Kun sopua ei synny

Harfold katsoi hiukan ihmeissään hukan menoa. Tuollaista voimahukkaa ei saataisi pelkällä voimalla kumoon helposti. Se vaatisi todennäköisesti ennemminkin magiaa ja juonitteluja kuin metallien kalisteluilla. Hänen kirveellä kaadettu mies koitti vielä epätoivoisesti nousta. Pakoon todennäköisesti, mutta varmuuden vuoksi kääpiö astui tämän tuuppasi tämän selkä maahanpäin ja astui miehen vatsan päälle. "Älä yritä mitään", kääpiö murisi miehelle.

Virkavallan saapuminen johdosta Harfold huokaisi helpotuksesta ja palautti kirveensä selkäänsä. Näin hän myös varmisti ettei häntä luultaisi virkavallan vastustajaksi. Hän oli kuitenkin varautunut siihen, että häntä haluttaisiin kuulustella, joten pois ei tästä tilanteesta vielä käveltäisi. Hän halusi kuitenkin olla varma haltijanaisen hyvinvoinnista, mutta hän ei nähnyt sotilaiden läpi haltijaa. "Onko arvon haltijamme kunnossa?" hän huusi kentaurille, joka oli osallistunut väkijoukon taltuttamiseen nuolin ja miekoin.

Ara

Kentauri kohotti toista kulmaansa ja käänsi päätään aavistuksen verran, kopaten sitten haltianaisen käsivarsilleen. Vanha nainen päästi yllättyneen äännähdyksen, muittei vetänyt kasvoilleen loukattua ilmettä. Ajimean haltiat eivät olleet samanlaisia ylpeydestään tarkkoja nirppanokkia kuin haltiat yleensä.
"Nyrjäytti nilkkansa ja järkyttynyt, mutta hengissä." Ara vastasi sitten astellen rauhallisesti hukan ja kääpiön luokse naista kantaen. Tämän jalka joka vilkkui pitkän hilman alta oli ilman kengkää, punainen ja turvoksissa. Hinta oli pieni siihen verrattuna miten tässä olisi pahimmillaan voinut käydä. Ara vilkaisi tyynesti kaartilaisiin. Jos noihin olisi ollut luottaminen niin kaduilla olisi nyt yksi kuollut ja paljon enemmän verta.

Ara laski naisen varovasti maahan heidän eteensä, ja nainen otti painonsa vastaan terveellä jalallaan, hypähtäen kokeeksi muutaman kerran. Kentaurin oli myönnettävä että tämä nainen oli harvinaisen sinnikäs tapaus. Vaikka tilanne oli ollut todella järkyttävä, ja nilkka varmasti kipeä, ei nainen vuodattanut ainuttakaan kyyneltä. Ara tiesi, että ne olivat vain padottuja tunteita, mutta oli se silti merkki urheudesta.
"Tässä kenkäsi." Ara sanoi ojentaen vaaleasta nahasta tehdyn sandaalin naiselle joka naurahti pienesti. Ara ei kiinnittänyt huomiota saapuneisiin kaartilaisiin jotka sähläsivät ympärillä, sillä johan kiihkoilijat oli tehty lähes vaarattomiksi. Jos tässä joutuisi kuulusteluihin, niin sitten joutuisi, mutta haltianaisen hyvinvointi oli nyt etusijalla.
"Kiitos..." Nainen sanoi hiljaa ottaen kengänsä tärisevin käsin vastaan. Ara tiesi että tässä kohtaa hänen olisi varmaan pitänyt taikoa kasvoilleen ystävällinen hymy, mutta koska hän ei sitä osannut, Kentauri tyytyi pitämää kasvonsa vain rauhallisina.
"Kaartilaiset varmasti saattavat sinut luostariin, papittaret voivat hoitaa nilkkasi kuntoon tuossa tuokiossa."

Kentarikenraali katseli ympäröivää sotkua päätään pudistellen. Häneltä ei mennyt kaukaamaan huomata, että Xian ei ollut parhaimmassa kunnossaan. Hän asteli aivan hukan iholle ja lukitsi tämän katseen omaansa. "Mitä Ayselin tähden täällä tapahtuu! Mistä lähtien sinä olet menettänyt otteesi tällä tavoin! Vartijoiden tehtävä on ylläpitää järjestystä, eikä teurastaa kansalaisia tällä tavalla. Kenraali Xian, selittäkää itsenne!"

Xian antoi sormiensa irrota aamutähtensä kahvasta, joka putosi kolahtaen katukivetykselle. "Jotkut mellakat vaativat suurempia uhrauksia", hän sanoi.
"Eivät näin suuria! Mikä demoni sinnuun on mennyt!" kentauri kääntyi nopeasti Xianin auttajien puoleen ja osoitti heitäkin sormellaan. "Ja te kaksi! Millä valtuuksilla te rällästätte täällä. Selityksiä voi yrittää keksiä, mutta tästä tulee nousemaan iso juttu, sen voin luvata!" Urlag jyrisi.

Harfold huokaisi helpotuksesta kuultuaan haltijan olevan lähes täysin kunnossa. Hän tulisi selviämään tästä eteenpäin jonkun hoivissa. Hän oli kuitenkin yllättynyt kentaurikenraalin äkkipikaisuudesta hukkaa kohtaan. Syynä oli todennäköisesti hukan alkoholisoituminen, mutta silti kentaurin kireys yllätti. Kääpiö päätti astua kenraalien väliin ja selittää tilanne. Hän ei sentään ollut lähellä samaa juopumustasoa kuin hukka.

"Minä voin kertoa, mitä täällä on tapahtunut, jos niin sallitte", Harfold aloitti. "Olimme kaikki tuossa kapakassa kuka milläkin motiivilla. Yhtäkkiä nämä kymmenisen ihmistä ryntäsivät sisään ja retuuttivat keskustelukumppanini haltijan" - Harfold nyökkäsi kohti haltijanaista - "ulos väittäen haltijoiden olemassaolon Aijimeassa olevan kiellettyä. Yritimme aluksi estää mahdollisen miehiä riistämästä naisen henkeä sanoin, mutta nämä hurmospäät eivät niistä välittäneet. Kenraali Hukka antoi minulle ja tälle kentaurille" - Harfold ojensi kätensä kohti kentauri, joka oli haltinanaisen kanssa - "valtuudet pysäyttää miehet. Ketään ei ole kuitenkaan kuollut, joten tilanne on rauhoitettu" Harfold selitti rauhallisesti. Toivottavasti tämä kentaurikenraali sentään kuuntelisi järkeä.

Ara

Kentauri katsoi poispäin silmiään pyöräyttäen. Niinpä tietenkin. Odottakaa, että kaarti saapuu, kaarti hoitaa tällaiset tilanteet. Juu, jos siihen olisi taas pitänyt luottaa niin haltiaraukka olisi päässyt hengestään. Mutta kaipa myöhässä olevan kaartin oli pakko jollain tapaa palauttaa kadotettu arvovaltansa.
"Kaikesta huolimatta luulisi yhden hengen säästymisen olevan tärkeämpää kuin muutama haavoittunut." Ara sanoi rauhallisella äänellä tukien yhdellä jalallaan tasapainottelevaa haltiaa. Kyllä Ara ymmärsi, että jos jokainen kansalainen ottaisi samalla tavalla ohjat omiin käsiinsä, tuloksena olisi täysi kaaos, mutta joskus oli vain käytettävä omaa päätään voidakseen pelastaa jonkun heikomman hengen. Etenkin tällaisessa tilanteessa jossa kaarti oli nautiskelemassa hiljaiselosta omassa vartikopissaan kaminan lämmössä.

Ajatuksensa kentauri piti kuitenkin itsellään, kaartilaisille oli aivan turha alkaa soittaa suutaan, koska siinä väittelyssä jäisi aina toiseksi, vaikka oma pointti olisikin oikea. Jos tästä nyt joutuisi kuullusteluihin lähteä niin sitten lähdettäisiin, ara tunsi omatuntonsa kuitenkin puhtaaksi, eikä lähtisi mihinkään ennenkuin haltiasta olisi varmasti pidetty huolta. Nainen oli jo vanha, haltiaksikin, eikä hänen ikäisensä tarvitsisi kokea tällaista enää.

Urlag kuunteli kääpiön selitystä, ja tehtyään tämän sanojen pohjalta uuden tilannearvion. "Jos kenraali Xian on pyytänyt teitä apuun, olette toimineet oikein asettuessanne virkavallan puolelle. En ole tosin laisinkaan varma siitä, onko arvon kenraalitoverini tarpeekis hyvässä kunnossa hoitamaan tehtäviään. Oliko väkivallan käyttäminen mellakan hajottamisessa todella tarpeellista?" hän kysyi kääpiöltä. Lähes aina mellakoiden hajottamiseen riitti pelkkä puhuminen, ja jos jostain syystä väkijoukko ei kuuntelisi, tulisi paikalla olevan lainvalvojan jäädä odottamaan apuvoimia. Urlag ei voinut uskoa, että tilanne olisi todella ollut niin akuttii, että joku olisi päässyt hengestään, ellei kenraali Xian olisi välittömästi pestannut siviilejä avukseen ja hajottanut mellakkaa.

Oli miten oli, Urlagin edessä oli nyt ikävä sotku, joka näytti jäävän hänen siivottavakseen, kun keran hänen hukkakollegastaan ei ollut mitään apua. Tämän humalan taso näytti vain nousevan hetki hetkeltä. Iltayön viileässä hämärässä Urlagilla ei ollut hiukkakaan kiinnostusta viettää tämän sotkun parissa sekuntiakaan kauemmin kun oli tarvis.

"Jos teillä ei ole enempää lisättävää, antakaa nimenne ja osoitteenne, niin voitte poistua. Minä jään selvittämään tätä asiaa.... ja kenraalia. Asiaan saatetaan palata huomenissa, joten teillä on väliaikainen kaupungistapoistumiskielto. Hyvää yötä", Urlag totesi viestittäen selvästi, että hänellä ei ollut enempää sanottavaa. Siivilit saisivat häipyä. Urlag komensi kiinnijäänete mellakoitsijat talutettavaksi yöksi säilöön ja loukkaantuneet vietäväksi hoitoon. Hän varmisti että uhrin asemassa ollut haltianainen pärjäsi, ja käski huolehtia hänet Ajimean luostariin viipymättä.

Tapahtumapaikan vähitellen tyhjetessä Urlag astui paikallaan huojuvan Xianin viereen päätään pudistellen. "Mitä sinustakin on tullut, Gerfirenz", hän huokaisi.

Xianin ajataju oli hieman hämärä, eikä alkoholi hänen aivoissaan antanut hänen välittää juuri tapahtuneesta. "Minun on kai parasta mennä kotiin", hukka sanoi hiljaa. Kentauri hänen vierellään nosti tämän miekan maasta ja tarjosi sitä hukalle. "Niin on parasta. Me selvitämme tämän aamulla."

Xian tunki miekkansa hitaasti tärisevin käsin takaisin tuppeensa ja kääntyi kannoillaan. Poistuessaan horjuvin askelin aukiolta, hän saattoi tuntea Urlagin pistävän katseen selässään. Etäisesti Xian tajusi, että hän ei voisi enää jatkaa näin kovin kauaa.

Humalassa horjuva kenraali ei mennyt kotiinsa. Hänen astuessaan sisään Punaiseen ruusuun, Metsätähti tuli jälleen häntä vastaan. Hukkanainen oli tervehtimässä kenraalia iloisesti, ennenkuin huomasi muutaman veriroiskeen hiehen takissa ja vakavan ilmeen naamalla. Xian oli ollut oikeassa, hän ei nukkuisi tänäkään yönä.


// Kiitos pelistä ^^ //

Harfold oli iloinen siitä, ettei kentaurikenraali ollut heittämässä heitä kaikkia putkaan. Poistumiskielto toisaalta harmitti kääpiötä, hänellä oli kuitenkin suunnitelmia jatkaa matkaansa sisämaahan Donein suuntaan. Poistumiskielto oli kuitenkin hyväksyttävä määräys auktoriteetilta, joka ei ollut vielä perillä kaikista tapahtuman tekijöistä. Hän hymähti ymmärtäväiseen sävyyn kentaurille ja kertoi tietonsa. "Harfold Nerbus, tämänhetkinen asumasijaintini kaupungissa on majatalo Heinäpaalussa lähellä takomoa. Toivottavasti asia ratkeaa mahdollisimman pian. Siihen asti" hän sanoi ja nyökkäsi molemmille kenraaleille ja poistui paikalta kohti edellämainittua majataloa.

Matka majatalolle oli hiljainen, mutta valaistu alkuvaiheessa, sillä moni oli sytyttänyt kynttilän ja koittanut seurata mellakkaa. Seuraavan päivän puheenaihe todennäköisesti, Harfold tuumi. Majatalon löhettyvillä ei enää ollut valoja ikkunoissa, niin kauas ei mellakka olut kuulunut. Majatalo itse oli todennäköisesti ollut aikoinaan yösija työläisille, mutta se kelpasi kääpiölle hyvin. Takomossa kuuluva raudan kilkatus oli aamuisin toiminut hyvänä herätyksenä Harfoldille tuoden samalla Urbokgun mieleen. Hän painui suoraan huoneeseensa kysymättä majataloa ylläpitävältä ihmiseltä mitään kuulumisia. Vaikka tämä ihminen ei näyttänyt kiinostuneen politiikasta, lähipäivien tapahtumat olisivat voineet kiristää hänenkin näkemyksiä erityisesti haltijoihin. Harfoldin ajatukset olivat kuitenkin Urbokgussa hänen painuessa pehkuihin. Mitäköhän veli Frundolfille kuuluu?, hän ajatteli ennen kuin nukahti sikeään kuorsauspainotteiseen uneen.

//Kiitos pelistä//