Houkutteleva Lasti

Sylos Lachryma

Sylos työnsi puukon saappaansa varteen ja suoristautui siirtäen märkiä hiusiaan pois kasvoilta.
"Kaiken järjen mukaan kyllä, onhan Yatai ainoa joka voi paikata reiän ulkopuolelta. Josta puheen ollen, tämä laiva uppoaa parhaillaan, joten eikös teidän muiden kannattaisi painua varoittamaan muita ja tekemään jotain... merimiesten juttuja tai jotain?" Sylos kääntyi katsomaan muita miehistön jäseniä jotka vasta nyt tuntuivat havahtuvan tilanteeseen ja ryntäsivät takaisin kannelle. Kummallista sakkia, kuka muka jää toljottamaan tällaisessa tilanteessa. vettä tulvi sisään reijästä, ja vaikka se valuikin vielä alemmas ruumaan, se oli tälläkin tasolla jo melkein polvien korkeudella. Sylos osasi kyllä uida, ja tavallaan piti uimisesta, mutta ajatus siitä että hän jäisi loukkuun uppoavaan laivaan... No se tuskin tuntuisi lohdulliselta kenenkään mielestä.

"Yatai on suurin piirtein näillä kohdilla, suoraan alapuolellamme." Sylos osoitti lauta latrtiaa muistellen mitä yatai oli sanonut heidän ja adamtiumin sijainnista.
"Sinänsä meillä ei ole hoppu, koska Yatai ei huku, mutta minulla ei ole hajuakaan kuinka kauan laiva pysyy pinnalla vaikka mitä tekisimme, joten eiköhän mennä." Haltia nyökkäsi portaita kohden, saaden uuden vesiryöpyn päälleen.

Eric nyökkäsi Sylokselle päättäväisenä. Axikalta ei varmasti kestäisi kauaa tajuta, mitä laivalla oli meneillään.

Eric nappasi kirveen mukaansa ja ryntäsi portaille ja alemmalle kannelle. Tiivisti naulatut puulaatikot ja tynnyrit seisoivat vedessä, joka ylsi pitkälti yli polven. Raivattuaan tiensä Yatain luo, Eric ei tiennyt miten suhtautua kapteeniinsa, joka hihitteli itsekseen ja pärski vettä pyrstöllään päällensä. "Laatikoista on päästy eroon, kapteeni", Eric ilmoitti ja katkaisi kirveellään Yataita paikallaan pitelevät köydet. Nainen kaatui siltä seisomalta veteen, ja vietti hyvän tovin pärskien harmaassa vedessä. Nainen saattoi tuntea, kuinka hänen ihonsa imi suolavettä, eikä kestänyt kauaakaan, kun kutina oli hellittänyt.

"Kiitos", Yatai sanoi tiukan asiallisesti. Hänen silmiensä tuike oli palannut. Merihaltian iholla kestäisi päiviä parantua näin pahasta kuivumisesta, mutta Yatai ei moisesta pikkuseikasta jaksanut välittää. Kannen vedenpinta laski hieman, kun Yatai keskitti voimansa ja nousi pian vedestä jalkaparin kanssa. "Hyvä Aysel, pistä nyt housut jalkaasi...", Eric mulkaisi. Hän oli uskomattoman onnellinen nähdessään kapteeninsa jälleen voimissaan. Merisiili kuului Yataille.

"Kaksi kellon kumahdusta herättivät miehistön puuhistaan. "Aluksessa on vuoto, kymmenen miestä pilssille välittömästi!" Yatai komensi. Hän oli pukenut housut jalkaansa ja seisoi komentosillan portailla. Hämmentynyt kohahdus kävi kannella, eikä kestänyt kauaakaan, ennkuin Axikakin oli perillä tilanteesta. "Yatai", hän kiehui tajutessaan, kuka oli ilmestynyt kannelle. Yatai ei ehtinyt tämän sanoa enempää, vain oli pian tämän edessä notkeasti kuin kissa. "Nohnoh, eipäs kiirehditä", nainen hymyili ja esti kädellään entistä perämiestään avaamasta suutaan, kun Axika näytti siltä, että olisi juuri komentanut miehiä vangitsemaan Yatain uudelleen. "Lasti on mennyttä", Yatai sanoi. "Lupauksistasi tuli juuri perättömiä. Kuulitteko", Yatai kovensi ääntään, niin että heidän ympärilleen kerääntyneet hämmästyneet miehet kuulivat. "Adamantium ei ole enää laivassa! Rakkalla Axikallanne ei ole enää mitään lupaustensa tueksi!"

Haltian silmät laajentuivat aidosti hämmästyksestä. Tämä mahdollisuus ei ollut käynyt hänen syvimmissä ajatuksissaankaan. Olisiko Yatai todella voinut?

Sylos Lachryma

Haltia istui portailla ja väänsi hiuksiaan kuivaksi laivan kannelle. Haava kämmenessä ei ollut edelleenkään lakannut vuotamasta ja suolavesi kirveli sitä. Vaaleisiin suortuviin jäi punaisia jälkiä, mutta sylos vain huokaisi. Sitä ei koskaan saisi mitään aikaiseksi jos ei olisi valmis ottamaan vähän mustelmia ihoonsa. vaikkei tämä kyllä mikään mustelma. No, pilkun viilaamista. Haltia nousi ylös portaalta ja asteli Axikan viereen, laskien kätensä tämän olalle.
"Luovuta jo... Täytyy ymmärtää milloin on hävinnyt." Sylos katsoi toista haltiaa merkittävästi ja puristi tämän hartiaa kädellään. Kukaan tuskin halusi alkaa tappelemaan enää tässä tilanteessa, mutta eihän sitä koskaan tiennyt.

"Nyt on hyvä hetki alkaa mielistelemään kaunista kapteenia. Vaikken kyllä usko että se enää mitään auttaa." Sylos hymyili vinosti ja katsoi Yataita pienen hetken, laskien sitten irti axikan hartiasta. Eiköhän axika joutuisi vastaamaan teoistaan kun he vain pääsisivät perille. eikä siinä mitään, sylos ei voinut enää osoittaa mitään arvostusta axikaa kohtaan. Epärehelliset keinot olivat myrkkyä niin sille joka sen aloitti, kuin kaikille tällaisen henkilön ympärillä. Miehistö tuntui olevan edelleen kovin hämmentyneen oloinen, eikä heitä kyllä voinut syyttääkkään siitä. Paljon oli tapahtunut lyhyessä ajassa, ihmiset yleensä joutuivat silloin pysähtymään aloilleen ja tutkiskelemaan ajatuksiaan. Vaikkeivat haltiat ehkä sen parempia olleet. Haltiat saattoivat oikeastaan pysähtyä jopa pidemmäksi aikaa pohtimaan tapahtuneita, jos he oikein niistä järkyttyivät. Ihmiset osasivat ottaa nopeasti tilanteen hallintaansa ja jatkaa eteen päin. Niin kovin hieno piirre tässä lajissa.

Axikan ilme oli yhä järkyttyneen hämmästynyt. Syloksen sanat saivat hänen kiehumaan raivosta. "Sinäkin! Luulin sinua vastuulliseksi haltiaksi, mutta veljeilit koko ajan tämän petturin kanssa!", mies sihisi. Yatai pudisti päätään ja virnisti leveästi. "Nohnoh, älä nyt Sylosta syytä. Myönnä että olet hävinnyt. Oikeus voittaa aina", Yatai sanoi ja loikkasi kevyesti lähimmän tynnyrin päälle.

"Rakkaat toverit!" hän huusi saaden hämmentyneet miehistön jäsenet kuuntelemaan. "Haluan pyytää anteeksi kaikkia niitä seikkoja, joiden varjolla Axika sai teidät kääntymään minua vastaan. Olette kuitenkin oikeamielisiä miehiä! Axikan valta perustuu valheelle. Tiedän, että en ole aina ollut tarpeeksi hyvä kapteeni, mutta parannan tapani. Lohdutuksekseni voin sanoa, että meitä koetteleva ruokapula ei ole minun syytäni. Tarkistutin varastojen riittävyyden viimeisenä asiana ennen lähtöä, mutta Axika on hankkiutunut monen monesta laatikosta eroon, vain koska tiesi nälän aiheuttavan eripuraa keskuudessamme. Alhainen temppu."
Miehistön yleinen mielipide oli nopeasti kääntymässä takaisin vanhan kapteeninsa puoleen. Tämän oli kuitenkin aina pysytellyt totuudessa, vaikka ei ollutkaan aina saanut asioita hoidettua. "Ja sitä paitsi", Yatai naurahti. "Laivassa on reikä, jonka paikkaamiseen tarvitsette minua. Eli ottakaa tai jättäkää!" Miehistön joukosta kuului hyväksyvää hihitystä, jonka Yatai oletti merkiksi siitä, että valta oli jälleen hänellä. "Köysiä! Kaksi miestä tyyrpuurin ja kaksi paapurin puolelle!" hän komensi tehokkaasti. Lyhyen ja tehokkaan käskytyksen jälkeen miehet tiesivät paikkansa, ja laivan kyljeä koristavaa reikää oli alettu paikkamaan. Yatai itse pulahti pian aaltoihin, ja veti köydet kölin alitse, joiden avulla aukko päästin tilkitsemään.

Hetken uurastuksen jälkeen veden lainehtiminen Merisiilin sisuksiin oli lakannut ja laivan tila näytti vakaalta. Yatai nousi komentosillalle, ja tilanteen rauhoituttua sai aikaan suuren katumusaallon miehistön keskuudessa. Kaikki oli viimeinkin hyvin.

Sylos Lachryma

"Kunniallinen haltia ei valehtele tai harrasta petturuutta. Meidän kansamme on sellaisten asioiden yläpuolella." Sylos suki hiuksiaan jotka alkoivat kuivumaan pienessä tuulessa. Viimeinkin tällekkin saatiin päätös. Axika tajusi luovuttaa ja miehistö palasi hommiin ilmeisen tyytyväisinä. Vaikka ihan yhtä tyytyväisiä he olivat silloinkin kun axika otti laivan haltuunsa. Syloksen oli vaikea ymmärtää tätä ihmisten tapaa vaihtaa mielipidettään niin kovin nopeasti sellaisista asioista jotka vaikuttivat merkittävästi heidän omaan elämäänsä. Mutta sitten toisaalta... Sylos hymyili itsekseen katsellessaan miehistön puuhailua. Ihmiset kestivät yleensä sellaisia kolhuja elämässään, joita haltiat eivät koskaan joutuneet kokemaan omissa suljetuissa kaupungeissaan.

Loppumatkan sylos kantoi miekkaansa mukanaan ja kuljeskeli laivan kannella nauttien suolantuoksuisesta meri-ilmasta. Siltikään haltia ei ollut yhtään katkera tai pettynyt kun matka lopulta päättyi, ja hän sai viimeinkin laskea jalkansa tukevalle maankamaralle. Sylos piteli päätään hetken aikaa, sillä hänestä tuntui että laiturikin keinui samalla tavalla kuin laivankansi. Kestäisiköhän kauan ennenkuin taas tottuisi siihen että mikään ei keinu, ja maa todella on paikallaan saappaiden alla.
"matka oli... mielenkiintoinen. Kiitos siitä." Sylos kumarsi pienesti Yataille ja korjasi hiukan viittansa asentoa.
"Toivottavasti tuulet ovat jatkossa teille suopeampia."

Aivan kuin tuulen jumala olisi ollut tyytyväinen asioiden palaamisesta ennalleen, sillä hämärän laskeutuessa Merisiilin vaaleat purjeet pulllistuivat. Viikkojen yksitoikkoinen paikallaan seisominen vaihtui vauhdikkaaksi liitämiseksi aaltojen päällä. Yatai itse istui laivan keulassa tasapainoillen laidalla pitäen tuskin edes kiinni. Hänen kasvoillaan oli leveä virne, ja hänen huivin rajaamat hiuksensa lensivät ilmassa kuin savupilvi. Ruoriin uudella innolla tarttunut Eric ei voinut kuin pudistellä päätään huvittuneena. Yatai oli kaikesta outoudestaan huolimatta se henkilö, jolle Merisiili kuului.

Ajimean sataman ilmestyessä näkyviin kalpean aamusumun takaa, kellon kilkatus kutsui miehet kannelle. Iloisten hurrausten ja tanssiaskeleiden saattelemana aaltojen loputtomuuteen kyllästyneet miehet tarttuivat airoihin ja kohensivat purjeita. Yatai rakasti juuri tätä hetkeä; merta rakastavt miehet ovat kurkkuaa myöten täynnä vaahtopäitä, ja pursuavat puhdasta onnea tietäessään pääsevänsä kuivalle maalle. Samat miehet olisivat kuitenkin viikoa myöhemmin palaamassa innoissaan laivalle ja kiroamassa kaupungin hälyä. Yatai huokaisi. Kaikki paitsi Axika.

Erityisen tärkeää Yataille oli nyt se, että hän ei toistaisi perämiehensä virheitä. Hänen oli toimittava oikein ja rehellisesti näyttääkseen miehistölle, että hänen toimintametodinsa ovat loppujen lopuksi parhaat. Ajimean vartiosto haki vallankaappaajan mielellään omaan huostaansa. Axika ei vastustellut, hän ei sanonut sanaakaan, loi vain tulkitsemattoman katseen Yataihin, ja katosi sotilaiden perässä pois laiturilta. Yataita ja miehistön jäseniä tarvittaisiin todistajiksi myöhemmin, mutta juuri nyt kapteenin olisi pidettävä huolta laivastaan.

"Kiitos itsellesi matkaseurasta", Yatai hymyili Sylokselle. "Merimatkat eivät ole milloinkaan tylsiä. Toivon tietenkin vähän vähemmän jänniä tapahtumia jatkossa. Mutta toivottavasti opin virheistäni", Yatai sanoi huolettomasti. "Kiitos vielä sinulle, ja onnea etsintään. Toivon todella, että löydät parannuskeinon!" Yatai heilautti kättään ja asetti kapteeninhatun päähänsä. Tarkistaen vielä, että laivalla kaikki oli kunnossa, hän otti suunnakseen satamatoimiston ilmoittaakseen Merisiilen tavarat tullattavaksi.

// Yay, kiitus pelistä ^^