Kotiinpaluulahja

// Lulua tänne odottelen \o/ Tämä peli sijoittuu jonnekkin viiden vuoden päähän menneisyyteen kun Lulun hahmo Agni on palannut kotiin. //

Berek

Päivä oli ollut harvinaisen rankka haltialle joka nyt lepuutti jalkojaan kapakassa puisella penkillä istuskellen. Tupakan savu ei häirinnyt valkoista piippuaan polttelevaa haltiaa joka tuijotteli tyhjästi jonnekkin baarin takaseinän tienoille. Tämä satamakaupunki oli kovin vilkas, ihmisiä meni ja tuli siihen tahtiin ettei kukaan jaksanut muistaa heidän kasvojaan. Siksi kai Berek oli saanut tästä sellaisen kuvan, että kukaan täällä liikkujista ei voinut olla täysin kunniallinen. Samalla ajatus siitä että ehkä joku ajatteli hänestä samoin. Suippokorvainen muukalainen tullut heidön kaupunkiinsa epärehelliset aikeet mielessää. Berek hymyili omille ajatuksilleen ja puhalsi paksun harmaan savupilven kapakan sisäilmaan. Tästä oli hänelle hyötyäkin. Kukaan ei vielä ollut yrittänyt huijata häntä liikeasioissa, ja sen lisäksi kauppa oli käynyt hyvin. Etenkin perheelliset olivat ostelleet tauteja parantavia ja suojelevia riimuja niin lapsilleen kuin puolisoillekkiin. Ehkä tämä kaupunki oli kuitenkin sen verran arvokas kaupankäynnin kannalta, että hänen kannattaisi kestää sen asukkeja vielä jonkin aikaa.

"Herralle lisää olutta?" Rehevä tarjoilija tyttö kysyi tarjotin kädessään. Tyttö oli kovion kyllästyneen näköinen, ja tämän meikki näytti siltä kuin sillä olisi yritetty peittää niin lika kuin edellisen illan meikkikin. Noh, Berek ei ollut tähän oikea henkilö arvostelemaan.
"Kiitos, mielelläni." Berek vastasi hymyillen ja risti jalkansa kääntyen jälleen tuijottamaan baarin takaseinää. Tytön askeleet loittonivat, ilmeisesti tiskille päin. Kaikesta huolimatta ihan mukava kapakka. Hän oli yläkerrasta saanut mukavan huoneen, eikä ruokakaan ollut täysin kelvotonta. Kaikki yhteenlaskettuina, Berek uskalsi veikata tätä seudun kalleimmaksi, sekä parhaaksi kapakaksi.
"Näin ole hyvä." Tyttö sanoi laskien tuopin pöydälle haltian eteen. Berek kiitti ja nosti piipun takaisin huulilleen. Pitkän, valkean piipun pää hehkui kevyesti Berekin vetäessä savua keuhkoihinsa. Jep, oikein hyvä päivä.

Palattuaan Barceliin mies oli joutunut useampien hyökkäyksien kohteeksi. Osa niistä oli tullut kiihkouskovaisten demoninmetsästäjien suunnalta, osa yksinkertaisesti viranomaisien sillä punatukkaisuuden kanssa aivan yhtä paha rikos oli merirosvous ja tappaminen - tosin miehen omissa silmissä nuo olivat vain elämään kuuluvia seikkoja. Etenkin hänen purjehdittuaan hieman suurempaan kaupunkiin kummatkin edellä mainituista olivat lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Satamakaupungissakin mies alkoi pistämään jossain vaiheessa silmään ja hänen olisi pakko kadota maisemista.

Miehen meluinen joukko oli saapunut juomaan rahojaan paikalliseen juottolaan eikä Agni jättänyt tällaista tilaisuutta väliin. Useamman tuopin kallistettuaan mies oli saanut seurakseen muutaman hempukan - ei mitään kaunottaria mutta ainakin he olivat terveitä ja heillä oli kaikki hampaat suussaan. Mies oli keskittynyt kertomaan tarinaa kohtaamisestaan yksijalkaisen jättiläisen kanssa joka oli viilentänyt oloaan keskipäivän auringon alla pitämällä jalkaansa päivänvarjonaan kun hän tarttui tuoppiinsa ja huomasi sen liian tyhjäksi mikä keskeytti hänen juttunsa ja sai hänet katsomaan ympäriinsä baarissa.

Rennosti naureskellen, hieman pahoitellen pikaista poistumista arvon neitien seurasta pitkä mies nousi laiskasi ylös ja harppoi muutamalla askeleella suippokorvan luo kiskaisten tuolin itselleen.
"Hei sinä, olen kuullut töitäsi", pisamakasvoinen sanoi hieman madalletulla äänellä, hymyillen vilpitöntä hymyä ja istui alas. Merenkävijä ojensi kätensä. "Olisin kiinnostunut niistä."
Tarttui haltia sitten hänen käteensä tai ei, Agni kääntyi seuraavaksi tarjoilijahempukan suuntaan.
"Tuo minulle toinen olut ja -- ai, hän saikin juuri omansa. No, tuo hänelle silti toinen", punatukka sanoi ja vilkaisi haltiaa hattunsa lierin alta. "Jos sopii."
Agni oli pukeutunut tapansa mukaan komeasti, hattuun joka peitti osan hänen kasvoistaan kätkemättä kuitenkaan huomiota herättävästi ja komeasti kirjailtuun takkiin joka kertoi selkeästi kantajansa varallisuudesta. Hän oli suosinut takissaan punaista ja oli pitänyt sen alla olevat vaatteet hillityn tumman sävyisinä.

Berek

Kuten tavallista, Berek tarttui vaistomaisesti ojennettuun käteen, puristi sitä, ja tajusi sitten vasta katsoa millaisen henkilön kanssa tässä nyt sitten oltiinkaan tekemisissä. Haltia tuijotti aavistuksen verran hämmentyneenä punatukkaista ja pisamaista miestä jonka vaatteet olisivat voineet kuulua vaikka pordellin omistajalle. Edes aateliset eivät kulkeneet korut ja rahat noin selvästi esillä, saatikka sitten tavallinen kansalainen.
"Kyllä minulle toinen kelpaa. Iltaa tässä ollaan istumassa." Berek totesi vieden piippunsa kapeiden huulien väliin ja katsoi miestä päästä varpaisiin. Hänen isänsä oli aina varoitellut punatukkaisista. Tiesivät kuulemma vaaroja jos sellaiset sattuivat esimerkiksi kaupunkiin saapumaan. Houkuttelivat perässään demoneja ja rikollisia. Kenties, mutta Berek oli utelias. Kuinka niin kammoksutulla ja ennäkkoluuloja päällään kantavalla oli varaa kaikkeen tuollaiseen.

"Töistäni?" Berek naurahti ja nuolaisi pikaisesti huuliaan. Kaiken maailman ihmisten korviin hänenkin maineensa kiiri.
"Mitä tarvitset?" Berek kysyi oikaisten jalkansa ja kääntyi mieheen päin hymy kapeilla huulillaan viipyillen. Voisiko noin epäilyttävään edes luottaa liike asioissa? Ehkä, ehkä ei, mutta bisneksistä puhuttaessa Berek tiesi kyllä pärjäävänsä. Mitään ei annettu pois ennenkuin maksu oli suoritettu.
"Miten sinun kaltaisesi herrasmies on voinut kuulla niinkin vaatimattomasta käsityöläisestä kuin minä, ihmettelen."

Jos Agni huomasikin että haltia mittaili häntä katseellaan hän ei reagoinut siihen mitenkään, kuten olettaa saattoi, hän oli tottunut tuollaisiin katseisiin missä tahansa kulkiessaan. Hänen pisamien peittämät kasvonsa eivät olleet riittävän viattomat viedäkseen epäluuloa vieraiden silmistä vaikka mies harvemmin oli liikkeellä pahoissa aikeissa.
"Hienoa, hienoa! Tuo uudelle kaverilleni siis toinen", punatukka huikkasi tytölle ja iski leikkisästi silmää ylimeikatulle hupakolle jota hän epäilemättä oli vähintään kymmenen vuotta vanhempi vaikka sitä ei välttämättä pisamaisista kasvoista olisikaan uskonut.

Agni odotti juomien saapumista ennen kuin jatkoi. Hän noukki oman tuopin käteensä ja pyöräytti sitä mietteliäs hymy kasvoillaan. Hän oli kuullut miehen tekevän hieman erilaisia riimuja kuin mistä hän oli kiinnostunut mutta hän ei häviäisi mitään kysymällä.
"Nyt vähättelet itseäsi - Berekhän se oli?" hän varmisti miehen nimen.Punatukka piti huolen siitä, että muisti nimet - eihän hän halunnut olla epäkohtelias. "Jos minun kaltaiseni merten seikkailija on kuullut sinusta sinun täytyy olla hankkinut itsellesi mainetta."
Tietenkään haltia ei ollut aivan niin kuuluisa kuin mies antoi ymmärtää. Hän oli sattunut kuulemaan Berekistä aivan sattumalta.
"Kuulin, että tuli on erikoisuutesi - miten on tatuointitaitojesi laita?" merimies kysyi päätyen heti aiheeseen muistaen vasta sitten jättäneensä itsensä esittelemättä vaikka oli jo tuonut esille tietävänsä kuka keskustelukumppani oli.
"Nimeni on Garnett."

Berek

"Tunnistan imartelun kun sellaisen kuulen, en ole rodulleni tyypillinen kehujen himoitsija, joten voit jättää turhanpäiväiset lätinät." Berek naurahti puhaltaen savua hitaasti huultensa välistä, risti jalkansa uudelleen selkänsä suoristaen ja sukaisi pikaisesti lyhyitä hiuksiaan. Merten seikkailija, hm? Siispä joko kauppalaivan kapteeni tai merirosvo. Kumpi tahansa, Berek ei välittänyt. Hänelle asiakas oli aina asiakas, siitä riippumatta kuinka kyseinen henkilö oli rahat itselleen saanut. Uusi olu maistui moninkertaisesti paremmalta kuin puoliksi juotu laimennut litku, joten Berek työnsi vanhan sivuun ja nosti uuden huulilleen Kuunnellen miehen puhetta.

Berek hymähti laskien tuopin takaisin pöydälle, ja avasi kämmenensä pöydän yläpuolella sytyttäen siihen pienen tulipallon.. Se paloi iloisesti vain millien päässä hänen kämmenestään, luoden loimottavaa valoa ympärilleen, kunnes haltia sulki kätensä takaisin nyrkkiin antaen liekin painua pimeyteen.
"Synnyinlahja pikemminkin, mutta kaipa se menee samaan syssyyn erikoistumisen kanssa." Berek kohautti olkiaan nojaten hieman taaksepäin. Jaa että tatuointien.
"Tatuointitaidot... Kyllä niitä löytyy." Berek nyökkäsi pienesti laskien piipunsa pöydälle. "Välineetkin löytyvät omasta takaa." Haltia nyökytteli pienesti uppoutuen hetkeksi omiin ajatuksiinsa muistellessaan koulutustaan johon kuului tatuointien tekoa. Hänen opettajansa oli kovin tarkka siitä että hänen oppilaansa oppisi kaikki mahdolliset tavat valmistaa riimuja, tatuoinnit mukaan lukien. Vaikka ne nyt eivät olleetkaan suuren yleisön suosiossa.
"Oliko jotain tiettyä mielessä? Pidät vaan mielessäsi että olen ennenkaikkea riimujenkaivertaja, en tatuointitaiteilija. Jos et halua riimua ihoosi joudun käännyttämään sinut jollekkin muulle."

Oh, haltia oli vakavampi kuin merirosvo oli osannut odottaa. No, mitäs tuosta - kenties hänen ulkomuotonsa sai siromman menemään kuoreensa, se tuskin olisi mitenkään odottamatonta.
Noh, asiat sujuivat omalla painollaan. Jos haltia tulisi ulos kuorestaan, hän olisi varmasti mukavampaa seuraa - jos ei niin ei se haittaisi. Agnihan kaipasi riimua, ei aikonut värvätä miestä miehistöönsä vaikka ajatus huvittikin hänen humalaista mieltään.
Oma maagi voisi olla kätevä.

Mies hymyili haltian sanoille. Kenties toinen oli osannut kaivertaa riimuja syntymästään lähtien - kenties, mutta Agni ei uskonut sitä. Tosin mitä hänen kaltaisensa mies, joka oli syntynyt ennemmin kirouksen kanssa kuin minkäänlaisen lahjan, asiasta mitään tietäisi.
"Ah, synnyinlahja on jotain sellaista, minkä vuoksi ei tarvitse ponnistella", punatukka sanoi huolettomasti, olkiaan kohauttaen. Ei sillä, että koko asialla olisi ollut hänelle sen kummemmin väliä, kutsukoon sitä lahjaksi, kiroukseksi tai ammatiksi, piruako hän siitä. "99 prosenttia neroudesta on työtä, yksi prosentti synnyinlahjaa."
Agni näytti ilahtuneelta miehen myöntäessä kykenevänsä tekemään tatuointeja. Juuri sen hän olikin halunnut kuulla - muullaisia riimuja mies ei halunnutkaan. Hän halusi jotain, mikä olisi aina hänen mukanaan.
"Jos kaipaan tatuointitaiteilijaa, menen sellaisen luokse", Agni sanoi naurahtaen. "En halua kenen tahansa piirtävän ihooni - joten kun kaipaan riimuja, menen riimukaivertajan luokse koska en halua mitä tahansa yritelmiä."
Mies joi tuopistaan.
"Hyökkäysriimu, kenties sellainen joka terästää miekkani terän liekeillä."

Berek

Haltia nauroi miehen sanoille ja pudisteli päätään.
"Hyvin sanottu, ehkä me tulemme toimeen sittenkin. Synnyinlahjaa tai ei, työtä on tehtävä jos aikoo koskaan saavuttaa mitään." Berek virnisti pienesti nyökkäili. Hän piti tästä miehestä. Tämä oli sopivalla tavalla vakava ja huumorintajuinen. Vaikka Berek oli edelleen sitä mieltä, että tuollaisissa vaatteissa ei kannattanut lähteä ihmisten ilmoille ellei halunnut joutua ryöstetyksi ja hakatuksi.
"Hyökkäysriimun, sanot?" Berek hieroi leukaansa mietteliäänä kun hänen mielessään alkoi juosta kasapäin erilaisia mahdollisia riimuja. Ne olivat hyvin yleisiä sotilaiden keskuudessa. Berek osasi niitä kenties enemmän kuin suojelu riimuja, mutta että tatuointina. Onnistuisiko se... Hyökkäysriimu iholla, joka saa kantajansa aseen vahvistumaan.

"Se vaatii paljon magiaa... Mutta luulen sen olevan mahdollista." Berek puheli lähinnä itsekseen ja hymyili miettiessään millainen menestys tuollainen riimu olisi toimiessaan. Yleensä hyökkäysriimut kaiverrettiin suoraan aseeseen, sillä silloin ne aktivoituivat aina oikeaan aikaan ja olisivat käyttäjänsä turvana.
"Varoitan etukäteen: Se ei tule olemaan halpaa, eikä kivutonta. Tatuoidun riimun tekeminen sattuu paljon enemmän kuin tavallinen tatuointi." Berek virnisti kääntyen katsomaan punatukkaista tuttavuuttaan. Tuskinpa tälle miehelle kipu oli uusi ystävä, mutta pitihän se aina kertoa, että kyllä, se sattuu. Helpommalla pääsisi kun vain kaivertaisi riimun aseeseen. Halvempaa ja täysin kivutonta.

Punatukka nauroi.
"Oliko siitä muka epäilystäkään?" hän kysyi huulillaan vino hymy. Hän ei edes osannut arvata haltian mittailevan edelleen hänen vaatteitaan katseellaan - se joka olisi yrittänyt ryövätä Agnin tuskin olisi ollur tarpeeksi onnekas selvitäkseen siitä, jollei sitten sattuisi olemaan söpö tyttö. Sellaiselle voisi jopa hävitä tahallaan jos tilanne sitä vaatisi, tosin ryöstetyksi tuleminen tuskin oli mukava kokemus.
Mutta yleisesti ottaen, varkaalla kävisi huonompi tuuri kuin ryöstettävällä.

Agni tietenkin tiesi, ettei kyseisen riimun tekeminen olisi kivutonta - hän oli hankkinut toisaalla jo toisen riimun mutta kuka ei olisi kaivannut pientä lisäboostia voimilleen. Ja pientä lisänostatusta olemukselleen miehistön keskuudessa, nyt he pitivät kapteeniaan sähkömaagina vaikka olivatkin nähneet hänen käyttävän vain yhtä ja samaa loitsua.
"Tiedän", mies sanoi ja joi oluensa loppuun. Mitä sitä suorastaan valehtelemaan asiasta minkä haltia tulisi kuitenkin huomaamaan heti miehen paljastettua hänelle olkavartensa. "Tämä ei ole eka kerta."
Mies riisui yhden arvokkaista sormuksistaan ja laski sen pöydälle vähän turhankin huolettomasti, Agni ei ollut koskaan oppinut ymmärtämään täysin rahan arvoa ja hänellä oli muutenkin paha tapa jakaa sitä ympärilleen.
"Siinä on alkajaisiksi."

Berek

Haltia nosti sormuksen pöydältä ja vei sen silmiensä tasolle. Se tuntui kädessä yllättävän painavalta noin pieneksi esineeksi, mutta se ei vielä kertonut sen todellista arvoa. Joskus huijarit olivat lisänneet lyijyä sormuksien kivien alle tehdäkseen niistä painavampia, vaikka ne todellisuudessa olivatin vain värjättyä terästä ja lasikiviä. Berek punnitsi sormusta hetken kädessään, nostaen sormusta sitten hieman ylemmäs antaen valon heijastua suuren jalokiven pinnasta. Tämä tosiaan oli aito. Ja arvokas. Berek virnisti ja pujotti sormuksen kokeeksi sormeensa. Se oli aivan liian suuri jopa hänen peukaloonsa, ja hänen sirot sormensa näyttivät entistäkin ohkasemmilta. Berek pujotti sormuksen pois sormestaan ja sujautti sen rintataskuunsa nyökäten.
"Selvä. Tämä riittää aluksi." Berek tyhjensi tuoppinsa ja suki vaaleita hiuksiaan hymyillen.

"Voimme alottaa huomenna hetki kun tahdot. Laitan illalla tatuointi välineet valmiiksi, ja olen valmis heti aamusta." Berek laski tyhjän tuopin pöydälle ja katsoi sivusilmällä punatukkaa joka vaikutti kovin tyytyväiseltä hänen tarjoukseensa. "Vietän yön tässä majatalossa. Joten voimma tavata tässä alhaalla huomenissa. Miltäs tämä kuullostaa?"

Punatukka katseli haltian sormuksen tarkastelua. Tietenkin se oli aito - eihän Agni nyt menisi pitämään sormessaan lasikivellä koristeltua sormusta, hän tiesi tarpeeksi arvoesineistä tunnistaakseen aidot. Ei sillä, että mies olisi välttämättä tarkastellut jokaista ryöstämäänsä, merirosvo otti sen mitä sai ja arvioi saaliin arvon vasta myöhemmin.
"Olisi helpompaa jos kertoisit minulle tarkan summan", Agni sanoi hymähtäen. "En välttämättä ole yhtä antelias selvinpäin." Se ei ollut täysin totta, punatukka oli aina turhankin antelias.

Toinen tarjoutui tatuoimaan hänet heti aamulla.
"Aamulla on turhan aikaisin", punatukka sanoi niskaansa raapien ja nousi rennosti ylös. "Tavataan täällä puoliltapäivin."
Hän olisi silloin ehtinyt herätä kunnolla - tosin mikä herättäisikään paremmin kuin annos kipua? Riimun tatuoiminen ei ollut kivuton toimenpide, sen hän muisti liiankin hyvin minkä lisäksi Berek oli ainakin tatuoijana kokemattomampi kuin se, jolta mies oli saanut edellisen riimun.

((btw, minkä pituinen Berek on?))

Berek

"Tarkan summan?" Berek virnisti hartioitaan kohauttaen. "Me puhumme nyt tatuoinnista joka tatuoidaan ihoosi. Käytän siihen kallista aikaani, osaamistani, magiaa ja välineitäni. En osaa sanoa tarkkaa hintaa vielä. Hinta tulee riippumaan siitä kuinka suuri tatuoinnista tulee. Laatu maksaa, ja voin taata sinulle että minun tekemäni riimu tulee toimimaan paremmin kuin se mikä sinulla on jo valmiiksi." Berek tiesi kuullostavansa ylimieliseltä, mutta hänen kehunsa eivät olleet täysin tuulesta temmattuja. Hän teki vain laadukkaita riimuja jotka kestivät muuttumattomina kymmenia, ellei sitten yli satoja vuosia. Niitä ei tarvinnut terästää uudella magialla, eikä korjata. Siksi, hän uskalsi työllään kehuskellakkin.
"Mutta näin äkkiseltään uskaltaisin veikata, että hinta on lopulta noin kolminkertainen sormuksesi arvoon nähden."

"Puolilta päivin käy minulle aivan yhtä hyvin. Ehdinpähän rentoutua ennen koko loppupäivän kestävää rupemaa." Berek noudatti jutustelu seuransa esimerkkiä ja nousi tuoliltaan poimien valkean piippunsa pöydältä. Berek oli tottunut heräämään aikaisin aamulla, aivan kuten kunnon käsityöläisen kuuluukin, mutta jos Garnett ei halunnut aloittaa heti aamusta, niin ei sitten. Berek oli aivan yhtä valmis puolilta päivinkin. Hänen ei tarvinnut edes etsiä tatuointi välineitään tavaroidensa joukosta, hän tiesi tasan tarkkaan missä ne olivat.
"Odotan sinua täällä."

(( Berek onnn semmoinen 193cm pitkä ^^ ))

Punatukka ei peittänyt hymyään haltian sanojen johdosta. Joko hän oli kohdannut miehen, jolla oli liian suuret luulot itsestään tai miehen, joka tosiaan osasi hommansa. Tämän lyhyen keskustelun päätteeksi mies oli melko varma, että kyse oli jälkimmäisestä. Hän osasi kyllä löytää helmen jos vaivautui hieman etsimään ja Berek tosiaan oli helmi. Edes hinta ei kuulostanut miehen korvaan mitenkään pahalta, hän olisi kyennyt maksamaan tuon hinnan vaikka samantien, tosin ei raha vaan koruina, eihän tuo sormus ollut ainoa hänen kädessään.
"Olen valmis maksamaan enemmänkin, jos olet niin hyvä kuin sanot", punatukka totesi. Hän oli kova antamaan tippiä.

Haltian noustua seisomaan mies yllättyi hieman - hän oli olettanut vaalean olevan korkeintaan hänen pituisensa mutta sai huomata olevansa huomattavasti lyhyempi, mikä ei ollut tuttu tunne miehelle. Vaaleat kulmat kohosivat yllättyneinä.
"Hienoa, hienoa. Yritän tulla ajoissa", punatukka totesi ja nyökkäsi miehelle kevyesti ennen kuin katosi äskeisien seuralaistensa luo yhtä rennosti kuin oli paikalle saapunutkin. "Mihin minä jäinkään? Ai niin jättiläisiin---!"

((Ah, kannattaisi varmaan mainita asiasta hahmoesittelyssä? Koska siellä ei oltu mainittu mitään pituudesta oletin hänen menevän johon 175-185 väliin :'D))

Berek

Berek jäi katsomaan miehen perään hymyillen. Voi kyllä, hän oli niin hyvä kuin sanoi, ellei hieman parempikin. Berek hymähti itsekseen, sipaisi helmillä koristellun hiustupsunsa korvansa taakse ja asteli suolanhajuiseen ilmaan ulos majatalosta. Miksi? Vaikka Berek nauttikin suunnattomasti piipun polttamisesta, hän ei edelleenkään pitäny tupakan hajusta. Se pisti hänen nenäänsä ja sai haltian voimaan huonosti. Miksi hän itse poltti? Polttaessa haju häviää. Sitä ei enää haista samalla tavalla, eikä kukaan jää haistelemaan savua sitä itse hengittäessään.

Berek katseli pimeälle taivaalle ja nojaili puiseen seinään mietteliäänä. Millainenkohan tästä nyt sitten oli tulossa. Haltia veti sormuksen rintataskustaan ja katseli sitä uudemman kerran. Se oli todella laadukas koru, kivi oli hiottu taidolla, ja sitä kiinni pitävät kultaiset kiinnikkeet oli taidokkaasti muotoiltu muistuttamaan kahta pienen pientä lohikäärmettä. Berek oli enemmän kuin tyytyväinen siihen että mies oli valinnut hönet tekemään itselleen tatuoinnin. Kenties joku jumalista katsoi häneen nyt suopeasti ja siksi ohjasi miehen hänen luokseen. kuka tietää.

Yö-ilma oli kovin viileä, joten Berek palasi sisälle ripeästi, kulkien vielä kovaäänisen asiakkaansa ohitse. Tarinoita meriltä, Berek myönsi itselleen olevansa hieman kiinnostunut miehen tarinoista, mutta vain siksi, että ne kertoivat hyvin miehen mielikuvituksesta. Tämä tuskin kertoi elämänsä aikana yhtäkään totuuden hippusta, joten mielikuvituksellisten tarinoiden kertominen sujui tältä luonnostaan. Berek ei millään jaksanut uskoa, että mies oli edes kertonut hänelle oikeaa nimeään. He tapasiat vasta, ja jos tämä mies todella oli rikollinen, niin miksi hän kertoisi Berekille oikean nimensä. Se ei vain käy järkeen.

Huoneessaan haltia kaivoi tatuointivälineensä valmiiksi esille, tarkasteli niitä hetken hymy huulillaan ja laittoi ne sitten pöydälle odottamaan huomista.

(( Ehkä siitä pitäisi Minun mielessäni nuo haltiat vaan ovat muutenkin paljon pidempiä kuin keskiverto ihmiset, niin en nähnyt sitä tarpeellisena ^^'' Pahoitteluni. ))

Punatukka puhui huolettomasti naisseuralaistensa kanssa vielä haltian palatessa takaisin, tällä kertaa hän oli päässyt jo kertomaan labyrintista, jossa oli joutunut suunnistamaan apunaan lankarulla, paeten petoa jolle edes hänen voimansa eivät mahtaisi mitään, tietenkin hän muisti kuitenkin kuvailla kuinka voimakas hän oli. Naiset kikattivat tietenkin juuri oikeissa kohdissa mikä piti Agnin tyytyväisenä, hän piti tytöistä jotka tiesivät milloin olisi ihasteltava hänen voimiaan ja milloin puolestaan naurettava hänen tarinansa yllättäville käänteille.
Miehen vaaleiden silmien katse käväisi pikaisesti haltiassa mutta kääntyi takaisin naisiin samantien hänen jatkaessaan juttuaan alkoholin alkaessa vähitellen nousta kunnolla päähän.

Agnin loppuilta sujui railakkaissa merkeissä viinan virratessa mikä teki tuosta hyvähampaisesta tyttökaksikosta entistä hurmaavamman näköisiä ja oli ihme, ettei vartijoita oltu kutsuttu paikalle pidättämään punatukkaista ja hänen iloisiksi äityneitä joukkojaan.
Juhlinta jatkui pitkälle yöhön joten oli hyvä, ettei Agni ollut lupautunut tulemaan ennen puoltapäivää paikalle sillä hän heräsi vasta auringon ollessa korkealla. Kesti hetken ennen kuin mies tajusi missä oli ja toinen hetki ennen kuin hän sai noustua ylös, pukeuduttua ja kadottua ulos. Hattu varjosti juuri heränneen silmiä hänen suunnatessaan ensin alukselleen siistiytymään minkä jälkeen hän poistui hyväntuulisesti vihellellen majatalolle.

Tietenkin mies oli hieman myöhässä mutta hänen kaltaiseltaan henkilöltä alle tunnin myöhässäolo oli lähes sama kuin hän olisi tullut ajallaan. Sisälle astuessaan mies läväytti tietenkin oven kunnolla auki, pitihän kaikkien nähdä hänet ja etsi katseellaan haltiaa.

((Oho, niin muuten sivuillakin on sanottu. Silti 193 cm on ehkä sellainen pituus, mikä pistää ainakin ihmishahmojen silmään - ehh, ehkä ajattelen asioita liian tarkkaan.))

Berek

"Oikeasti, sinulla on paljon kauniimmat silmät ja silkkisemmät kutrit kuin yhdelläkään haltianeidolla jonka tiedän." Berek puhui pehmeällä äänellä suloiselle neidolle joka oli ilmeisesti jonkun kauppalaivan kapteenin tytär. Tytön punaiset huulet olivat jääneet vienoon hymyyn Berekin sipaistessa tämän oljenvärisiä kiiltäviä kiharoitaan. Tyttö oli kahdessakymmenissään, ja siro kuin keijukainen. Juuri sellainen suurisilmäinen söpöläinen joita Berek ei yksinkertaisesti voinut vastustaa. Kuka muka voisi? Ulko-ovelta kuului paukahdus ja kaikki kääntyivät katsomaan tulokasta joka seisoi irvokkaanvärisissä vaatteissaan hetken ovensuussa ennen kuin astui sisään. Sormukset kiiltelivät ja punainen tukka vilkkui lierin alta. Berek huokaisi raskaasti. Mies oli myöhässä ja kun suvaitsi saapua niin keskeytti vielä hänen ja tämän suloisen olennon keskustelun.

"Anna minulle anteeksi ruusunkukkani. Kuten sanoin, minulla on tänään töitä ja asiakkaani suvaitsi juuri saapua." Berek nousi tuoliltaan ja tunsi tytön takertuvan käsivarteensa.
"Tapaammeko me vielä illalla?" Tyttö kysyi hymyillen ja kallisti päätään aavistuksen. Juuri sen verran, että vaaleat kiharat valuivat laineina alas tämän olkapäiltä. Berek oli melko varma, että tyttö teki eleensä tietäen kuinka suloiselta näytti noin tehdessään.
"Tietenkin, minnekkäs minä täältä katoaisin." Berek vastasi hymyillen, sipaisi tytön samettista poskea ja asteli sitten Garnettin luo joka antoi katseensa haravoida majatalon asiakkaita.
"Olet myöhässä." Berek sanoi virnistäen ja suki vaaleita hiuksiaan.

Ohh, vaikka Agni oli myöhässä, sen ei pitäisi paljoa haitata koska Berek oli löytänyt huomattavasti hauskempaa tekemistä kuin hänen tatuointiensa teon. Punatukka kohotti kulmiaan huvittuneena. Hän ei olisi uskonut aikaisemmin niin vakavahkosta miehestä kuoriutuvan tuollaista naistenmiestä, tämä oli vain positiivinen yllätys.

Haltia asteli punatukan luokse selvästi tietäen Agnin nähneen koko tilanteen.
"Jos yrität saada minut mustasukkaiseksi, onnistuit siinä", merirosvo totesi kepeästi, huulillaan hieman vino hymy. "Vie minut huoneeseesi."
Mies ei voinut olla vilkaisematta tyttöä, jolle Berek oli kovasti kuherrellut. Ei yhtään hullumman näköinen, täydellinen kaunotar oikeastaan. Ihme, ettei hänelle löytänyt sen enempää kosiskelijoita - tosin ei Berekiäkään voinut missään määrin rumaksi sanoa.
"Hei sinä", mies huikkasi tarjoilijatytölle. "Tuo kaverin huoneeseen annos kaikkea mitä listalta löytyy." Agni osoitti seurassaan olevaa haltiaa puhuessaan.

Berek

"Mustasukkaiseksi? Minä?" Berek naurahti ilkikurisesti ja virnisti. "Pois se minusta, en vain voi vastustaa kaunottaria." Berek nyökkäsi miestä seuraamaan itseään toiseen kerrokseen hymähtäen samalla miehen tilaukselle. Kaikkea mitä listalta löytyy, meinasiko tämä olla upitunnellissa kun tatuointia tehtiin? Ei ehkä hullumpi idea, alkoholi voisi viedä suurimman kivun pois. Ainakin tavallaan. Berekin huone oli melko tilava, jä haltia oli asetellut tatuointivälineet pöydälle siististi riviin. Hän oli koko aamun käyttänyt niiden tarkasteluun ja todennut välineensä ensiluokkaisiksi vaikka ne olivat olleet vailla käyttöä jo jonkin aikaa.

"Istu tuohon." Berek osoitti tuolia pöydän edessä riisuen takkinsa sängylle. Tässä menisi nyt oma aikansa, ja he tulisivat viettämään huoneessa tovin jos toisenkin.
"Minne ajattelit sitä tatuointia?" Berek kysyi poimien siveltimen käteensä ja katseli sitä hetken kulmat kurtussa. Se olisi hyvä luonnosteluun. Niin hyväksi Berek ei itseään kuvitellut että voisi alkaa mustetta hakkaamaan toisen ihoon ilman pohjakuvaa. Tuskin menisi riimu edes oikein.
"Piirretään ensin niin saat pienen hetken aikaa katua päätöstäsi." Berek virnisti vilkaisten kohti tatuointiälineitään jotka lepäsivät tummasta nahasta tehdyllä liinalla. Pitkien varsien päässä kiiltelivät terävät neularivistöt jotka eivät houkutelleet tekemään yhtään lähempää tuttavuutta.

Mies seurasi haltiaa huoneeseen. Se näytti siistimmältä ja tilvammalta kuin mies oli osannut etukäteen odottaa. Tämä ei suoraan sanottuna näyttänyt aivan näin laadukkaalta paikalta mutta ulkonäkö oli ilmeisesti pettänyt mikä sai huvittuneen hymyn miehen huulille.
Mies riisui takkinsa ja hattunsa paljastaen punaiset hiuskiekuransa kokonaisuudessaan. Hän oli hieman yllättynyt siitä, ettei ollut heidän ensitappamisellaan huomannut haltian kasvoilla minkäänlaista reaktiota hänen poikkeavuutensa johdosta mutta epäili, että Berek oli vain taitava salaamaan tunteensa.

"Vasempaan käsivarteen", mies vastasi ja riisui paitansa paljasten sen tosiseikan, että hänellä tosiaan oli toinen riimu jo valmiina olkavarressaan, kätkettynä toisen tatuoinnin sisään. Oli ollut hyvä ajatus pyytää tavallisen tatuoinnin tatuoijaa jättämään sinne tilaa toisellekin riimulle. "Minulla ei ole tapana katua mitään."
Mitäpä katuminen auttaisi? Hän oli mies ja seisoi päätöksiensä, sanojensa ja tekojensa takana.

Berek

Haltia tarkasteli tatuointia hetken, vieden sitten kätensä sen lähettyville ja keskitti magiaansa kämmeneensä. Ei mennyt kuin hetki kun riimun ääriviivat alkoivat hehkua ihossa paljastaen tatuointiin kätketyn loitsun. Nill hymyili pienesti katsellessaan hehkuvaa riimua, jonka hän tunnisti kuuluvan jollekkin sähköloitsuista. Berekin oli myönnettävä hiljaa itsekseen, että tämä riimu oli kanssa loistotyötä.
"Se on ihan pätevä." Berek sanoi ääneen ja nyökkäsi pienesti. Samalla hän antoi katseensa juosta läpi Garnettin vaalean ihon joka oli pisamien täplittämä. Berek ei vain voinut olla kummeksumatta tämän kummallista olomuotoa, sillä normaalin ihmisen iho ei näyttänyt tuolta. Berek ei voinut olla ajattelematta sitä, että tämä henkilö jonka kanssa hän nyt oli tekemisissä, saattoi olla demonin riivaama, tai demoni aivan itse. Ajatus huvitti Berekiä suunnattomasti, ja hän tunsi hymyn nousevan väkisinkin huulilleen.

"Voin tehdä sen tähän melko viereen. Joten jos haluat sen piiloon samalla tavalla kuin tämän, se on mahdollista." Berek kastoi siveltimen mustepulloon ja istahti Garnettin viereen jakkaralle. Berek oli eilen illalla päättänyt minkä riimun tatuoisi tälle, joten nyt hän antoi kätensä maalata alustavaa kuvaa miehen olkaan tottunein elkein. Tällaista riimun piilottamista Berek itse ei harrastanut, mutta kaipa se antoi käyttäjälleen tietynlaisen edun, kun vastustaja ei tiennyt sen olemassaolosta.
"Onko näin hyvä?" Berek kysyi pian ojentaen Garnettille pienen peilin.

Agni hymyili vinosti.
"Tietenkin se on pätevä", punatukka sanoi kuitenkin tyytyväisenä siitä, että haltia oli huomannut asian. Se kertoi, että Berekin oli pätevä tatuoimaan - ainakaan hän ei ollut huomannut minkäänlaista vikaa hänen aikaisemmassa riimutatuoinnissaan, se oli toiminut kaikki nämä vuodet moitteettomasti.
"Putosin nuorena miehenä trooppisilla vesillä purjehtiessani laidan yli merirosvojen hyökättyä aluksemme kimppuun", mies aloitti jutustelevaan sävyyn. "Ankeriasmerihaltiaprinsessa kuljetti minut merenalaiseen palatsiinsa ja hoiti kuntoon. Jotkut tytöt tykkäävät antaa komeille nuorukaisille lahjoja."

"Jos osaat", punatukka sanoi hienoisesti haastavalla äänensävyllä. Tietenkin haltia osasi jos jaksaisi nähdä tarpeeksi vaivaa, Agni uskoi tunnistavansa ammattimiehen sellaisen tavatessaan.
Haltia ryhtyi heti töihin, hän oli selvästi päättänyt jo etukäteen mitä aikoi tatuoida asiakkaalleen - tosin olihan hänellä ollut se tunti aikaa minkä Agni oli ollut myöhässä. Sen tunnin haltia kuitenkin oli käyttänyt flirttailemalla.
"Näyttää hyvältä."

Berek

"Jaa, että ihan prinsessa." Berek virnisti vinosti laskien siveltimen pöydälle ja otti kapeisiin sormiinsa kapean varren jonka päässä neulat välkähtivät kevyesti valoa heijastaessaan. Berek silmäili piikkejä hetken, ottaen sitten mustepullon lähemmäs ja tarkasteli kulmat kurtussa iholla olevaa luonnosta riimusta. Tästä alkaisi sitten se työ.
"Jos komeat nuorukaiset todella saisivat lahjoja prinsessoilta ja muilta neitokaisilta, olisinko minä sitten käsityöläinen?" Berek kysyi virnistäen kun ovelle koputettiin. Muutama tarjoilija asteli sisään suurten tarjotinten kanssa jotka notkuivat erilaisia juomia ja ruokia. Berekin oli pakko pyöräyttää silmiään. Turhanpäiväistä, mutta ainakin Garnett pysyisi kiireisenä tuota ruokamäärää mässyttäessään.

"Noh, ainakin olet selvä kun aloitan tämän, et voi myöhemmin syyttää minua siitä että olit juopunut ja siksi teit hätiköidyn päätöksen." Berek sanoi lopulta virnistäen, ja napattuaan puhtaan liinan pöydältä kastoi neulat musteeseen. Haltia keskittyi hetkisen keräten magiaa käsiinsä ja kurkisti vielä asiakastaan hymyillen.
"viimeinen hetki perääntyä?"

Mies hymyili leikkisästi.
"Ymmärrän mitä ajat takaa - voin kutsua sinua tästä lähtien prinsessaksi", punatukka sanoi hyväntuulisesti ja nappasi itselleen syötävää. Hän oli enemmänkin nälkäinen kuin janoinen, he nostaisivat purjeet jo tänä iltana joten hän joutuisi jättämään suurimman osan juomista lahjaksi riimukaivertajalleen. Leipä olisi saanut olla hieman tuoreempaa mutta toisaalta kun oli elänyt viikkokausia putkeen laivakorpuilla ei voinut valittaa eilisen leivästä.
Mmm, usea annoksista näytti hänen silmäänsä vastustamattoman hyvältä. Kun joutui elämään oloissa joissa ruokaa ei ollut aina tarjolla oppi arvostamaan tällaisia annoksia aivan eri tavalla.

Mies vilkaisi haltiaan ja kohotti kulmiaan.
"En ole mies, joka peruu päätöksiään", punatukka sanoi, mikä ei tietenkään ollut totta vaikka hän kerrankin näytti siltä, että puhuisi totta. Hän perui päätöksiään, jos se oli hänen oman etunsa kannalta parasta, hän ei ollut mies joka seisoi itsepäisesti sanansa takana. "Ala vain tatuoimaan, on sitä tullut pahempaakin kipua kestettyä."
Agni siemaisi viiniä.

Berek

"Tiedän olevani pojankasvoinen ja kaunis, mutta prinsessaksi kutsuminen syö miehistä egoani." Berek vastasi virnistäen ja pudisteli päätään pienesti. Berek vei magialla ladatun kätensä riimuluonnoksen viereen ja puski magiaa ihoon saaden vieressä olevan riimunkin hohtamaan.
"Kipu kertoo meille, että olemme edelleen elossa." Berek vastasi vielä pienesti hymähtäen. Varmoin ottein Berek tarttui puisesta varresta tiukasti ja voimansa tarkoin harkiten työnsi neulat ihoon ensimmäisen kerran. Tasaisella rytmillä berek pakotti mustetta ihoon samalla magiaa kuvioon työntäen. Haltia muisti pian miksei pahemmin välittänyt tatuointien teosta, sillä tämä vei sanoinkuvaamattomasti enemmän aikaa kuin mikä tahansa muu riimu, ja sen lisäksi magiaa piti työntää ihoon tulevaan kuvioon paljon voimakkaammin kuin esineeseen.

Berek lisäsi neuloihinsa tottunein ottein mustetta ja jatkoi tatuoinnin tekemistä pieni hymy huulillaan kareillen.
"Eihän tunnu liian pahalta?" Haltia kysyi hymy huulilla viipyillen ja pyyhkäisi valuvaa mustetta pois iholta. Hän ei oinut sanoa vielä päässeensä edes alkuun.

Agni virnisti poikamaisesti kuullessaan haltian toteamuksen prinsessaksi kutsumisesta.
"Silloin voisin kertoa saaneeni molemmat riimuni prinsessalta - kuinka onnekas poika minun täytyykään olla kun olen saanut niin monen haltianeidon suosion itselleni", punatukka sanoi lopettamatta hymyilemistä.
Neulan työntyminen hänen ihoonsa ei saanut miestä hätkähtämään, olihan punatukka osannut valmistautua kipuun, mutta hymy katosi miehen huulilta. Valittamatta mies nappasi itselleen juotavaa samalla kun antoi tatuoijan hoitaa työtään.

Agni naurahti kuullessaan miehen sanat.
"Jos valittaisin yhdestä neulanpistosta, en voisi kutsua itseäni merimieheksi", punatukka sanoi, vilkaisten haltiaan. "Jossain tilanteissa tuntisi mieluusti pienen neulanpiston todellisen kivun sijaan."
Hän siemaisi jälleen juomaansa.
"Sinäkin olet varmasti kierrellyt, tosin merten sijaan maata, Berek, joten tiedät mitä tarkoitan."

Berek

Haltia hymähti kevyesti ja kastoi neulansa uudelleen musteeseen.
"Kipu kertoo meille, että olemme elossa. Huolestutaan vasta sitten kun kipua ei enää ole." Berek hymyili Garnettiin vilkaisten, keskittyen sitten taas tatuointiin. Hän oli oman osansa kaikenlaista kipua kokenut, mutta vasta myöhemmin oppinut tuntemuksiaan arvostamaan. Hän oli saanut haavoja, ja tuntenut kipua veren vuotaessa hänen kermanvalkealla ihollaan, mutta hänen ikäisensä haltia, joka oli elänyt elämänsä ihmisten keskuudessa, oli kokenut myös sen kivun kun joku hänen läheisistään oli kuollut.

"Olen kierrellyt, ja kiertelen edelleen." Berek nyökkäsi hymyillen pyyhkäisten ylimääräistä mustetta iholta.
"Kipua on niin monenlaista. On tätä, pientä kipua joka kestää kauan, eikä hellitä vaikka kuinka rukoilisit. Sitten on kipua, jonka tunnet kun kylmä teräs lävistää ihosi. Se polttaa, ja saa toivomaan, että ihme tapahtuisi, ja kipu lakkaisi, mutta se seuraa läpi paranemisenkin. Kuitenkin, se loppuu aikanaan." Berek puheli lähinnä kai itsekseen, mutta tiedosti asiakkaansa kuuntelevan hänen sanojaan. Berek oli avoin itsestään, ja puhui mielellään, mistä tahansa. Tällä kertaa ajatuksistaan.
"Ja sitten... On se henkinen kipu, kun joku rakkaistamme vaipuu ikuiseen uneen. Minullakin on elinvuosia niin paljon, että olen kokenut sen useasti, ja tulen kokemaan sen vielä monesti. Ihmisten elämänlanka on niin kovin lyhyt omaani verrattuna."