisi itsekseen ja hieroi leukaansa mietteliäänä. Miten tämä nyt oli mahdollista, ensimmäinen kerta kun hän eksyy kaupungissa. Vaikka tavallaan... Ei hän tavallisesti lähde selvittämään ajatuksiaan kävelemällä, hän on yleensä liian kiireinen pohtiakseen yhdentekeviä asioita.
"Mitä tuollainen hienosto pelle tekee täällä?" Kuului yhdeltä nurkalta ja Berek kääntyi katsomaan resuisiin vaatteisiin pukeutuneita miehiä. Haltian huulet painuivat tiukasti yhteen ja kulmat painuivat kurttuun. Ei tarvinnut kahteen kertaan katsoa huomatakseen että nämä eivät kuuluneet siihen rehellisempään kansalaisjoukkoon mihin suurin osa asukkaista kuului.
"Kunhan kuljeskelen, mutta satuin eksymään. Jatkankin tästä matkaa." Berek vastasi pitäen äänen sävynsä mahdollisimman neutraalina ja kääntyi ympäri. Hänen takaansa kuului naurua kun kiihtyneet askeleet kuljettivat haltiaa kauemmas noista miehistä. Hänellä oli jostain syystä todella huono olo koko tilanteesta, ja haltian ajatukset huusivat että pois oli päästävä, ja mitä pikemmin, sen parempi.
Berek katseli ympärilleen kulmat kurtussa. Tämä ei vaikuttanut ollenkaan sellaiselta kaupunginosalta jossa asukkaat yleensä liikkuivat. Korkeintaan viskasivat roskat takaikkunasta ja pistivät ikkunan visusti säppiin heti jälkeenpäin. Miksi hän oli edes eksynyt tällaiseen kupungin osaan... Ajatuksissaan haltia oli vain samoillut ympäriinsä ja havahduttuaan takaisin todellisuuteen, huomannut olevansa keskellä likaisten katujen labyrinttiä.
"Oikealle, vasemmalle... Johan tässä on kierrelty niin kauan, että muistan varmasti kulkeneeni tästä jo kerran..." Berek mumisi itsekseen ja hieroi leukaansa mietteliäänä. Miten tämä nyt oli mahdollista, ensimmäinen kerta kun hän eksyy kaupungissa. Vaikka tavallaan... Ei hän tavallisesti lähde selvittämään ajatuksiaan kävelemällä, hän on yleensä liian kiireinen pohtiakseen yhdentekeviä asioita.
"Mitä tuollainen hienosto pelle tekee täällä?" Kuului yhdeltä nurkalta ja Berek kääntyi katsomaan resuisiin vaatteisiin pukeutuneita miehiä. Haltian huulet painuivat tiukasti yhteen ja kulmat painuivat kurttuun. Ei tarvinnut kahteen kertaan katsoa huomatakseen että nämä eivät kuuluneet siihen rehellisempään kansalaisjoukkoon mihin suurin osa asukkaista kuului.
"Kunhan kuljeskelen, mutta satuin eksymään. Jatkankin tästä matkaa." Berek vastasi pitäen äänen sävynsä mahdollisimman neutraalina ja kääntyi ympäri. Hänen takaansa kuului naurua kun kiihtyneet askeleet kuljettivat haltiaa kauemmas noista miehistä. Hänellä oli jostain syystä todella huono olo koko tilanteesta, ja haltian ajatukset huusivat että pois oli päästävä, ja mitä pikemmin, sen parempi.
PoisonBubble- Univaras
- Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 31
Paikkakunta : Kotka
Vs: Kaukana Rannasta
Tiivis varastorakennus oli uskomattoman kuuma. Aurinko paahtoi loppumattomasti sen kattoa ja ilman minkäänlaista ilmanvaihtoa ilma kuumeni ja jämähti paikoilleen kuin läpipääsemätön seinä. Yatai istui Vesynavoria vastapäätä puisen rahtilaatikon päällä ja pohti kuinka kauan mahtaisi vielä jaksaa ylläpitää pyrstönsä jaloiksimuuttavaa taikaa. Ilman vettä, hänen voimiensa lähdettä, ei kauaakaan.
Vesynavor ei näyttänyt olevan sitä tyyppiä, joka ottaisi kierroksia helposti. Hän kääri sätkää hitaasti ohuissa sormissaan ja purun tuoksusta Yatai päätteli, että seassa oli muutakin kuin tupakkaa. "Oletko sinä merihaltia?" hän jutteli. "Missä pyrstösi on? Teihin törmää niin harvoin. Viimeksi taisi olla puoli vuosisataa sitten. Merirosvokapteenilla oli sellainen lemmikkinä. Aika hurjaa. Uskomattoman kaunis, kelpaisi minullekin", hän virnisti. Sytytettyään sätkän, hän tarjosi sitä Yataille, joka otti sen vastaan olkiaan kohauttaen. Jo ensimmäisen henkäisyn jälkeen syvä rentous täytti koko hänen kehonsa.
"Huomaatkos, ensiluokkaista tavaraa. Olisi sääli jos se jäisi jumiin tähän pölyiseen varastoon. Se kaipaa merelle, se kaipaa toimintaan", Vesynavor sanoi.
"En oikein tiedä miten minä liityn asiaan. Minua ei päästettäisi ulos kaupungista edes käsilaukun kanssa."
"Kyllä me jotain keksimme. Et kai tullut yksin?"
"Perämieheni odottaa kauempana. Hän alkaa pian ihmetellä jos minua ei kuulu."
"Älä sitten aiheuta mikään, mikä viivästyttäisi sinua liikaa, neitiseni."
"Pitäisin rouvasta enemmän."
"Rouva? Mutta sinähän olet vallan herttainen pieni haltia. Rouva kuulostaa niin vanhalta ja arvokkaalta."
"Minähän olen kuitenkin kapteeni. Ja jos mitenkään voisitte, sangollinen vettä tekisi hyvää."
"Kaikki aikanaan, neiti hyvä. Nyt keskustellaan bisneksistä. Oletan, että perämiehesi on täysin kykeneväinen toimittamaan lastini ulos kaupungista? Hänhän ei ole ollut seurassasi missään vaiheessa, joten hänen kasvojaan ei tunneta. Pari kiloa mähäntynyttä kalaa piilottaa lastin tuoksun jokaiselta tullin vahtikoiralta."
Yatai huokaisi. "Eric ei suostu laittomuuksiin. Hän on rehellisin tuntemani mies."
"No sitten sinun lienee parasta lähettää hänelle viesti ja käskeä häntä luopumaan perjaatteistaan, jos haluaa vielä nähdä kauniin, ihanan kapteeninsa elossa ja hyvissä voimissa."
Yatai heilutteli jalkojaan ja tumppasi kiukkuisesti sätkän laatikon kanteen. "Sinä olet yksi sairas merirotta", nainen tuhahti.
Vesynavor ei näyttänyt olevan sitä tyyppiä, joka ottaisi kierroksia helposti. Hän kääri sätkää hitaasti ohuissa sormissaan ja purun tuoksusta Yatai päätteli, että seassa oli muutakin kuin tupakkaa. "Oletko sinä merihaltia?" hän jutteli. "Missä pyrstösi on? Teihin törmää niin harvoin. Viimeksi taisi olla puoli vuosisataa sitten. Merirosvokapteenilla oli sellainen lemmikkinä. Aika hurjaa. Uskomattoman kaunis, kelpaisi minullekin", hän virnisti. Sytytettyään sätkän, hän tarjosi sitä Yataille, joka otti sen vastaan olkiaan kohauttaen. Jo ensimmäisen henkäisyn jälkeen syvä rentous täytti koko hänen kehonsa.
"Huomaatkos, ensiluokkaista tavaraa. Olisi sääli jos se jäisi jumiin tähän pölyiseen varastoon. Se kaipaa merelle, se kaipaa toimintaan", Vesynavor sanoi.
"En oikein tiedä miten minä liityn asiaan. Minua ei päästettäisi ulos kaupungista edes käsilaukun kanssa."
"Kyllä me jotain keksimme. Et kai tullut yksin?"
"Perämieheni odottaa kauempana. Hän alkaa pian ihmetellä jos minua ei kuulu."
"Älä sitten aiheuta mikään, mikä viivästyttäisi sinua liikaa, neitiseni."
"Pitäisin rouvasta enemmän."
"Rouva? Mutta sinähän olet vallan herttainen pieni haltia. Rouva kuulostaa niin vanhalta ja arvokkaalta."
"Minähän olen kuitenkin kapteeni. Ja jos mitenkään voisitte, sangollinen vettä tekisi hyvää."
"Kaikki aikanaan, neiti hyvä. Nyt keskustellaan bisneksistä. Oletan, että perämiehesi on täysin kykeneväinen toimittamaan lastini ulos kaupungista? Hänhän ei ole ollut seurassasi missään vaiheessa, joten hänen kasvojaan ei tunneta. Pari kiloa mähäntynyttä kalaa piilottaa lastin tuoksun jokaiselta tullin vahtikoiralta."
Yatai huokaisi. "Eric ei suostu laittomuuksiin. Hän on rehellisin tuntemani mies."
"No sitten sinun lienee parasta lähettää hänelle viesti ja käskeä häntä luopumaan perjaatteistaan, jos haluaa vielä nähdä kauniin, ihanan kapteeninsa elossa ja hyvissä voimissa."
Yatai heilutteli jalkojaan ja tumppasi kiukkuisesti sätkän laatikon kanteen. "Sinä olet yksi sairas merirotta", nainen tuhahti.
Kalmankukka- Gamemaster
- Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 32
Paikkakunta : Turku
Vs: Kaukana Rannasta
Berek
Haltia tunsi seinän tömähtävän selkäänsä vasten resuisten miesten saartaessa hänet. Miehet naureskelivat keskenään ja katsoivat Berekiä kulmiensa alta. Haltialla ei ollut epäilystäkään etteivätkö nämä miehet olleet aseistettuja, eikä hänellä ollut minkäänlaista terää mukanaan.
"Harvoin näkee tuollaista hienostohaltiaa täällä päin..." Kuului jonkun suusta ja berek hymähti.
"Miten tämä liittyy minuun, te estätte minun kulkemiseni." Lisää naurahduksia.
"Tuollaiset hienostopellet kantavat mukanaan usein ylimääräistä valuuttaa, joten ajattelimme kohteliaasti keventää painolastia." Eräs miehistä sanoi astuen esiin rivistöstä virnuillen. Berek tuhahti silmiään pyöräyttäen.
"Olen vain käsityöläinen." Hän sanoi saaden aikaan naurunremakan.
"Kyllä me sen tiedämme, mutta et mikä tahansa käsityöläinen. Olet riimunkaivertaja. Teillä sitä rahaa vasta piisaakin." Berek nipisti huulensa yhteen ja katsoi miestä tiiviisti silmiin. Mies veti tikarin vyöltään ja pyöritteli sitä sormissaan.
"Noh, miten on? Me voimme myös tehdä tämän vaikeamman kautta, mutta siinä nuo siloiset pojankasvosi kärsivät." Mies virnuili Berekille huvittuneena ja haltia otti askeleen miestä kohden.
"Kokeillaanko?" Berek kysyi rauhallisesti nostaen kättään, ja sytyttäen siihen roihuavan tulipallon. Hän antoi liekkinsä kasvaa kunnes se roihusi agressiivisesti kuumentaen ilmaa lähellään entisestään. Mies oli muuttunut hieman kalpeammaksi ja ottanut muutaman askeleen taaksepäin.
"Epäreilua..." Kuului vikinää miehen suusta ja tälläkertaa Berek naurahti.
"Sanoo se joka piirittää yksinäistä seitsemän miehen voimin." Berek antoi vielä viimeisen lisäyksen tulipalloonsa, joka roihahti entistä agressiivisemmin. miehet lähtivät karkuun huudellen kuka mitäkin, mutta yhden nimen Berek erotti joukosta. Vesynavor. Haltia kurtisti kulmiaan ja jöi katsmaan noiden perään. Se salakuljettaja... Tässä jossain lähellä ilmeisesti.
Haltia tunsi seinän tömähtävän selkäänsä vasten resuisten miesten saartaessa hänet. Miehet naureskelivat keskenään ja katsoivat Berekiä kulmiensa alta. Haltialla ei ollut epäilystäkään etteivätkö nämä miehet olleet aseistettuja, eikä hänellä ollut minkäänlaista terää mukanaan.
"Harvoin näkee tuollaista hienostohaltiaa täällä päin..." Kuului jonkun suusta ja berek hymähti.
"Miten tämä liittyy minuun, te estätte minun kulkemiseni." Lisää naurahduksia.
"Tuollaiset hienostopellet kantavat mukanaan usein ylimääräistä valuuttaa, joten ajattelimme kohteliaasti keventää painolastia." Eräs miehistä sanoi astuen esiin rivistöstä virnuillen. Berek tuhahti silmiään pyöräyttäen.
"Olen vain käsityöläinen." Hän sanoi saaden aikaan naurunremakan.
"Kyllä me sen tiedämme, mutta et mikä tahansa käsityöläinen. Olet riimunkaivertaja. Teillä sitä rahaa vasta piisaakin." Berek nipisti huulensa yhteen ja katsoi miestä tiiviisti silmiin. Mies veti tikarin vyöltään ja pyöritteli sitä sormissaan.
"Noh, miten on? Me voimme myös tehdä tämän vaikeamman kautta, mutta siinä nuo siloiset pojankasvosi kärsivät." Mies virnuili Berekille huvittuneena ja haltia otti askeleen miestä kohden.
"Kokeillaanko?" Berek kysyi rauhallisesti nostaen kättään, ja sytyttäen siihen roihuavan tulipallon. Hän antoi liekkinsä kasvaa kunnes se roihusi agressiivisesti kuumentaen ilmaa lähellään entisestään. Mies oli muuttunut hieman kalpeammaksi ja ottanut muutaman askeleen taaksepäin.
"Epäreilua..." Kuului vikinää miehen suusta ja tälläkertaa Berek naurahti.
"Sanoo se joka piirittää yksinäistä seitsemän miehen voimin." Berek antoi vielä viimeisen lisäyksen tulipalloonsa, joka roihahti entistä agressiivisemmin. miehet lähtivät karkuun huudellen kuka mitäkin, mutta yhden nimen Berek erotti joukosta. Vesynavor. Haltia kurtisti kulmiaan ja jöi katsmaan noiden perään. Se salakuljettaja... Tässä jossain lähellä ilmeisesti.
PoisonBubble- Univaras
- Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 31
Paikkakunta : Kotka
Vs: Kaukana Rannasta
Mystisen miehen tuoma nimetön kirje sai Punaisessa kukossa kapteeniaan odottavan Merisiilin perämiehen haukkomaan henkeään. Aikaa ei ollut ehtinyt kulua paljoa, mutta silti Yatai oli ehtinyt hankkiutumaan pulaan. Hän oli selvästi löytänyt Vesynavorin, mutta asiat eivät olleet menneet suunnitelmien mukaan. Eric rypisti kapteeninsa allekirjoittaman kirjeen kourassaan, jätti oluensa loput juomatta, ja marssi ulos auringonpaisteeseen. Hän ei miettisi kahdesti kaidalta polulta poikkeamista kapteeninsa puolesta. Nämä kirotut salakuljettajat osasivat olla kieroa väkeä.
Meren auringonpaisteessa ruskettunut Eric ei päivän lämpöä edes huomannut. Huolen hikikarpalot olivat nousseet miehen otsalle hänen harppoessaan kohti kaupungin suurien varastorakennusten rykelmää. Hänen tulisi vain kuljettaa pieni lasti tullista ulos, jonka jälkeen salakuljettajanketaleet vapauttaisivat hänen kapteeninsa, joka hoitaisi loput.
Yatain kirjeessä oli myös mainittu riimukaivertajahaltia. Hän liittyi selvästi jotenkin tähän sotkuun. Kirjeessä ei ollut mainittu miksi tämä haltia oli tärkeä, mutta Eric osasi päätellä sen ihan itsekin; jos joku osaisi auttaa asiassa, niin se olisi hän.
Eric pääsi varastorakennusten varjostamalle kapealle sivukujalle, joka löyhkäsi iltapäivän kuumuudessa. Tämä rotankolo oli varmasti oikea paikka. Minä hetkenä hyvänsä salakuljettavat ilmaantuisivat seuraavan nurkan takaa, ja Eric saisi ryhtyä rikolliseksi kapteeninsa hengen puolesta.
Meren auringonpaisteessa ruskettunut Eric ei päivän lämpöä edes huomannut. Huolen hikikarpalot olivat nousseet miehen otsalle hänen harppoessaan kohti kaupungin suurien varastorakennusten rykelmää. Hänen tulisi vain kuljettaa pieni lasti tullista ulos, jonka jälkeen salakuljettajanketaleet vapauttaisivat hänen kapteeninsa, joka hoitaisi loput.
Yatain kirjeessä oli myös mainittu riimukaivertajahaltia. Hän liittyi selvästi jotenkin tähän sotkuun. Kirjeessä ei ollut mainittu miksi tämä haltia oli tärkeä, mutta Eric osasi päätellä sen ihan itsekin; jos joku osaisi auttaa asiassa, niin se olisi hän.
Eric pääsi varastorakennusten varjostamalle kapealle sivukujalle, joka löyhkäsi iltapäivän kuumuudessa. Tämä rotankolo oli varmasti oikea paikka. Minä hetkenä hyvänsä salakuljettavat ilmaantuisivat seuraavan nurkan takaa, ja Eric saisi ryhtyä rikolliseksi kapteeninsa hengen puolesta.
Kalmankukka- Gamemaster
- Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 32
Paikkakunta : Turku
Vs: Kaukana Rannasta
Berek
Berek oli korviaan myöten täynnä häntä seuraavia resuisia miehiä, sekä tätä löyhkäävää kujaa. Hän kirosi sen hetken kun oli poikennut pääkadulta varjoisalle kujalle. Kyllä hän olisi punoittavan ihon kestänyt paljon mielummin kuin tämän. Ja miksi hän oli edes lähteny seuraamaan noita miehiä? Koska uskoi löytävänsä sen naisen? Miksi? luulisi että sellainen nainen osaisi pitää huolen itsestään. Olihan tämä esittäytynyt kapteeniksikin, joten ainakin uskoisi, että tämä osasi pitää miesjoukon kurissa. Berek pörrötti vaaleita hiuksiaan kevyesti ja murahti turhautuneena. Jokainen mutka näytti samalta ja jokainen kulma johti vain uudelle kujalle. Kuka ääliö edes suunnittelisi tällaisen kaupungin joka reunamat olisivat täynnä vain löyhkäävää jätettä. Ajatuksistaan havahtuen Berek nosti päätään. Hän oli tuntenut raikkaan tuulahduksen kasvoillaan ja näkikin nyt pääkadun edessään. Siinä se oli. Ilta oli vain kevyesti hämärtynyt ja ihiset käelivät kadulla edes takaisin toisilleen rupatellen.
Kun haltia löysi viimein tiensä ulos löyhkäävästä labyrintistä, hän oli täysin täynnä koko tätä päivää. Berek haki tavaransa torilta, vaihtoi kuivan paidan päälleen ja marssi suorinta tietä majataloon, josta otti itselleen huoneen. Hän oli väsynyt ja kiukkuinen, joten loppupäivän hän vietti istuen majatalon terassilla piippuaan poltellen ja tuijotti auringonlaskua kulmat kurtussa. Nouseva aurinko oli lupaillut hyvää päivää, kun laskeva aurinko nauroi päin hänen kasvojaan kuin ilkkuen väärästä olettamuksesta.
Berek oli korviaan myöten täynnä häntä seuraavia resuisia miehiä, sekä tätä löyhkäävää kujaa. Hän kirosi sen hetken kun oli poikennut pääkadulta varjoisalle kujalle. Kyllä hän olisi punoittavan ihon kestänyt paljon mielummin kuin tämän. Ja miksi hän oli edes lähteny seuraamaan noita miehiä? Koska uskoi löytävänsä sen naisen? Miksi? luulisi että sellainen nainen osaisi pitää huolen itsestään. Olihan tämä esittäytynyt kapteeniksikin, joten ainakin uskoisi, että tämä osasi pitää miesjoukon kurissa. Berek pörrötti vaaleita hiuksiaan kevyesti ja murahti turhautuneena. Jokainen mutka näytti samalta ja jokainen kulma johti vain uudelle kujalle. Kuka ääliö edes suunnittelisi tällaisen kaupungin joka reunamat olisivat täynnä vain löyhkäävää jätettä. Ajatuksistaan havahtuen Berek nosti päätään. Hän oli tuntenut raikkaan tuulahduksen kasvoillaan ja näkikin nyt pääkadun edessään. Siinä se oli. Ilta oli vain kevyesti hämärtynyt ja ihiset käelivät kadulla edes takaisin toisilleen rupatellen.
Kun haltia löysi viimein tiensä ulos löyhkäävästä labyrintistä, hän oli täysin täynnä koko tätä päivää. Berek haki tavaransa torilta, vaihtoi kuivan paidan päälleen ja marssi suorinta tietä majataloon, josta otti itselleen huoneen. Hän oli väsynyt ja kiukkuinen, joten loppupäivän hän vietti istuen majatalon terassilla piippuaan poltellen ja tuijotti auringonlaskua kulmat kurtussa. Nouseva aurinko oli lupaillut hyvää päivää, kun laskeva aurinko nauroi päin hänen kasvojaan kuin ilkkuen väärästä olettamuksesta.
PoisonBubble- Univaras
- Viestien lukumäärä : 321
Join date : 12.08.2012
Ikä : 31
Paikkakunta : Kotka
Vs: Kaukana Rannasta
// En näemmä koskaan jaksanut kirjoittaa tätä loppuun, mutta siis jotta juonet pysyvät yhteinäisinä, näin tässä loppupelissä olisi tapahtunut: Vesynavorin veli Silvyr tapaa Ericin ja antaa tälle salakuljetuslastin, jonka Eric kuljettaa pois kaupungista. Yataikin tapaa Silvyrin, joka ei ole aivan yhtä herrasmies kuin veljensä. Yatai lähtee kaupungista ja pakkaa lastin laivaansa. //
Kalmankukka- Gamemaster
- Viestien lukumäärä : 595
Join date : 20.03.2010
Ikä : 32
Paikkakunta : Turku
:: Barcel :: Muut Barcelin alueet
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa