Kotiinpaluulahja

Kukaan ei nauttinut kivusta ja tietenkin, ah, se saattaisi opettaa jotain mutta Agni ei koskaan ollut ollut tarpeeksi hyvä oppilas päästääkseen tällaisia sanoja suustaan. Hän ennemmin pakenisi vastuuta sekä kipua ja tuottaisi sitä muille kuin tulisi kokeneeksi sitä itse. Ja olihan hän useaan kertaan huomannut tahallaan tai tahattomasti aiheuttaneensa ihmisille ympärillään tuskaa mutta se ei haitannut häntä. Punatukka ei ollut hyvä ymmärtämään mitä muista tuntui, ehkä hänellä oli tarpeeksi käsiteltävää itsessään.

Mies nauroi kepeästi.
"Sitten olen kai onnekas kun olen syntynyt lyhytikäiseksi ihmiseksi", Agni sanoi huolettomasti. "Merillä menetyksiin on totuttava. Jos jäisin suremaan jokaisen menehtyneen perään, menettäisin järkeni. Ja miksi jäädä liikaa pohtimaan asioita kun kuolema on vain osa elämää."
Oli kuitenkin totta, että Agnikin katui jotain. Sitä, ettei hän ollut ollut paikalla ainoan perheenjäsenensä nukkuessa pois. Hänen ainoat hyvästinsä olivat olleet raivokkaan teinipojan uhoa joka ei voinut uskoa, etteikö äiti eläisi ikuisesti häntä odottaen.

Berek

Haltia ei voinut tietyllä tasolla muuta kuin ihailla Garnettin kevyttä suhtautumista elämään. Tietenkin jos aina osasi vain kääntää katseensa muualle ja luopua tunteistaan, niin menetys ei tuntuisi niin pahalta. Berek vain oli kasvanut niin rakastavien vanhempien kanssa, että hän oli oppinut kiintymään ihmisiin. Ja silloin menetys sattui enemmän.
"Kaipa sinua voisi onnekkaaksikin sanoa." Berek sanoi hymyillen ja pyyhki ylimääräistä mustetta iholta, jääden hetkeksi vain katsomaan keskeneräistä tatuointia. Hän halusi näin varmistaa etteivät neulat olleet puhkoneet ihoa läpi asti, ja hyvältä näytti. Iho ei vuotanut verta, punoitti vain merkiksi siitä että se ei ollut kovin tyytyväinen saamaansa käsittelyyn.

"Tämähän edistyy." Berek naurahti, kastoi neulat musteeseen ja jatkoi työtään. Hänen kätensä ei ollut tottunut tämänkaltaiseen työhön, joten ranne alkoi pian tuntumään hellältä. Berek kuitenkin tiesi, että tatuointia oli viel' paljon tehtävänä, ja hänellä oli enää vaivaiset kolmetuntia aikaa ennenkuin garnettin iho alkaisi jälleen tuntemaan kivun kokonaisuudessaan. Vielä se oli mukavan turtunut, eikä neula tuntunut varmastikkaan hyttysenpistoa kummemmalta.
"En muuten tullut kysyneeksi mihin oikein tarvitset näin montaa taisteluriimua. Monet ovat tyytyväisiä vain yhdestäkin."

Agni ei vaivautunut kääntämään päätään katsoakseen miten työ edistyi. Hän osasi hillitä utealisuutensa eikä halunnut haltian missään nimessä tekevän virheliikettä ja pilaavan aikaansaannostaan.
"Hienoa, hienoa", mies sanoi virnistäen. "En malta odottaa että näen aikaansaannoksesi. Mutta sen on parasta olla huippulaatua, muuten luulet itsestäsi aivan liikoja kiskurihintoinesi."
Ei sillä että hän valittaisi ammattimiehelle maksamisesta. Mieluummin hän maksaisi laadusta kuin saisi sekundaa kuten hän oli nähnyt muutamien epäonnekkaiden merimiesten saaneen.

Haltian kysymys sai miehen hymyilemään hienoisesti. Kertoisiko hän asiaa haltialle vai jättäisikö ainoastaan kertomuksen pelkkään mystiseen hymyyn? Se oli salaisuus mutta toisaalta Berek tiesi jo, ettei hän ollut sitä mitä antoi ymmärtää.
"Ei minulla kai ole mitään syytä salatakaan asiaa", Agni totesi hetken hiljaisuuden päätteeksi. "Se on osa showta, kuka mies ei haluaisi olla kapteenin alainen joka hallitsee useampaa magiaa?"
Punatukka iski silmää ja jatkoi:
"Kyllästyin olemaan heidän silmissään pelkkä sähkömaagi joten kapteenin on aika saada uutta tavaraa peliin. Lisäksi tuli on muutenkin aina miellyttänyt minua enemmän, voisin keksiä itselleni jonkun hienon lisänimen."

Berek

Haltia naurahti hyväntahtoisesti. Vai sellainen syy. No mikäs siinä jos toisella kerran oli varaa maksaa kalliista riimuista. Ja kuka berek oli toisen motiiveja arvostelemaan. Jos hänen alaisensa uskoivat garnettin olevan maagi vain riimujen takia, oli hänelle sattunut sopivasti magiaa taitamattomia alaisia. Vaikka tuskin esimerkiksi tulimaagista olisikaan hyötyä laivalla, sillä jokainen loitsu voisi sytyttää laian tuleen.
"En luule liikoja itsestäni, olen vain nöyrä käsityöläinen joka tietää työnsä arvon." Berek virnisti itsekseen. Nöyrä hän ei välttämättä ollut, mutta hän tiesi kyllä olevansa hyvä. Eikä hän koskaan hutiloinut työssään. Jokainen hänen riimuistaan oli huolella ja taidolla tehty.

Berek työnsi magiaa musteen mukana riimuun, ja sen vieressä valmis riimu hohti kirkkaasti. Garnettin syy uuden riimun hankkimiseen tavallaan kertoi myös sen, miksi tämä oli piilottanut riimun toisen tatuoinnin sisään. Olihan yllätyselementti aina plussaan, mutta jos halusi uskotella alaisilleen olevansa jotain mitä ei oikeasti ollut, oli riimut piilotettava illuusion ylläpitämiseksi. Oikeastaan aika nerokasta. Olikohan tuollaisia enemmänkin?
"miksei sinulla sitten ole maageja laivassasi? Vesi tai ilma maagi kuullostaisi minun korvaani ihan järkevältä laivassa."

Agni nauroi huvittuneesti. Hän pysty näkemään miehen virneen sivusilmästään eikä hänen olisi edes tarvinnut sitä nähdä tietääkseen totuuden noiden sanojen tapana.
"Roskaa. Sinä et ole nöyrää nähnytkään", punatukka sanoi huvittuneena. Se ei ollut mikään huono piirre, merirosvo itse ei voinut väittää olevansa missään määrin nöyrä, johtihan hän alustaan osittain valheiden ja mahtailun avulla, riimut olivat siitä yksi hyvä esimerkki.

Punatukka hymähti. Niin, ilma- tai vesimaagi olisi hyvä lisä hänen miehistöönsä ja oli hänellä muutaman kerran aikaisemmin ollut maageja joukossa. He kuitenkin olivat jättäneet miehistön, syystä tai toisesta ja riimuilla Agni ei voisi ryhtyä kummaksikaan. Oli eri juttu laittaa miekka liekehtimään kuin hallita oikeasti merivirtoja - oliko sellaiselle edes omaa, yksittäistä riimua vai oliko se useamman riimun summa?
"Hankalia löytää ja helppoja kadottaa - se on tullut pariin otteeseen huomattua", hän sanoi. "Ja he ovat haluttuja alaisia ja tietävät sen liiankin hyvin - et sattuisi tuntemaan ketään vapaaehtoista? Hän saisi hyvän palkkion."

Berek

Berek oli pienen hetken aivan hiljaa ja mietti. Maagit saattoivat olla haluttuja monessakin paikassa. Heitä haluttiin palkata niin monenlaisiin tilanteisiin, että tämän maailman maagit eivät koskaan pystyisi vastaamaan kysyntään. Berek oli ehkä maagi, mutta se fakta, että hän ei todella tuntenut ketään muita maageja oli hänestä tavallaan aika surullista. Hänen opettajansa oli ollut ainoa maagi johon hänellä oli ollut aikaa tutustua paremmin. Haltia antoi pahoittelevan hymyn nousta huulilleen.

"Minä en tunne kuin yhden maagin itseni lisäksi, ja se vanha kääkkä ei kyllä ole vapaaehtoisesti tee mitään." Berek virnisti pienesti. "Opettajani. Pahansisuinen vanha mies jonka mielestä magia oli pelkkää hienostelua ja taitojensa näyttämistä. Ei pienintä hitustakaan käytännöllisyyttä. Eikä hän olisi minua oppilaakseen halunnut edes pahimmissa painajaisissaan, mutta vanhempani maksoivat hyvin. Joten, ehkä hän olisi ostettavissa, ongelmaksi muodostunee pienet seikat kuten se, että kääkkä oli tuli-maagi, kuten minäkin ja sen isäksi minulla ei ole hajuakaan missä vanhus tätä nykyä majailee. En ole mokomaa nähnyt melkein sataan vuoteen. Liekö elossakaan enää."

Agni naurahti Berekin kertomukselle mestaristaan. Sellaista miestä hän ei laivalleen kaipaisi, hän ei halunnut maksaa maagillekaan kohtuuttomia summia kuten 90 prosenttia ryöstösaaliista tai vastaavaa. Hyvin hän oli tullut toimeen ennenkin, ilman maagia, vaikka maagin puuttumisen nopeasti huomasikin.
"En tarvitse muita tulimaageja, laivalla on jo minut", mies sanoi leikkisään sävyyn ja iski silmää. "Ja tuskin satut tapaamaan töitä etsivää maagia joten minun on laitettava pojat asialle, ehkä he löytävät jonkun - tai sitten eivät mutta on sitä ennenkin purjehdittu ilman, että joku tuntee jatkuvasti merivirtojen liikkeet. Olen mestarillinen purjehtija näin vaatimattomasti sanottuna."

Pisamakasvoinen siemaisi viiniä.
"Onko riimunkaivertajia sitten niin vähän, että sinun piti lähettää vastahakoiselle mestarille?" merirosvo kysyi kuulostaen yllättävän kiinnostuneelta. Tietenkin se kiinnosti häntä, hän oli kohdannut elämänsä aikana useampiakin maageja muttei ollut koskaan kysellyt kuinka moni heistä oli hakeutunut tällaiseen magian harjoittamiseen.

Berek

"Ehkä... Se oli enemmänkin että kaipasin silloin suuntaa elämälleni." Berek vastasi pienesti hymyillen. Hänen vanhempansa olivat uuri silloin kuolleet, ja hän oli jäänyt yksin suureen taloon, tuntien olonsa kovin arvottomaksi ja heikoksi.
"Minä halusin, että kun joskus kuolen, tähän maailmaan jää jotakin mikä muistuttaa minusta. Riimut ovat sellaisia, ja kaiken lisäksi, ihmiset todella haluavat niitä. Joten kun näin kotikyläni torilla riimunkaivertajan, ei siinä ollut paljon vaihtoehtoja. Vereni veti minut tämän kaivertajan mukaan, ja nyt olen omillani jälleen." Mutta ilman sitä tyhjyyden tunnetta, berek lisäsi hiljaa mielessään. Tämä työ toi hänelle jonkinlaisen tarkoituksen, joten hän oli tyytyväinen elämäänsä.

Berek katsoi arvioiden riimua jota parhaillaan työsti. Se ei ollut enää kaukana valmistumisesta, se jopa hohti kirkkaan oranssina hänen kätensä alla mun haltia työnsi magiaa siihen. Enää hetki. Pieni vilkaisu ulos ikkunasta paljasti että aurinko oli jo laskemassa. Tässä oli todella mennyt todella paljon kauemmin kuin Berek oli ensisilmäyksellä osannut odottaa.
"Kohta olisi valmista." Berek jakoi tietonsa asiakkaansa kanssa kastaessaan neulat jälleen musteeseen. Kidustusta ei kestäisi enää kauan, mutta koska Berek ei osannut piilottaa riimua kuvaan, kannattaisi garnettin pitää paita yllään niin kauan kunnes saa jonkun sitä piilottamaan.

Mies naurahti.
"Minä en halua jättää itsestäni mitään muistoa kuolemani jälkeen, elän täysillä enkä miettien mitä minusta muistetaan kun en ole enää läsnä", Agni sanoi ja hymähti. "Mutta minusta olisi muutenkin paljon enemmän pahaa muistettavaa kuin sinusta." Haltia perustaisi varmasti vielä joskus perheen joten hänestä jäisi muutakin jälkeen kuin pelkkiä riimuja joissa ei ollut samaa lämpöä kuin jälkikasvussa.
"Mutta taidat ajatella sitä että niin pitkään kuin sinut muistetaan et kuole - vai?"
Punatukka virnisti.

Punatukka oli osannut odottaa, ettei riimun tatuoiminen hänen ihoonsa olisi nopea hommaa, olihan hänellä jo siitä kokemusta ennestään eivätkä tavallisetkaan tatuoinnit olleet hänelle tuntemattomia.
"Sehän valmistuu ihan ajallaan", mies sanoi. "Alkaa tulla jo ilta - tarjoan sinulle ryypyn kun olet valmis."

Berek

Haltia hymyili pienesti. Mies oli kaiketi nähnyt suoraan hänen sisäänsä, sillä hänen ajatuksensa pyörivät juurikin tuota rataa. Pieni haave siitä, että jos hänet muistettaisiin ikuisesti, hän ei koskaan todella kuolisi.
"Jotain sinne päin." Berek sanoi virnistäen. Kenties hän, ja Garnett eivät olleet lopulta niin kovin erilaisia. Berek oli rehellinen, ja Garnett harvemmin puhui totta, mutta se nyt oli pikkujuttu. Haltia väritti vielä viimeisenkin nurkan riimusta, painaen sitten kätensä riimun päälle ja työnsi siihen magiaa niin voimakkaalla virralla kuin pystyi. Sähkö riimu hohti vieressä kirkkaasti, ja ne molemmat jäivät hohtamaan vielä hetkeksi kun berek veti kätensä pois.

Haltia tarkasteli tatuointia vielä kulmat kurtussa, nyökäten sitten pienesti.
"Valmis. Siinä meni paljon kauemmin kuin olin odottanut...." Berek kohautti harteitaan pienesti. Hän oli niin plajon tottuneempi kaivertamaan riimuja, joka vei paljon vähemmän aikaa. Mutta kyllä tämäkin oli oikein hyvää muistinvirkistämistä. Riimu oli toimiva, ja se kestäisi monta vuosikymmentä ehjänä. Berek nousi ylös ja pyyhki mustetta käsistään rättiin. Hän oli jälleen tyytyväinen työhönsä.
"Katso ihmeessä." Berek ojensi peilin Garnettille ja alkoi itse siivoamaan tatuointivälineitä takaisin laukkuunsa.

Mies virnisti tyytyväisenä kuullessaan, että työ oli lopultakin valmis - aika ei ollut tuntunut aivan niin pitkältä kuin se olisi voinut tuntua jos hän olisi istunut tuppisuuna miettien, milloin kipu alkaisi muuttua sietämättömäksi. Onneksi Agni rakasti omaa ääntään eikä Berekiäkään voinut suorastaan hiljaisimmaksi kutsua joten mies oli saanut ajan kulutettua juttelemalla.
"Niin niillä taitaa mennä, toinenkin prinsessa tatuoi sähkötatuointiani pitkään mutta toisaalta mielessäni olivat aivan muut asiat kuin kuinka pitkällä päivä mahtoi olla", punatukka totesi kepeästi ja otti peilin itselleen. Jälki oli siistiä, sopi yhteen muun tatuoinnin kanssa vaikka pitäisikin saada tatuointi täytettyä siten, ettei riimua huomaisi sen seasta sillä nyt se oli erittäin helposti huomattavissa.

Mies veti miekan huotrastaan ja testasi riimua. Hän pystyi huomaamaan samanlaisia hienoisia totutteluvaikeuksia kuin oli ollut edelliselläkin kerralla, tatuoitu riimu ei kuitenkaan ollut täysin samaa kuin miekan kahvaan kaiverrettu.
"Uskomatonta! Nyt minä tosiaan menisin tulimaagista tietämättömien silmissä", mies totesi tyytyväisenä onnistuttuaan käyttämään riimua - eihän se ollut vaikeaa kun tiesi, mistä aloittaa. "Tulimagia sopii muutenkin paremmin imagooni."
Agni vilkaisi Berekiin ja nyökkäsi tilaamiinsa ruokiin sekä juomiin joita oli vielä aimo annos jäljellä.
"Pidä hyvänäsi, et ole syönyt tänään."

Berek

Berekin ei tarvinnut jännittää hetkeä kun Garnett testasi riimua. Pienet liekit tanssivat muutaman yrityksen jälkeen terää pitkin luoden loimottavaa valoa ympärilleen. Tietenkin esitys oli vielä heikko verrattuna siihen millaisia liekkejä Garnett saisi aikaan kun olisi hetken harjotellut, mutta oli tuokin ihan pätevä esitys ottaen huomioon että tatuointi oli vasta valmistunut.

Haltia vilkaisi ruokia ympärillään ja tunsi vatsansa painuvan kerralla kasaan. Berek naurahti pienesti ja nappasi omenan lautaselta. Hänellä oli tapana keskittyä tekemisiinsä niin kovasti että unohti nälän ja oikeastaan koko muun maailman ympäriltään.
"No nyt kun mainitsit..." Berek hymyili upottaen hampaansa kirpeään omenaan.
"Olen nälkäinen."
Haltia sipaisi pidemmän suortuvan korvansa taakse ja istahti sängyn reunalle ristien jalkansa. Koska haltia oli henkeen ja vereen liikemies, hänen päänsä alkoi pian raksuttaa kuinka paljon tatuointi tulisi maksamaan. Haltia antoi katseensa käydä vielä riimun läpi vielä kerran todeten tehneensä hyvän riimun. Berek hymyili pienesti itsekseen todeten hiljaa mielessään että tatuointi oli nelinkertaisesti Garnettin sormuksen arvoinen. Tämähän oli ihan hyvä bisnes.

Agni tiesi olevansa hyvä käyttämään riimua - hän tiesi, että olisi parempi, kunhan hieman harjoittelisi vielä sen käyttöä mutta sen ehtisi myöhemminkin. Berek oli kuitenkin tehnyt hyvää jälkeä joten hän oli ansainnut pyytämänsä hinnan, jota mies selvästi par'aikaa mietti, olihan hän liikemies.
Punatukka virnisti toisen myöntäessä olevansa nälkäinen.
"Noin pitkään mieheen uppoaa paljon ruokaa joten syö se kaikki", merirosvo totesi naurahtaen, hän ei ollut saanut syötyä tai juotua paljoakaan tilaamistaan mutta sellainen hän oli - tilasi spontaanisti koko menun tietäen ettei jaksaisi kuitenkaan syödä sitä kaikkea vaikka olisi kuinka nälkäinen.

Agni veti paidan päälleen vaikkei edes ohut kangas tuntunut miellyttävältä vasten juuri tatuoitua ihoa.
"Älä katso minua kuin sijoitustasi vaan sano, paljonko haluat sormuksen lisäksi", punatukka sanoi ja virnisti. Hän voisi lisätä, että hänellä oli millä maksaa mutta sellaiset lausahdukset eivät olleet viisaimpia kaupan teossa jollei halunnut että toinen veisi kaikki hänen rahansa ahneuksissaan - tosin niin ahne Berek tuskin oli, haltia vaikutti liian ylpeältä laskuttaakseen ylihintaa. Haltia oli mies, joka tiesi minkä arvoista hänen työnsä oli ja varmasti laskuttaisi sen mukaan.

Berek

"Olen myös hoikka, joten ei tähän varteen niin paljon ruokaa uppoa." Berek sanoi virnistäen ja suki hiuksiaan kevyesti. Hän saattoi olla keskimäärin pidempi kuin ihmiset, mutta hänen kehonsa oli myös paljon paljon sirompi. Hänen kokoisellaan ihmisellä olisi ollut ainakin tuplasti leveämmät hartiat ja suuret lihakset pitämässä pakettia pystyssä. Berek kuitenkin oli linnunluinen, joten jäntevät lihakset riittivät kehon liikuttamiseen.

Haltia naurahti keyesti ja vilkaisi Garnettia kulmiensa alta vinosti hymyillen. Mieshän oli melkein lukenut hänen ajatuksensa. Ties vaikka tämä huoleton ja hymyileväinen mies osaisikin jotain sellaista jota hän ei voinut ymmärtää.... Noh, tuskinpa sentään. Sellainen joka lukisi oikeasti ajatuksia, ei tarvitsisi riimuja itseään suojaamaan.
"Jos pidämme sormustasi lähtöarvona, sanoisin lopulliseksi hinnaksi... 50 kultakolikkoa. Se on jotakuinkin nelinkertaisesti sormuksesi arvo, näin nopeasti päässä laskettuna." Berek nyökkäili pienesti ja laski kiiltävälle lautaselle omenan raadon. Haltia tiesi, että olisi voinut laskuttaa vielä enemmän, sillä työ oli ollut pitkä, ja riimu onnistunut, mutta hän oli hyvällä tuulella, joten riimun todellinen arvo sai jäädä bisnesten taakse. Aina ei tarvinnut rutistaa ylimääräistä, sen voisi tehdä joltain vähemmän mukavaltakin asiakkaalta.

Mies nauroi, Berek taisi olla oikeassa. Haltia oli niin linnunluinen ja hoikka että Agni taisi olla heistä se suuriruokaisempi.
"Taisin unohtaa, kuinka siro sinä olet", mies totesi ja nappasi itselleen palan leivästä, eihän nyt ruokaa sopisi heittää hukkaan. "Jos söisit enemmän, et näyttäisi siltä, että lennät pois tuulen mukana!" Jälleen sanoja höysti hymy joka vei niistä saarnaamisen pois. Aivan kuin Agni olisi tosiaan väittänyt haltian hoikkuudessa olevan mitään vikaa.

Berekin pyytämä hinta oli epäilemättä suolainen mutta olisi voinut olla huomattavasti korkeampi.
"Edellinen tatuoijani ei pyytänyt tuollaisia rahoja - tosin hänelle sai maksaa muulla tavalla mitä sinä tukin haluaisit", merirosvo sanoi naureskellen olkiaan kohauttaen ja kaivoi esille rahapussinsa ja kokeili sen painoa kädellään. Laskematta rahojaan mies heitti rahapussin pöydälle. "Tuossa pitäisi olla vähentään 50 kolikkoa, saat pitää loput hyvän jätkän lisänä." Mies napitti paitaansa kiinni vilkaisten aikoiko haltia laskea hänen antamansa rahat vai antaisiko sen jäädä myöhempään.

Berek

"Tuulenmukana? Olisikohan tuo mahdollista." Berek hymyili itsekseen ja vilkaisi ulos ikkunasta. Kenties tuulta käskevä, todella hoikka haltia voisi lennättää itseään tuulten mukana kuin lehteä. hänen kykynsä polttaisivat lehden, ja kuivattaisivat tuuen karheaksi hengittää. Berek hymyili jälleen omille ajatuksilleen. Jostain syystä hänen ajatuksensa tuntuivat nyt karkailevan.

Haltia vilkaisi miestä kulmiensa alta ja tunsi puistatuksen juoksevan selkärankaansa pitkin. Berek ei ollut kiinnostunut Garnettin muista maksutavoista millään tavalla.
"Kiitos ei, tyydyn vain rahoihin." Berek sanoi ja virnisti viimein. Haltia punnitsi rahapussia kädessään, ja heilautti sitä pienesti kuulen kolikoiden kilahtelevan toisiaan vasten. eiköhän siinä ollut aivan tarpeeksi. Haltia hymähti pienesti ja sujautti pussin takkinsa taskuun.
"Tämä oli ilo. Vaikka en yleensä tatuointeja tee, tämä oli oikeastaan ihan hauskaa. Jos joskus tahdot uuden riimun, niin ota ihmeessä yhteyttä."

Agni hymähti.
"Oho, en olisi uskonut, että luotat tällaiseen vanhaan koiraan tarpeeksi jottet laskisi paljonko sait", merirosvo sanoi naureskellen. Pilkastaan huolimatta hän oli todella yllättynyt koska oli olettanut ettei Berek oikeastaan luottanut häneen - kuten harva muukaan joka tajusi millainen hän todellisuudessa oli kaiken leppoisuuden ja pisamaisuutensa alla. "Mutta oli tosiaan ilo asioida kanssasi, tarjoan kaljat kun seuraavan kerran satutaan törmäämään."

Punatukka laittoi hatun päähänsä.
"Sinulta taisi nyt mennä ne treffit sivusuun viettäessäsi aikaa kanssani mutta etköhän löydä alakerrasta jonkun toisen sängynlämmittäjän", merirosvo sanoi viitaten naiseen, jonka seurassa oli haltian aikaisemmin nähnyt. Berek ei vaikuttanut siltä mutta miehessä taisi olla naistennaurattajan vikaa.
Punatukka lähti astelemaan hyväntuulisena alakertaan. Huomenna hän seilaisi jo toisilla vesillä ja kenties tällä kertaa jättäisi myös ryyppykierroksen käymättä vaikka mukavasti juomaa olisikin täältä saanut.

Berek

Haltia naurahti kevyesti miehen sanoille.
"Minä olen kokenut kauppias, elänytkin varmasti neljä kertaa kauemmin kuin sinä. Ikä tuo viisautta, joten osaan jo arvioida kuinka paljon rahaa näin painavassa pussukassa on. Vanhaa on vaikea huijata." Berek sukaisi hiuksiaan ja vinkkasi silmää miehelle, nostaen sitten jalkansa pöydälle.
"Minä muistan lupauksesi, ja kasvosi, joten valmistaudu pitämään sanasi."

Berek muisti miehen sanoista kauniin vaaleatukkaisen tytön alakerrasta ja hymyili sitten itsekseen. Se ruusu oli varmasti jo lähtenyt muualle, mutta toisaalta. Ei haltia yleensä yksin jäänyt.
"Katsotaan, katsotaan. Olen hieman valikoiva." Ovi sulkeutui miehen lähdettyä, ja Berek heittäytyi sängylleen poimien iipun pöydäktä. Hän voisi oikein hyvin pysytellä tässä kaupungissa vielä hetken, ennenkuin jatkaisi matkaansa. Kevyt savuhaituva leijaili huoneessa ja Berek hymyili tyytyväisenä itseensä. Tämä reissu oli ollut hänelle enemmän kuin voittoisa.

(kiitos pelistä)

(Kiitos itsellesi, oli kivaa ^w^)