Vuoripuron laulu

Zaka

Kuuma kesäpäivä kajasti Cwerizeth vuoristoon missä puron solina ja lintujen laulu oli ainoa rauhaisa ääni joka tanssi lämpimässä vuoristo tuulessa, tai ne olivat ainoat äänet kunnes suuri läsähdys mäiskähti noin kaksikymmentä jäsenisen rosvojoukon korvaan heidän kävellessään uupumatta kymmenen hevosen kantamalla karavaanilla. Ääni sai joukon kääntämään päätään ja sai osan huokaamaan toivottamasti."Ei kai taas! Emme koskaan pääse eteenpäin jos pomo hyppii lätäköissä koko päivän!" Yksi miehistä valitti ennen kuin hiljentyi suuren kaljupäisen miehen käden merkistä. "Pomo on erikoinen, hän on jotain suurta ja käsittämätöntä meille, on parempi antaa hänen tehdä kuten hän haluaa. Menen kertomaan hänelle mihin leiriyydymme." Kalpea kaljupää kertoi muille kunnes käppäili tulosuuntaan tuon suuren äänen perään, antaen tovereidensa jatkaa syvemmälle vuoristoon.

Zaka oli päättänyt hypätä vuoritieltä puroon ihan hetken mielijohteesta suurelta korkeudelta ja käppäili paljasjalkaisin sitä eteenpäin, katsellen veden alla uiskentelevia kaloja pitäessään kiinni viikate hihnastaan joka kulki naisen rintojen välissä. "Gradnos Ferhew, tuo katala mies se Skeithin kodossa käv'." Nainen hyräili itsekseen hiljaa toisten demonien tarinoita kuulusta demoninmetsästäjästä pienessä laulumuodossa kunnes hänen kätensä liikkuivat varsin sanantarkasti salaman nopeudella ja nappasivat suuren kalan hänen käsiinsä. "Hohohoo, mikä saalis!" Nainen naureskeli ja pisti kalan suuhunsa, pidellen sitä kuin eläin saalistaan. "Pomo! Me jatkamme matkaa, leiriydymme illan koitteessa vuoren juurelle, oletan että löydät meidät!" Kaljupään ääni kailotti tienvarrelta lähellä puroa ja Zaka nosti kätensä ja heilutti sitä Kaljupäälle. "Menkää vain, Bormar! Minä tulen sitten perästä!" Zaka huudahti naurahtaen kunnes kääntyi jälleen ja avasi terävähampaisen suunsa, syöden suuren kalansa parilla terävällä haukulla. "Mmhm, itse pyydystämä on paras." Naaras virnisti ja hyräillen hypähteli pitkin puroa, nauttien veden tunteesta paljailla jaloillaan, seuraten puroa pitemmälle ja pitemmälle, jopa ohittaen hyvin kummastuneen harmaakarhun joka ei ollut oikein varma mitä naikkonen siellä teki. Vaikka he olivatkin vuorilla, Zaka piilotti demoni auraansa ihmismuodossaan, se oli tapa joka naaraalle oli jäänyt päälle vuosikymmenten aikana vaikka hän ei uskonut että täällä kukaan olisikaan joka osaisi sen aistia tai välittää jos aisti, toisien demonien tapaamisen hän kyllä osaisi hoidella tarpeeksi helposti.

((Edwin ja Donray sitten tänne. Luulisin o,o ))

Tiestä syrjässä rosvojoukkoa seurasi pieni ryhmä palkkasotureita, joista yksi oli Edwin. Miehiä oli yhteensä kahdeksan ja johtoon oli asetettu tulimagian omaava ihmissoturi. Hän oli kookas mies, joka kantoi mukanaan yksinkertaista pyöreää nuijaa. Hyvin uskonnollinen heppu, ihme ettei soturipappina kulkenut. Kaksi haltiaa kulki edempänä piilossa tiedustelijoina, toisella jousi ja toinen kahden pitkähkön veitsen kanssa. Joukosta taaempana kulki hukka kahden käden miekan kanssa varmistamassa ettei heidän kimppuun päästä takaakaan. Miesten työnkuva oli selkeä. Löytää maita raiskannut pahamaineinen rosvojoukko ja palauttaa asiakkaalleen varastettu omaisuus ja hän väitti huolehtivansa, että itselleen kuulumaton omaisuus löytäisi omistajansa. Kukaan palkkasotureista ei uskonut asiakkaan vilpittömyyteen. Kaiken lisäksi joukko on rellestänyt niin pitkään, että olisi mahdotonta varmistaa mikä kuuluu kenellekin.

Yhtäkkiä toinen tiedustelijoista saapui ryhmänsä luokse ilmoittaen "Joukkio on leiriytymässä noin kilometrin päähän meistä, Agiardos on jousensa kanssa seuraamassa heidän liikkeitään. Johdatan teidät hiljaa suojaisalle näköetäisyydelle leiristä, mutta tästä lähtien teidän täytyy liikkua hiljempaa vain käsimerkit viesteinänne.". Haltia vetäisi vielä henkeä "On toinenkin asia, ilmeisesti heidän johtajansa jäi paljon taaemmas purolle. Hän on yksin heikkona siellä, jos haluamme rikkoa ryhmän.". Joukon johtaja silminnähden hämmästyi kuulemastaan ja viittoi perää pitäneen hukan ja kahta kevyttä tapparaa kantavan ihmisen menemään purolle. Loput hän otti mukaansa jatkamaan matkaa kohti leiriä.

Hukka ja ihminen löysivät etsimänsä ja sopivat, että hukka nopemmilla liikkeillään kiertäisi toiselle puolelle johtajaa. Hukka ryntäsi nelinkontin paikoilleen pusikkoon. Tämän huomattuaan tapparamies hyökkäsi piilostaan hukka kompaten omalla panoksellaan suoraan kohti rikollisjohtajaa.

//Toivottavasti en autohitannut sijaintejas liikaa eikä npc:t haittaa ^^' Pidä noilla kahdella nii pal kivaa ku haluut, ne on vaan sieluttomia nukkeja //

Rosvojoukon luona, kaljupäinen Bormar oli saapunut loppujen yhdeksäntoista alaisensa luokse johon he olivat alkaneet pystyttää leiriä, nostaen telttoja ja sitoen hevoset kivien varjoon samalla kun jutustelivat ja keräsivät leirinuotio tarpeita. Miehiä oli yhteensä kaksikymmentä, joka teki heistä kaksikymmentä yksi roistoa Zaka mukaanottaen vaikka he aina vitsailivatkin että jos Zaka otettaisiin mukaan laskuihin, he olisivat tuhat kaksikymmentä. Bormar oli varsin havainnollistettava sillä mies oli hyvin pitkä ja suuri kuin ladonovi, sekä hänellä oli musta puku jossa pitkät kaulukset ja suuri veitsi vyöllään. "Muistakaa olla varuillanne, me palasimme vuorille juuri viimeaikaisten hauskuuttelun johdosta. Kuka tietää mihin saatamme törmätä.. Hehehe, kohta meidän pitää palata Barceliaan jos te jatkatte riuhumista pojat!" Bormar kailotti joukoilleen ja naureskeli istuutuessaan nuotion ääreen, hänen silmänsä harjoitetusti tarkkaillen ympäristöä, hän oli sentään Zakan oikeakäsi ja oli yksi harvoista kuolevaisista jota demoni oli harjoittanut, hän oli hyvin nöyrä moisesta tilaisuudesta. Joukoiltaan Zakan rosvojoukko oli varsin hyvin varustettu, kuusi heistä oli jousimiehiä, neljä näyttivät omaavan useita tikareita ja muutenkin näyttivät hoikemmilta ja nopeimmilta kuin muut ja loput olivat selviä vahvoja lähitaistelijoita joilla miekat ja kilvet. Joukko oli myös täynnä ihmisiä mikä saattoi olla hieman hämmentävää joltain kantilta.

Zaka lauleskeli itsekseen kunnes tuntemattomien kuolevaisten haju kiipaisi hänen arkaan nenäänsä ja nainen hieman käännähti päätään vain nähdäkseen kahden miekkosen ryntäävän itseään kohti. "Hohohoo..? Oletteko rosvoja ketkä luulivat löytävänsä helpon kohteen... vai..." Naine mumisi miettiessään mahdollisuuksia samalla kun tuuli kerääntyi hänen jalkojensa alle ja hän hyppäsi kahden miehen yli, ottaen kaksi metallista sirppiään ulos tupistaan vyöltään, vaikka hän ei kyllä olisi halunnut tappaa ihmisiä ihmismuodossaan. "Ensin, kertokaa minulle kuinka monta teitä on!" Nainen karjaisi sillä huoli hänen omista miehistään nousi tämän juostessa miehiä vastaan, torjuen tapparan iskun yhdellä sirpillä ja hirviömäisellä voimallaan, potkaisten miehen sivuun ja katkaisten hukan käden irti, kunnes viilsi tuon kurkun auki nopealla sivalluksella ja kääntyi miehen puoleen, hän antoi mielessään tekosyyksi hukan tappamisen että se oli lähempänä eläintä kumminkin. "Nyt kerro kaikki ryhmästäsi ja saatan säästää sinut!" Nainen eväsi vertahyytävällä äänensävyllä, tyhmä Bormar kun pisti hänet huolehtimaan heistä!

(( Et autohitannut olleskaan ja joo Npc:t ei haittaa ja toivottavasti ei sinuakaan kun itsekin käytän ;D. Jaaa toinen jo heti pois. ))

Tapparoitaan heiluttanut mies hämmästyi naisen voimista ja nopeudesta. Tuo oli tappanu kaksimetrisen hukan kuin se olisi ollut vain säälittävä muurahainen. Ja nyt hän tivasi tietoja hänen ryhmästään ja hänen olemuksensa oli lamauttanut miehen aloilleen kauhusta. Se on taidokas, mutta yllätyshyökkäys kaataa kenet tahansa, nyt ei ole aika hätääntyä. Mies tiukensi otettaan toisesta tapparastaan ja heitti hihastaan veitsen kohti naista. Hän syöksyi uuteen hyökkäykseen ja heilautti sähkömagialla kyllästetyllä kirveellään naista kohti.

Edwin marssi ryhmän perukoilla pitäen mahdollisimman vähän meteliä. Heitä johdattava haltia kyllä osasi tehdä hiljaisuudesta taidetta. Yksikään keppi ei katkennut eikäyhtään lehteä taipunut. Hänen liikkeensä sirous oli aivan ihmeellistä. Jollain ihmeen ilveellä viimeiset pari sataa metriä sujui koko ryhmältä ilman pienintäkää rasahdusta ja ryhmä löysi tiedustelijansa ja pääsivät suojaisalle näköetäisyydelle leiristä. Joukon johtaja osoitti tiedustelijoille merkin ja molemmat hävisivät eri suuntiin. Ja muut jäsenet lähti etsimään itselleen uutta sijaintia. Ele oli kaikille tuttu, hyökkäys tehtäisiin kolmesta eri suunnasta. Johtaja heittäisi tuhoisan tulipallon leiriin toivottavasti vieden mukanaan mahdollisimman monta, jousimies aloittaisi nuolisateen etuoikealta ja veitsimies heittelisi tikareita ja ryntäisi taistoon nopeasti. Loput ryhmästä levittäytyisi viiden metrin välein johtajan ympärille ja ryntäisi leiriin. Jokainen palkkasoturi oli kokenut ja useimmilla oli maagisia kykyjä, joten miehet olivat taidoiltaan keskivertosotilasta parempia, eli taistelu ei vaikuttanut alivoimasta riippumatta pahalta.

Ryhmän johtaja oli polvellaan isohkon kivenlohkareen takana, kun hän tunsi tuulenvireen korvassaan. Se oli merkki haltioiden löytäneen paikkansa. Johtaja liikkui esiin, osoitti toisella kädellään taivaalle ja toisella kohti leiriä. Ensin hän pamautti pienemmän tulipallon suoraan ilmaan ja heti perään toisesta kädestä sinkosi isompi tulipallo muutamaa teltanpystyttäjää kohti. Samassa Agiardos vapautti jousensa johon oli jännittänyt kolme nuolta ja hän alkoi ampumaan uusia nuolia niin nopeasti kuin mahdollista. Toisesta suunnasta lähempää leiriä lensi muutama tikari ja sieltä juoksi nopeasti haltia veistensä kanssa valmiina surmaamaan kaiken kohtaamansa. Johtajan suunnalta ryntäsi pusikosta keihästä kantava ihminen, isolla vasaralla heiluva hukka ja Edwin, joka sopivalle etäisyydelle päästyään lähetti vaakatasossa vesiterän kolmea rosvoa kohti.

//Dodih! Saat päättää kuinka helposti kaverisi lähtee kaatumaan, omistani voin sanoa että älä tapa johtajaa liian helposti (se on tottakai eniten badass Edin jälkeen), noi kaks random jamppaa jotka hyppäs Edwinin kanssa puskista on iha vapaata riistaa ja helppoja, tikarimies on nopee mut jos sen saa kiinni nii anna mennä ja nirhaa ja jousimies on nopee ja kaukana, joten sihenki joudut kehittelemään jotain. Niin ja Zakaa vastassa oleva heppu saa kuolla yhä. Have fun :DDD Ja saat keksiä myös miten mun npc:t vastaa hyökkäykseen jos se sillain sopivasti nopeuttaa peliä ja kuvittaa heidän tai omiesi kuolemaa.//

Zaka puuskaisi vihaisesti kun mies lähti jokatapauksessa hyökkäykseen ja heitti veitsen häntä kohti, jonka nainen kaappasi suuhunsa ilmasta hampaillaan ja jatkoi matkaa miestä kohden juosten, jonkin sortin viha silmissään askelten nopeutuessa. Tapparan iskun lentäessä häntä kohti nainen madalsi vartaloaan niin että se hioi puron vettä juostessaan iskun ali ja nousi sitten miehen ja tapparen väliin, iskien voimalla veitsen miehen silmästä sisään, jättäen sen törröttämään miehen päähän."Ne miehet ovat minun alaisiani! He kuolevat kaikki vanhuuteen rauhassa ja onnellisina, senkin parasiitti!" Zaka murisi ja potkaisi kuolleen miehen puroon samalla kun tuuli kiertyi hänen ympärilleen ja nainen lensi vuoren seinää pitkin sen yli ja hän nuuhki ilmaa hetken, paikantaessaan Bormarin hajun ja ruveten lentämään nopeasti hajua kohti, toivoen että hänen tärkeä juokkonsa olisi vielä siellä.

Ensimmäinen tulipallo taivaalle sai Bormarin hyvät vaistot herkistymään ja tämä nousi seisomaan keskellä leiriä, nostaen kätensä taivaalle. "Asemiin!" Mies karjui kuin ukkonen ja samassa koko leiri oli elossa, tosin yllätys hyökkäys useasta suunnasta oli silti paljon ottaa rosvojoukolle vaikka he elivätkin joka päivä vahvan demonin tassujen otteessa. Toinen teltan pystyttäjistä roihahti liekkeihin eikä häntä voinut enää pelastaa, toinen heitti itsensä pois tulipallon tieltä sen verran hyvin että selvisi vain palovammoilla. Nuolet lensivät ilmanhalki mutta jo liikkeessä oleva rosvojoukko ei kukaan kuollut niille, tosin yksi jäi törröttämään yhden miehen olkapäästä ja tuo kirosi tuskissaan samalla kun kilpimiehet vaistomaisesti ottivat suunnan josta nuolet olivat tulleet suojellakseen muita. Yksi veitsi mies torjui tuopilla toisen haltian heittämän tikarin mutta kuoli nopeasti tuon veitsille, tosin seuraavaksi pitkä laiha mies tuli tuon eteen, aseistautuen käden pituiseen terään ja sirppimäiseen miekkaan, miehellä oli pitkät sotkuiset hiukset ja hullun kiilto silmissään. "TULE, TULE tänne suippokorvaaaah!" Mies huudahti juostessaan haltiaa vastaan, heittäen kädestään pienen puhurin jolla koetti saada haltian jaloiltaan ja suoraan viiltää kurkkuun kädessään olevalla terällä.

Edwinin vesäterä iskeytyi kohti kolmea roistoa joista kaksi ehti huomata liikkeen ajoissa ja hypätä tieltä mutta kolmas katsoi kauhuissaan kun terä repi hänen kasvonsa palasiksi ja tuo kaatui kuolleena maahan, saaden kaksi muuta huutamaan raivosta kun hyökkäsivät vastaan, toinen ampuen nuolia varsin tarkasti, täyttäen keihäsmiehen pään niillä ja tappaen tuon, samalla kun vilkas veitsi mies kyykistyi hukan vasaran ali ja viskasi yhden veitsistään hukan leukaan kunnes kärrynpyörähti pois alta, ryhmä oli saanut kolme kuolemaa osakseen kuin tyhjästä tosin he olivat nopeita ryhtymään toimiin. Bormar murisi ja talsi kaikuvin saappain askelin kohti tulipallon heittäjää ja nosti nyrkkinsä, iskien ilmaa ja ilma jylisi kuin varasalla iskien kun nyrkistä lähti suuri salama keihäs kohti tulipallon heittäjää, se oli Bormarin syy miksi hän oli oikea käsi joukossa, viisaan mielensä lisäksi.

((Kaoottista xD ))

//Pieniä ongelmia saada aikaseks kirjottaa tätä jostain syystä Sori siis että kesti, koitetaan saada homma pyörimään ^^'//

Huomatessaan vihollisten kääntyvän häntä vastaan Agiardos lähti vaihtamaan asemaa kohti toveriensa aloituspistettä pysyen puskissa mahdollisimman piilossa. Hän juoksi haltiamaisella eleganssilla ja nopeudella ja vapautti silloin tällöin vauhdistaan huolimatta fataalin tarkkoja nuolia kohti rikollisleiriä. Tällä välin toinen haltijoista lähti juoksemaan kohti vastustajaansa. "Amatööri..." hän tuhahti itsekseen ja silkalla jalkojensa juoksevalla liikkeellä tainnutti puhurin omalla ilmamagiallaan, joka oli luotu hänen tasapainonsa horjuttamiseen. Kohdatessaan miehen hän pyörähti kyyryyn tarkoituksena jatkaa matkaa miehen vasemman kainalon ali leikkaamaan hänen akillesjänteensä ja heittämään kaatuvan miehen niskaan veitsi.

Ryhmän hukka havaitsi vaaran tulevan kohti leukaansa ja väisti päällään hieman sivulle, jolloin veitsi vain teki syvän haavan hänen alaleukaansa naarmuttaen ikävästi luuta. Hukka päästi järisyttävän tuskan ulvaisun ja paiskaisi magialla hohkaavan vasaransa maahan luoden maasta kolme kivistä piikkiä, jotka kasvoivat suurella nopeudella kohti veitsimiestä ja jousimiestä.

Ryhmän johtaja havaitsi maagisen uhan rosvon kädestä ja salaman tullessa hän heitti nopein liikkein heittoveitsen itsestään poispäin hypätessään toiseen suuntaan. Veitsi toimi ukkosen johdattimena iskien salaman metrin päähän miehestä. Iskun voima sinkosi kiviä kohti johtajaa, mutta hän loi kuuman seinämän suojakseen, mikä sulatti kivet niille sijoilleen. Samassa liikesarjassa hän koppasi putoavan sulanneen kivimassan leijumaan kouransa yläpuolella ja sinkosi ne kohti rivimiehiä. Tämän jälkeen Hän suoristautui ottaen nuijansa, jotka alkoivat hohkaa lämpöä käteensä. "Mitä jos lopetettaisiin lämmittely?" hän tokaisi ja heittäytyi kohti vihollistaan.

Edwin hämmentyi teränsä tehokkuudestaan huomatessaan sen jäljet erään vastustajansa naamalla. Treeni kannattaa, keskikohta on silti melko tylppä yhä... hän tuumi syöksyessään kohti kilpimuuria, joka osoitti vastakkaiseen suuntaan. Ennen kuin miehet pystyivät vastaamaan tähän hyökkäykseen, Edwin sivalsi ensimmäisen miehen asekäden katki ja paiskasi tämän hartiallaan kohti tovereita ja sinkosi vielä uuden vesiterän kohti tulevaa kilpiveikkokasaa, tällä kertaa heikommalla keskittymisellä terävyyteen kiireen takia.

//Jooh, yhä noita saa tappaa kyllä vaikka pistin jopa hukan selviämään. Oli taas ihan pakko tehdä op actionia:DDD Ja vaikka olin aika kiltisti jättänyt sulle päätösvallan kuka kuolee, nii oliha Edwinille pakko antaa uhri //

Pitkä mies virnisti ja pyörähti ympäri nopealla liikkeellä, käyttäen pitkää teräänsä torjumaan akillesjänteeseensä tähdätyn iskun ja samalla sai itsensä kohdistettua haltiaan koettaessaan potkaista hintelää miestä saappaallaan samalla kun hänen magiansa nosti miehen ilmaan josta tuo syöksyi suoraan haltiaa kohti, koettaen ohi liitäessään repiä molemmilla aseillaan miehen vatsaan. Muut roistot olivat hiukan avuttomia tuon nopean haltia jousimiehen kanssa ja koettivat piiloutua suojaan tai käyttää kilpiään samalla kun jokunen potkaisi tyhjää nostaessaan päätään katsoakseen tilannetta.

Veitsimies oli valitettavasti liian lähellä hukkaa ja tuon kivi piikki meni suoraan hänen rintakehänsä läpi, tappaen miehen heti. Jousimies oli tosin tarpeeksi kaukana ja akrobaattinen hypätäkseen sivuun ja ampuen pari nuolta tuota kohti pyörähdellessään maassa päätyen polvelleen. "Odottakaas kun pomo tulee tänne! Te kaikki kuolette senkin hukan äpärät!" Jousimies huusi raivoissaan kuolleiden tovereidensa takia.

Bormar oli suuri lihaksikas mies jonka arpiset kasvot näyttivät varsin uhkaavilta hänen ollessaan vihainen jota hän todellakin oli sillä hetkellä. Mies otti suuren ja paksun taisteluveitsensä ulos tupestaan ja otti harjoitetun taistelu asennon ja rupesi liikkumaan paikoillaan samalla kun miehestä rupesi uhkumaan sähköä ja se hyppeli hänen veitselleen, jokainen isku tarkoittaisi napakkaa sähköiskua myös. "Lopetetaan vaan, sillä en usko että saan teistä ketään itselleni kun johtajamme tulee!" Mies murahti ja heittäytyi vihollisryhmänsä johtajaa vastaan, nopeasti väistellen lähes tulisen nuijan hyökkäyksiä ja yrittäen puukottaa toista kokennutta miestä joka kerta kun sai siihen mahdollisuuden.

Zaka haistoi ystäviensä veren ja vihdoin saapui paikalle, katsoen alas maahan taivaalta jossa hän näki kauhuissaan useita ruumiita ja nainen tärisi vihasta ja pelosta. Hän oli oppinut tuntemaan jokaisen sakkinsa jäsenen ja tiesi jokaisen kuolleen nimeltä ja pelkkä ajatus ettei hän voisi enää pitää hauskaa heidän kanssaan raivostutti demonitarta niin että tämä tärisi voimakkaasti ottaessaan suuren taisteluviikatteensa selästään, hänen silmä tatuointinsa otsassaan miltein avautuen mutta nainen ei siinä hätäkässä edes tajunnut muuttua demoniksi. "Näpit irti miehistäni kurjat!" Zaka huusi niin kovaa kuin pystyi, käyttäen ilman ja sähkön magiaa nopeuttaakseen kulkuaan, syöksyen suoraan keskelle leiriään ja iskien viikatteellaan hukka soturin pään irti, veren ja pään lentäen kierteellä ilmaan ja tuon ruumiin pysyen pystyssä hetkisen, kunnes se alkoi väristä ja kaatui maahan. Nainen murisi ja sähisi katsoessaan ympäriinsä ja valiten seuraavan uhrinsa, ei auttanut yhtään että ainakin viisi miestä oli kuollut ja nyt kiitos tuon vesiterä miehen, yksi tulisi pian lisää sillä kätensä menettänyt mies huusi ja itki ilman kättään, veren pulputen ulos ja miehen muuttuessa kalpeaksi.

(( Ei se mitään, sitä sattuu itsellekin joten koetetaan vaan saada pyörimään :3. Ja juuh Op action on mukavaa! Joten tapoinpas nyt sen hukan vihdoin! Kiitos kiltteydestä, ja juu, uhreja Edwinille vaan. ^^ ))

Veitsiä heilutellut haltia huomasi kohdanneensa tappavan iskun mitä hän ei voinut välttää. Viime hetkellä haltia nosti veitsensä vastustajan kaulan korkeudelle ja toisen hän vei kohti soturin palleaa. Molempien terät iski lihaan. Roistolta repesi pallea ja hänen kaulansa aukesi verisessä suihkussa. Kuitenkin iskeytyessä hieman haltian ohitse, mies kaivoi syvän haavan haltian mahaan viiltäen lihasta ja suolta. Haltia tunsi kuinka hänen elämänsä loppui kivuliaasti hänen oman ruokavalionsa hajuun.

Agiardos kirosi tajutessaan heidän vastustajan olevan kovempi kuin mitä alun perin odotettiin. Ja missä ihmeessä oli kaksi heidän ryhmästään? Heidän pitäisi olla jo palannut salamurhareissultaan. Tätä taistelua ei hoidettaisi perinteisillä nuolilla. Agiardos ojensi kätensä osoittaen kahdella sormella kohti maaliaan. Sormien päästä sinkosi valonsäde suoraan hänen jousta käsittelevää uhriaan kohti porautuen tämän kallon läpi. Tämän jälkeen Agiardos jatkoi juoksuaan ampuen nuoliaan tuttuun tapaan. Seuraavan samanlaisen laakin hän pystyisi ampumaan vasta minuutin kuluttua.

Ryhmän johtaja taisteli tasaisesti vastustajansa kanssa. Molemmat vaihteli iskuja tekemättä ihmeempiä osumia. Kun rikollisjoukon johtaja tuli paikalle, mies otti etäisyyttä vastustajaansa ja tutkaili tilannetta uudestaan. Muuten järkevintä olisi juosta pois, mutta uusi tuttavuus vaikutti liian nopealta siihen ja sähköinen rikollinen olisi voinut vielä mahdollisesti yllättää salamoillaan. Mies kuumensi koko ruumiinsa hohkaamaan sinistä liekkiä, niin että kaikki hänen ympärillään alkoi vääristyä lämmöstä. Hän hyökkäsi uudelleen karjuen vastustajansa kimppuun tällä kertaa käyttäen aseidensa lisäksi kehoaan aseena. Hyökätessään hän ampui tulipallon kohti vastustajaansa, mikä räjähti puolitiessä samaan suuntaan lentäväksi magmapisaroiden seinämäksi, jonka läpi hän itse syöksyi kohti vihollistaan kyynärpää edellä valmiina iskemään nuijansa vastustajan mahaan.

Edwinin vesiterä ei itsessään leikannut ketään, mutta se heitti kilpimiehet yhteen kasaan tuskanhuutojen saattelemana, kun kilven terävä reuna mursi luita tai repi ihoa. Edwin kääntyi taistelun keskustaa kohti, missä veitsimies oli heittänyt hukan rintaan veitsen. Edwin lähetti täydellä keskittymiskyvyllään entistä terävemmän vesiterän kohti vietsimiestä. Samantien viereen laskeutui viikatenainen, joka tappoi hukan. Edwin vislaisi itsekseen taistelevalle naiselle, mutta pian kuitenkin syöksyi häntä kohti miekka valmiina leikkaamaan kylkeä auki.

Zaka näki kuinka hänen toiseksi paras soturinsa Igor koki kohtalonsa jonkun satunnaisen haltian kanssa ja sekös vasta Zakan suututti, kyynelien ja suuren verenhimoisen virneen laskeutuen hänen kasvoilleen. "Igor, ei!" Naine parahti samalla kun torjui kylkeensä kohdistetun hyökkäyksen viikatteellan samalla kun koetti iskeä sen sivuun ja puisella päällä lyödä Edwiniä otsaan samalla kun hänen vapaa kätensä sähisi hänen magiansa purkautuessa. "Miehet! Bormar! Perääntykää! Perääntykää kaikki! Tapaamme sovitussa paikassa! Nyt!" Zaka komensi sellaisella huudolla että koko vuori jylisi samalla kun naisen käteen ilmestyi salamapallo jonka hän heitti täydellä voimalla kohti jousi haltiaa joka lensi ilman halki ja teki useita outoja liikkeitä ilmassa kunnes se iskeytyi mieheen ennen kuin hän ehti päästä pakoon, kärventäen haltian mustaksi tuon kaatuessa maahan."Te ette saa tätä ikinä anteeksi! Olette koskeneet minun joukkooni!" Zaka karjui, pystyen vaikuttamaan pelottavalta jopa tässä kauniin naisen ruumiissaan jossa hänen kurvikkaat muotonsa olisivat yleensä näyttäneet itseensä vetoavilta.

Samassa ne pari roistoa jotka vielä elivät rupesivat perääntymään ja juoksemaan useisiin suuntiin ettei heitä voitaisi poimia samaan aikaan olivat vaikka kuinka kokeneita sotilaita ja nämä pitelivät haavojaan ja kirosivat kiivaasti toveriensa kuolemia samalla kun Bormar piti veitseään lähellä kehoaan miettiessään kuinka päästä nuijan läpi vaarantamatta itseään. Mies oli nopea huomaamaan asiat ja näki kuinka asiat vääristyivät lämmöstä ja hän hyppäsi taaksepäin useamman kerran ja rupesi perääntymään johtajansa käskystä samalla kun näki tulipallon tulevan, nostaen kätensä suojakseen ja huutaen tuntiessaan parin pisaran pureutuvan hänen paksuun nahka panssariinsa, mutta kiitos salaman nopeiden refleksien mies pääsi nuijan isku etäisyydeltä ja rupesi juoksemaan myös pois päin, tosin kääntyen hieman ampuakseen vielä yhden salaman palkkasoturien johtajan suuntaan antaakseen itselleen aikaa paeta, eikä hän uskonut enää tuon viimeisen hyökkäyksen jälkeen että olisi voinut voittaa miestä suorassa taistelussa muutenkaan.