Rauhan loppu

Nill

Nill tunsi paineaallon, jota seurasi hämmentävä painottomuuden tunne. Demoni mylvi tuskasta ja oli irroittanut otteensa pienestä saaliistaan. Maahan iskeytyminen paiskasi kaiken ilman ulos demonin keuhkoista. Hetken Nill näki vain valkoista, salaa mielensä perukoilla toivoen että tämä olisi nyt tässä. Hänen kehonsa murskaantui, hän palasi rauhoittavaan tiedottomuuden tilaan ja syntyisi aivan uutena ja ehjänä jonain päivänä. Mutta niinhän ei käynyt. Nill avasi silmänsä, ja kipu palasi. Vaivoin hän punnersi itsensä istumaan, pyyhkien mädän lihan palasia päältään, liiskaten samalla muutaman torakan joka sitkeästi juoksenteli hänen housuillaan. Demoni oli kirjaimellisesti räjähtänyt kappaleiksi. Nill vilkaisi sivulle ja näki Kalriksen vähän matkan päässä itsestään. Mies oli maassa polvillaan rintaansa pidellen.
"Älä irvistele... Oma vikasi, olet hidas. Melkein henki lähti, idiootti.." Nill puuskahti väsyneesti.

Kalris teki kaikkensa saadakseen virnistettyä Nillille sisuskaluja puristavan kivun takaa. Kaikkea Nill joutuikin kestämään, demoninkaan elämä ei näyttänyt olevan niin helppoa. Vaikka niiden fyysistä kehoa ei pystynytkään tuhoamaan samalla lailla kuin ihmisten, tunsi Kalris nyt suurempaa ymmärrystä demoneita kohtaan kuin koskaan ennen.

"Ole hyvä", Kalris virnisti yrittäen kammeta itseään seisomaan kun kipu vähitellen hellitti Nillin parantumiskykyjen käydessä hommiin. Hän tajusi metsästäjäkumppaninsa olemassaolon ja taapersi Aran luokse auttaen tämän pystyyn. "Se on poissa", hän sanoi enemmän itselleen kuin Aralle.

Lilium oli seissyt koko ajan sivummalla täristen. Hän piteli yhä korviaan kirotun jyrähdyksen jäljiltä ja yritti yhä ymmärtää mitä oli tapahtunut. Kuolevainen ja demoni tappoivat yhdessä suuremman vihollisen? Maailma oli näemmä täynnä kaikkea niin outoa, että Lilium ei uskonut, että pystyisi ikinä ymmärtämään tapahtunutta.

Demonin kadottua kyläläiset alkoivat vähitellen ilmaantui takaisin kadulle. Lilium vilkaisi nopeasti Nillin suuntaan, mutta jäämättä odottamaan mitään ohjeita, hän pinkaisi juoksuun yli kadun kohti kaupungin laitaa. Hän ei tiennyt mitä metsästäjän ja demonin välillä oli menoeillään, mutta ei aikonut jäädä ottamaan selvää. Hän poistuisi kaupungista heti ennenkuin sotkeutuisi lisää tämän maailman kummallisuuksiin.

// Kiitos pelistä :3 //